Strike first, strike hard, no mercy!

Se ei liene mikään salaisuus, että olen suuri Cobra Kai sarjan fani.

Sarja on hyvin tehty ja vaikka siinä pelaillaan konflikteilla, niin siinä ei ole kovinkaan paljoa väkivaltaa.

Katsojan huomio ansaitaan siis hyvillä juonenkäänteillä ja henkilöhahmoilla sekä näiden keskinäisillä kemioilla.

Pidän myös siitä, että kun Karate Kidissä keskitytyttiin pelkästään Daniel LaRussoon eikä niinkään Johny Lawrenceen, niin sarjassa näitä hahmoja seurataan tasapuolisesti.

Lisäksi on vielä uusia hahmoja.

Myös Karate Kidillä oli iso vaikutus minuun, silloin joskus.

Ja muistan vieläkin suhteellisen elävästi kun isän ja pienen kaveripiirin kanssa kävimme katsomassa Karate Kid 2:sen edesmenneessä Karhulassa sijaitsevassa Kyminsuun elokuvateatterissa joskus herran vuonna 1986 tai jotain( teatteri se on yhä, mutta elokuvia siellä ei enää näytetä )

Pientä elpymistä tällä sivulla on tapahtunut ja niinpä Sargaaja tuo taas sosiaalisen dynamiikan edistämistä esille ja etenkin tuota sisäpeliä sekä sen tärkeyttä.

Pieni lipsuminen vaalien alla oli tuon anarkismin edistäminen suhteen ja sori siitä, mutta suurta massaa on aina silloin tällöin havahduttava tulemaan tänne hyvisten puolelle.

Nyt joku voi kysyä, että miten fiktiivinen tv – sarja voi auttaa oman sosiaalisen ketteryyden kehittämisen suhteen?

Kyllä elokuvista voi saada ihan konkreettisia työkaluja oman elämän kohentamiseen ja itse havahduin oman traumani suhteen kun katsoin uuden Halloweenin ja sain uuden näkemyksen miten omaan traumaan kannattaa suhtautua.

Hyvät elokuvat eivät ole kertakäyttöviihdettä vaan ne oikesti vaikuttavat ihmiseen ja antavat tälle uuden työkalun tai sitten saa uuden näkökannan johonkin asiaan.

Semmoinen elokuva on Karate Kid ja semmoinen tv – sarja on Cobra Kai.

Aloitetaanpa sillä, että mennään Cobra Kain filosofiaan.

Nyt kaikki yhdessä kovaan ääneen ja nopeasti: strike first, strike hard, no mercy…strike first, strike hard, no mercy…strike first, strike hard, no mercy…

Strike first: pysymme filosofisella linjalla emmekä ota tässä mitään nyt kirjaimellisesti.

Emme siis lyö ensin, koska me emme kiusaa ja vaikka kiusaajasaastat sen ansaitsisivatkin, me olemme heikkojen sekä kiusattujen puolella ja lisäksi toimimme lakien sekä asetusten mukaan.

Kuitenkin jos haluaa saada asioita aikaan, niin ensimmäinen liike on aina otettava ja kannattaa aina olla aktiivinen kuin passiivinen.

Ihmeitä harvemmin tapahtuu, niitä tehdään.

Kun ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa tehdä asioita joita haluaa tehdä niillä voimavaroilla joita on, niin alkaa itse viemään asioita ja tapahtumia omaa itseä ja unelmiaan palvelevaan suuntaan.

Mysteryllä on edelleen se kolmen sekunnin sääntö, että kun näet naisen niin sinulla on kolme sekunttia aikaa toimia ja jos et toimi, niin muutut oudoksi hyypiöksi joka tuijottaa.

Naiset eivät sitten pidä oudosti tuijottavista hyypiöistä.

Ihan sama vaikka epäonnistuisit lähestymisessä koska niistä opitaan ja niiden jälkeen on vahvempi.

Aina kannattaa edes yrittää ottaa tilanne haltuun oli kyseessä mikä tahansa elämän sektori.

Jos on passiivnen, niin joku muu ottaa tilanteen hallintaan ja välttämättä se lopputulos ei ole omaa itseä niin palvelevaa kuin jos itse on ensin aktiivinen.

Ja muista siis tämä: naiset eivät sitten pidä oudosti tuijottavista hyypiöistä.

Strike hard: kun teet jotain, niin laita painoarvoa sille mitä teet.

Ole siis tosissasi sen suhteen mitä teet ja jos et ole, niin kannattaako sitä tehdä sitten ollenkaan?

Panosta siis kunnolla niihin asioihin ja arvoihin jotka ovat sinulle tärkeitä.

Tee siis ensin ensimmäinen liike ja laita kaikki likoon sen suhteen mitä teet.

Näin otat tilanteen elämässäsi hallintaan: isket ensin ja isket lujaa.

Ihan käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että menet valmistautuneena työpaikkahaastatteluun ja otat sen haastattelutilanteen tosissasi.

Älä ota näitä edelleenkään kirjaimellisesti: et mene lyömään konkreettiseti ketään ensin ja kovaa.

Se ei ole se jutun ydin.

Sitten siihen kiistellympään osioon.

No Mercy: ei armoa.

Onko hyvä olla armoton vaikka se olisi oikeutettuakin?

Vaikka sinä et tekisi mitään ja sinua kohtaan hyökätään, niin onko okein käyttää voimaa niin paljon että hyökkääjä tuhoutuu?

Vastaus ei ole ollenkaan yksiselitteinen vaikka kukkahattutädit huutelevatkin tässä vaiheessa sen toisen posken kääntämisen puolesta.

Sanotaan näin, että armottomuus yleisesti otten ei tee hyvää sielulle ja ei sinun tarvitse menestyä niin että se on joltain pois.

Ei maailman tarvitse olla nollasummapeliä jossa jonkun menestys on joltain pois.

Koska maailma koostuu hiekkalaatikoista joissa joku jo on, niin on ihan selvää, että konflikteja ja intressiristiriitoja tulee teet ihan mitä tahansa.

Sinä kirjoitat mielipiteen ja joku ei pidä siitä ja itse menet tiloihin kun joku kritisoi sinua.

Osa näistä jutuista on vain kestettävä ja se kuuluu aikuisuuteen.

Joka ikiseen ristiriitatilanteeseen ei lähdetä sodanjulistuksella ja moni asia on täysipäisten ihmisten kanssa neuvoteltavissa ja jopa niin, että kaikki hyötyvät.

Yleisesti ottaen on järkevämpää neuvotella asioista.

Kuitenkin kun sinulla on oma hiekkalaatikko ja olet sanonut tietyt reunaehdot ja olet jopa sanonut, että mitä tapahtuu jos reunaehtojasi tai rajojasi ylitetään, niin…

Siis ollaan siinä vaiheessa, että toinen ei halua neuvotella tai tällä on suora halu tuhota sinut tai pärjätä kustannuksellasi…

…niin silloin on ihan oikein, että isket yllättävästi ja niin voimakkaasti kuin se on mahdollista lait ja asetukset huomioiden etkä piittaa pätkän vertaa siitä huudosta joka se aiheuttaa.

Jos sinä annat toiselle mahdollisuuden peräytyä kunniakkaasti ja hän ei siihen suostu, niin sitten kannattaa iskeä niin kovaa, että se tuntuu.

Karate Kid on hieno tarina joka jatkuu Cobra Kaissa ja itse toivon, että Vihaiset Possut saavuttaisivat jotain samaa.

Että 34 vuoden jälkeen tekemäni tarina eläisi vaikka itse olisinkin jo kuollut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *