Uroskoodi+

 


Maaliskuussa 2018 kuka tahansa ujo mies voi vihdoin ja viimein olla vapaa!

 

 

Tässä vaiheessa kaunista syksyä on varmaan hyvä tuoda Uroskoodi+ kirjaa enemmän estradille.

Aloitetaan sillä, että Uroskoodi tuli syksyllä 2010 ja nyt se on kirjoitettu uudestaan ja se julkaistaan keväällä 2018.

Joku voi miettiä, että miksi se kirjoitettiin uudelleen?

Lähdetään vaikka siitä, että toivoisin, että pelimies tai PUA – genre Suomessa vahvistuisi.

Toivoisin myös, että genren positiivinen vaikutus miehen sosiaalisuuden kehittämiseen nähtäisiin isommassa laajuudessaan.

Uroskoodi+ on kirja joka koittaa tuoda sisäpeliä ja sosiaalista käyttäytymistä rakentavassa ja positiivisessa hengessä esille.

Lisäksi siihen on lisätty todella paljon uutta materiaalia, jota aiemmin kirjoitetussa Uroskoodissa ei edes silloin 7 vuotta sitten voinut ollut.

Lisäksi Uroskoodi+ ei ole perinteinen kirja vaan pikemminkin työkirja.

Uroskoodi+ kirjaa ei ole tarkoitettu, että se edes luettaisiin ja sen jälkeen unohdettaisiin tai joskus ehkä palattaisiin johonkin lukuun joka saattoi kiinnostaa.

Tämä kirja on tarkoitettu ujouden ja sosiaalisten tilanteiden pelon voittamiseen ja kun puhutaan näin isoista asioista, niin muutos pelosta rohkeuteen ei tapahdu ihan käden käänteessä.

Oppiminen vaatii vanhan hylkäämistä ja uuden omaksumista.

Lisäksi se on hyvä tehdä ajan kanssa ja turvallisissa olosuhteissa.

Sen takia Uroskoodi+ kirjaa kannattaisi lukea vain luku päivässä.

Eikä yhtään enempää.

Ja kun kirjassa tulee Mies Uusix – harjoitus kokonaisuus, niin sitäkin vain yksi harjoitus päivässä.

Lisäksi voi olla että jotain harjoitusta voi joutua tekemään usemman päivän ajan.

Tarkoituksena on, että kirja avaisi uusia näkökantoja omaan sosiaaliseen käyttäytymiseen ja antaisi ihan konkreettisia toimintapoja jolla pääsisi ujoudestaan eroon.

Toive pienen marginaalin elpymisestä ei niinkään liity nätteihin tyttöihin sinänsä, vaan enemmäkin vihapuheisiin, jotka ovat karanneet täysin kenenkään hallinnasta netissä ja vähän myös muuallakin yhteiskunnassa.

Epätoivo ja turhautuminen sekä riisto tavallisen ihmisen selkänahasta purkautuu raivolla ja epätoivolla, ensin ajatuksissa, sitten puheessa ja lopuksi tekoina.

Ja ennen kaikkea päättäjät tästä ovat vastuussa.

Eihän se tietenkään heitä näytä kiinnostavan, vaan se että kuka ehtii kupata omalle intressipiirilleen eniten yhteisestä kupista.

Lisäksi edelleen valitettavasti kuva pelimiehestä ja koko genrestä on liian pinnallinen ja yksipuolinen.

Se puolestaan johtuu naistenlehtien vallasta määrittää myös miesten näkemystä siitä miten naisten ja miesten vuorovaikutus toimii.

Tai pikemminkin miten sen tulisi toimia.

Tässä on sitten ongelmana se, että mainostajat kuten suuret meikkijätit pääsevät hyvinkin tehokkaasti päättämään sen mitä ja myös miten naisten lehtien tulisi kirjoittaa.

Niinpä miesten ja naisten vuorovaikutus mediassa tuodaan miehille ja naisille enemmänkin mainostajien intressejä ajatellen kuin miesten tai naisten omia intressejä huomioiden.

Mainonta taas perustuu enimmäkseen ihmisen epävarmuuden synnyttämiseen, josta pääsee eroon ostamalla mainostettavaa tuotetta.

Pelimiesgenrestä ei valitettavasti ole kovinkaan paljoa tuotu esille foorumeja ja ennen kaikkea Pelimiesfoorumia, joka pääsi Suomessa suhteellisen lähelle sitä mitä Neil Strauss mainiossa Pelimiehessään puhuu pelimiesfoorumeista ja niiden tärkeydestä.

Kuitenkin aikoinaan Pelimiesfoorumilla keskustelun taso oli hyvin sivistynyttä ja tukea sai toisilta miehiltä niin paljon kuin halusi.

Tämä on se pointti jota olen nyt yrittänyt herätellä henkiin.

PUA – genren voima niin maailmalla kuin aikoinaan Suomessakin oli yhteisöllisyys ja keskinäinen solidaarisuus sekä yhdessä oppimisen riemu.

Ja vaikka valtamedia ja naiset eivät sitä uskokaan, niin kaikki se vaiva jonka pojat tekivät ja näkivät tullakseen uskottaviksi pelimiehiksi, niin se tehtiin ihan kyseisen pojan oman hyvinvoinnin takia.

Ja kun joku alkoi pärjätä erehdysten ja oppimisten kautta, niin muut tukivat tätä, koska se on vähän se yhteisöllisyyden juttu: kun meidän jengistä joku pärjää, niin se vahvistaa myös minua ja tuo minullekin hyvän mielen.

Moni foorumi nykyään on mennyt huoraklikkaamisen suuntaan, että pääasia kunhan puhutaan , eipä sen välitä mistä ja että tulisi vain paljon klikkauksia, vaikka siitä olisikin seurauksena pelkkää negatiivisuutta.

Nykyisillä foorumeilla muutamaa hyvää poikkeusta lukuunottamatta voisi olla oppimisen paikka Pelimiesfoorumilta.

Kansainvälisestikin foorumit ovat pelimiesgenressä yhä suuressa roolissa jonne jätetään kenttäraportteja ja saadaan niistä palautetta.

Ja sen palautteen jälkeen hiotaan yhä sitä omaa sosiaalista käyttäymistä parempaan suuntaan.

Yhdessä wingiosion kanssa kenttäraportit luovat vahvaa yhteisöllisyyttä ja antavat foorumeille jotain sellaista sisältöä mitä muista foorumeista on vaikea hakea.

Pelimiesgenren foorumit lähinnä jenkkilässä antavat rakentavaa sisältöä niille miehille jotka sitä haluavat saada.

Toivoisin, että joku nuorempi kolli näkisi saman kuin mitä minä aikoinani näin PUA – genressä ja kävisi Stylelife Academyn tai RSDnationin keskustelufoorumilla ja miettisi miten tämän saisi Suomessa toimimaan.

Minä en siis itse onnistunut aikoinaan Sargaaja – foorumilla ja kauheaa hinkua ei ole enää lähteä uudestaan kokeilemaan foorumin ylläpitämistä.

Kuitenkin Suomessa on yhä paljon ujoja poikia, jotka eivät tiedä miten ujoudesta pääsisi eroon tai miten kauniimpaa sukupuolta kannattaisi lähestyä, niin että pääsisi viekkuun nukkumaan.


Lisäksi kun pelimiesgenrestä puhutaan, niin aina valtamedia ottaa yhden kaverin ja nimittää tätä guruksi.

Tätä ilmiötä olen aina vierastanut, koska kyseessä on genre ja ymmärrän sen, että genre koostuu aina useammasta toimijasta ja useammasta yksilöstä.

Mitä guruiluun tulee, niin minusta jokaisen pitäisi olla oman elämänsä guru ja ennen kaikkea luottaa omaan tietotaitoonsa sekä intuitioonsa.

Ujo poika ei välttämättä tarvitse avukseen yhtään gurua, mutta tukea ja turvaa hän tarvitsee samanhenkisiltä ihmisiltä.

Ja se on minusta yhä PUA -genren ydin, että heikko yksilö saa apua muilta ja vahvistuu voimakkaammaksi yksilöksi joka puolestaan taas auttaa sitten itseään heikompaa.

Vihapuheet ja syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat ovat koko ajan menossa pahempaan suuntaan, enkä nyt sano, että marginaalissa oleva genre voisi kaiken Suomessa olevan pahan poistaa.

Kun genreen kuitenkin sisältyy paljon muutakin kuin julkkisnaisten pokaaminen karvainen silinterihattu päässä, niin minusta genrelle voisi antaa ihan hyvin uuden mahdollisuuden.

Uroskoodi+ haluaa olla rikkana rokassa tässä kehityksessä.

Uroskoodi+ on kirjoitettu aika monta kertaa ja joka kerta siihen on tavallaan saanut uuden otteen.

Joten väite, että se on oikeasti kunnollinen työväline ujouden tai kahvikuppineuroosin voittamiseen ei minusta ole ollenkaan liioiteltua.

Olen koittanut pitää Uroskoodi+:ssa yhteiskunnalliset näkemykseni ja hengellisyyden edistämisen sivummalla ja panostaa enemmän käytännön läheisyyteen ujouden voittamisessa.

Kuitenkin koska elämässämme ulkopuolinen maailma koittaa vaikuttaa jokaisen yksilön omaan uskomusjärjestelmään, niin tietenkin olen tuonut niitä näkemyksiä jonkin verran esille jotka mahdollistavat yksilölle täydellisen vapauden omaan elämäänsä ja siinäkin täydellisen vapauden omaan ilmaisuunsa.

Itse uskon esimerkiksi siihen, että velan ottaminen tai oman arvomaailman rakentuminen materialistisille arvoille on paras omien unelmien tappaja.

Uusi auto tai kallis rivitalon pätkä voi olla loppujen lopuksi este eikä saavutus joka estää sinua menemästä sellaiseen elämään johon haluaisit mennä.

Tai sellaiseen maanantaipäivään jonka voisit elää juuri niin kuin sinä haluaisit itse sen elää.

Materialistiset asiat tai toisten ihmisten hyväksyntä voi tehdä sen, että lakkaat etsimästä asioita jotka tekevät sinusta onnellisen.

Uroskoodi+ koittaa siis antaa konkreettisia neuvoja ja konkretiaa jolla ihminen saa yhteyden itseensä ja sen jälkeen se itsevarmuus ja rohkeus lähtee rakentumaan tuon sisäisen aarteen ympärille.

Ja se luo sen vetovoiman ja sosiaalisen käyttäytymisen jolla elämään tulee niitä ihmisiä ja tapahtumia jotka itse siihen haluaa.

Lisäksi niitä kokemuksia tulee vähemmän jotka eivät ole toivottavia.

On myös hyvin tärkeää ujouden voittamisessa lähteä siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka montaa kertaa epäonnistuit tai kuinka monta kertaa olit lähellä suurta läpilyöntiä.

Tämän päivän maailmassa ja kiitos vapaan internetin, niin riittää, että onnistuu isosti vain yhden kerran, koska se antaa sen vahvan perustuksen jolla päästään rakentavammalle tielle oman sosiaalisen kehittämisen tiellä.

Joten loppupeleissä ketään ei kiinnosta sinun epäonnistumisesi tai kuinka pitkä matka se loppujen lopuksi olikin.

Ja näin ollen, niin sen ei siis pitäisi kiinnostaa sinuakaan, vaan epäonnistumisista tulee oppia ja kehittyä niiden kautta.

Ja jatkaa matkaa kohti sitä yhtä ainoa isoa läpilyöntiä varten.

Tärkeää on myös se, että yksilö määrittelee itse itselleen mikä tuo läpilyönti on ja että kaikki muukin omasta mielestä tärkeä ja mielekäs nousisi sieltä omasta mielestä.

Muiden arvomaailmaan ja arvostuksiin meneminen tarkoittaa sitä, että sitten siellä joutuu pätemään toisten, ei oman arvoasteikon mukaan.

Ja siellä temppuradalla oleminen ei sitten välttämättä ole mikään miellyttävä kokemus.

Omaan onneen ei tarvitse kiirehtiä vaan rauhallinen eteneminen on enemmän kuin paikallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *