Satusetä jarno?

Tehdäänpä erilainen postaus kuin mitä tällä sivustolla on totuttu lukemaan.

Aloitetaan sillä, että olen aina tuntenut itseni vieraaksi tässä yhteiskunnassa sekä kokenut etten sovi joukkoon.

Se mitä yhteiskunta ja ympärilläni olevat ihmiset yhä haluavat edelleenkin antaa minulle tai laittaa minut tiettyyn lokeroon, niin se ole koskaan innostanut minua.

Tuskinpa tulee enää tässä vaiheessa innostamaankaan.

Se puolestaan mihin minä tähtään ja mitä haluan elämääni sekä miten haluaisin minut määriteltävän ei ole puolestaan saanut muilta ihmisiltä tai yhteiskunnalta vastakaikua tai tukea.

Päinvastoin.

Samalla viihde tai kulttuuri sen kaikissa muodoissaan on aina ollut minulle hyvin tärkeä osa elämääni.

Lisäksi jotenkin tuntuu, että iän myötä tuo maailma alkaa tulla minulle yhä merkityksellisemmäksi.

Tolkien, J. K Rowling ja moni muu oman utopian luoja on antanut minulle viime aikoina todella paljon virtaa jatkaa vaikeinakin aikoina ylväästi eteenpäin.
.
Joku voisi sanoa minulle, että olen paennut todellisuutta tai etten kestä sitä.

Puolustuksena todellisuuden pakoon, niin kirjat ja leffat ovat kyllä paljon parempi ja halvempi vaihtoehto todellisuutta paeta kuin päihteet ja omakohtaista kokemusta molemmista tavoista paeta todellisuutta on.

Minusta vain elokuvissa, kirjoissa ja peleissä on aina ollut paljon enemmän järkeä kuin todellisessa elämässä.

Lisäksi esimerkiksi Cobra Kain soundtrack on parempi kuin oman elämäni.

Ja mitä tulee maailman ja yhteiskunnan vaikuttamiseen, niin minusta se onnistuu parhaiten fiktiivisten tarinoiden kautta.

Silleen niin kuin isommalla kädellä.

Sitä kautta nimittäin voidaan niin sanotusti voittaa sydämet isomman ja jalomman asian puolelle.

En häpeä sitä vaikuttamista mitä olen saanut aikaan ujouden voittamisen tai esimerkiksi Kyminlinnan puolustamisen suhteen ja on myös ihan kiva huomata, että ”oikeat” poliitikot pelkäävät anarkimismia.

Lisäksi minusta Suomea ollaan yhä rakentamassa vastenmieliseksi fasistivaltioksi jossa yksilöiltä halutaan oikeuksia pois ja niitä annetaan rikkaalle eliitille jota suojelee auktoriteettjärjestelmä.

Suomessa on uskomisen vapaus ja minä uskon näin ja meillä on ainakin viela sananvapaus, joten minä tuon sen mihin uskon näiden sanojen kautta niiden ihmisten silmien eteen, jotka mahdolliseti haluavat ajatella samalla tavalla.

En siis äänestä, koska hyväkään ehdokas ei voi puoluekurille mitään ja kun puolueessa valta keskittyy pienelle piirille, niin se korruptoituu.

Juha Sipilänkin piti pelastaa viimeksi Suomi ja miten meni?

Jos koet, että äänestämällä voi vaikuttaa ja että asiat muuttuvat paremmaksi, niin sitten sinun varmaan pitää äänestää.

Itse kuitenkin toivoisin, että heräisit ja ottaisit vallan omiin käsiisi ja itse olisit aktiivinen, että maailma ympärilläsi muuttuisi paremmaksi, etkä ulkoistaisi tuota valtaa itsesi ulkopuolelle.

Mitä tulee Kyminlinnaan ja kuten monet tässä vaiheessa ovat jo alkaneet ymmärtääkin, niin isommat pyörät ovat tulossa Kyminlinnan avuksi kun on oikeasti alettu tajuamaan se, että matkailu voi olla Kotkalle se seuraava ISO juttu savupiipputeollisuuden jälkeen.

Lisäksi Kotkan päättäjät munasivat itsensä totaallisesti Kantasataman hömppähallipelleilyn suhteen.

Päätös tehdä kunnan rahalla monitoimiareena kantasatamaan oli demokration ja kuntapäättämisen irvikuva ja se on iskenyt kovaa Kotkan maineeseen.

Positiivista tuossa irveilyssä oli kuitenkin se, että Karhulalainen lehti vahvistui tuon skandaalin myötä ja kun itse asun Karhulassa ja edistän erityisesti sen hyvinvointia, niin se on minusta hyvä asia.

Lisäksi tähän kuvioon Kyminlinna istuu kuin neula narkkarin käsivarteen.

Kuten todettua, niin minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä nykyisestä yhteiskunnastamme, jotka hermostuttavat aika useaakin valtaapitävää ja uhmaan omalla toiminnallani aika monen valta- ja taloudellisia pyrkimyksiä.

Kuten nyt!

Kuitenkin mennään nyt toisaammalla ja olen jo pitempään vihjaillut, että olen kirjoittamassa satukirjasarjaa.

Yhden satukirjan olen jo saanut julkaisukuntoon asti.

Ja tässä postauksessa kerron tarkemmin Vihaiset Possut projektistani.

Se on kuitenkin työnimi enkä tule sitä lopullisena nimenä pitämään.

Rovio voi siis rauhoittua vaikka heidän vihaiset possunsa käyttävätkin muistaakseni titteliä: Bad piggies.

Kuitenkin kun sitä tuodaan jo nyt framille, niin sille pitää antaa joku nimi joka kertoo vähän mikä on tarinan ydin.

Sinällään tämä postaus ei liity Sargaajaan, mutta koska se on minun projektini ja tämä on minun sivustoni, niin sitä tuodaan nyt tätä kautta framille.

Se myös selittää sen miksi Sargaajaa ei silleen isommalla kädellä kehitetä ja minkä takia Uroskoodi+ on hollilla, eikä sitä vieläkään voi ostaa mistään.

Jos haluat ihan yksinkertaisen vastauksen minkä takia näyttää kuvioissani tai elämässäni, että mitään ei tapahdu, niin vastaus on se, että omasta mielestäni olen luomassa jotain uutta ja mullistavaa enkä aio tätä tilaisuutta mokata kiirehtimällä.

Lisäksi satujen maailmaan meneminen on haastavaa ja kun äärirajoilla toimitaan omilla pääomilla, niin voimavarat kannattaa keskittää siihen kaikkein oleelliseempaan.

Seuraavasi menen siihen mitä Vihaiset Possut kokonaisuutena pitää sisällään:

Pieni intro tähän, että minusta nykyinen tehoeläintuotanto on aivan järkyttävää ja vaikka olenkin lihansyöjä, niin koitan vähentää jos en nyt elämäni aikana pysty täysin sitä lopettamaan.

Sinällään eläinten kasvattaminen tapettavaksi teollisen tuotannon mekaniikan keinoin on jotain aivan järkyttävää, koska me ihmiset emme välttämättä tarvitse lihaa ravinnoksemme selviytymisemme suhteen.

Minusta me kohtelemme eläimiä samalla tavalla kuin natsit kohtelivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana ja myös lihateollisuus on yksi syy ilmastonmuutokseen.

Meidän kulutustottumuksemme aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä luonnolle sekä eläimille.

Ja meidän on alettava ottamaan vastuuta itseämme isommista asioista aloittaen vaikka sillä, että mietimme vähän sitä mitä ostamme ja miten kulutamme sekä ennen kaikkea sitä miten se kaikki vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan.

Tällaisen näkemyksen pohjalta päätin luoda kokonaisen satukirjasarjan.

Ensimmäisessä kirjassa porsaat tajuavat, että sikala jossa he elävät ja jota vartioivat koirat, niin se on heille vaarallinen paikka.

Lisäksi autot jotka tulevat porsaita aina hakemaan, niin siihen ei kannata nousta vaikka heille sanotaankin, että se vie heitä parempaan sikalaan jota paratiisiksikin voisi sanoa.

Ensimmäinen tarina on hyvin Eläinten Vallankumous tyyppinen, päivitettyinä kuitenkin tähän aikaan ja minun porsaani eivät ole tarinan pahiksia vaan hyviksiä.

En ole myöskään itse oikein innostunut maailmassa olevasta auktoriteettijärjestelmästä ja varmaan fiksuimmat lukijat ymmärtänevät, että mitä koirat tässä sadussa edustavat ja kenen etuja he ajavat.

Ensimmäinen tarina on ihan kiva ja sympaattinen sekä laitoin siihen naissankarin joka on saanut voimakkaasti vaikutteita Anne Frankista.

Koska Anne Frank on minusta reippaan ja rohkean nuoren tytön esikuva ja siitäkin ajasta on hyvä minusta aina muistuttaa uusia sukupolvia.

Olen myös käyttänyt aikaa siihen, että vaikka näkemykseni voivat esimerkiksi tällä sivustolla olla jyrkät, niin satu on satu.

Tarkoitus on haastaa J.K Rowling sekä Harry Potter kirjallisuuden kentällä ja se ei saarnaamalla onnistu.

Silti satukirjoissakin voi olla tiettyä kantaaottavuutta kunhan se vain tulee oikeassa muodossa.

Toinen tarina on minusta se Game Changer, koska siinä tulevat villisiat kuvioon mukaan.

Porsaat saavat avukseen toisen lajin, villisiat joiden kanssa lähdetään tekemään teurastamoon pelastusoperaatiota ja tarkoitus on pelastaa mahdollisimman paljon siellä olevia possuja.

Tietenkin koirat vartioivat voimakkaasti teurastamoa ja possut sekä metsäpossut joutuvat tiukkoihinkin yhteenottoihin.

Mainitsen vielä, että teurastamoon mennään sisälle traktorilla.

Tähän tarinaan on puolestaan vaikuttanut hyvin voimakkaasti Aliens, niminen elokuva.

Olen tässä todennut tai huudellut varovaisesti toiselle Youtube kanavalleni, että olen saattanut keksiä uuden genren.

Tämä uusi genre on nimeltään sotasadut.

Yksinkertaisttetuna se on vain Platoonin kaltaisen tarinan kertominen satumaailmassa.

Vaikka aihe ja lähestymistapani kuulostaa hurjalta, niin olen kuitenkin koittanut pitää väkivallan ja veren minimissä.

Lisäksi tarinaa on jo näytetty 5 – 8 vuotiaille lapsille ja eivätpä näyttäneet kovinkaan pahasti säikkyvän.

Tässä tapauksessa kyse ei ole niinkään sisällöstä vaan siitä miten se sisältö kerrotaan.

Aikuisille kerrottuna, niin ajattele, että hyvin voimakkaasti aseistettu ja koulutettu sotislasryhmä kuten merijalkaväki tekisi pelastusoperaation keskitysleirille jota vartioisivat poliisit ja sotilaat.

Minusta myös se lähestymistapa, että kerron jo nyt mitä aion on parempi kuin se, että teen jotain normista poikkeavaa ja sitten ihmiset joutuvat hämminkiin, että mitä tämä on.

Kun se on jo aiemmin tehty: ensin tein fiktiivisen tarinan Jumissa Karhulassa, sen jälkeen mentiin pelimiesgenren ja itsetuntemuskirjallisuuteen joihin kuului myös unisanakirja ja siitä hyvin väkivaltaiseen Tosi Koviin Veijareihin.

Lokeroi jarno tuossa nyt sitten johonkin.

Moni asia kiinnostaa minua myös kirjoittajana ja haluan tehdä asioita eri elämän sektoreilla kuten niin, että tekisin vain dekkarin ja sen jälkeen pelkästään dekkareita.

Siinä tiessä ei ole mitään vikaa, se ei ole vain minun tieni.

Nyt sitten kerron mihin tähtään ja sitten sitä voidaan sanoa, että tuo ei tule onnistumaan tai katsotaan mitä sieltä on tulossa.

Nyt kuitenkin ihmiset tietävät mihin minä suuntaan ja mitä on ajan kanssa tulossa.

Kolmas satukirja sitten kertoo villisikojen yhteisön rakentumisesta ja neljäs kirja päättää satusaagan.

Tämä vihaiset Possut kuvio vie nyt eniten aikaa ja se kiehtoo minua eniten.

Kyllä tässä toki muutakin kirjoitellaan ja kuten todettua, niin Uroskoodi+ on tuossa sivussa.

Vihaisiin Possuihin kuitenkin nyt panostan eniten ja muut projektit ja etenkin kirjoitusprojektit ovat niin sanotusti sivuprojekteja tässä vaiheessa.

En siis pysty pelastamaan pelimiesgenreä tässä vaiheessa nääntymiseltä.

Yhdistetäänpä vielä koulukiusaamistrauma ja Vihaiset Possut jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi sulateltavaa.

Jos menit tiloihin jo lukemastasi, niin muista kuitenkin, että tälle sivulle ei ole pakko tulla, eikä näkemyksiäni ole pakko lukea.

Olen tuonut asennettani koulukiusaajiin ja omaa uhrin rooliani silloin tällöin estradille, koska siihen on aika iso syy.

Koska jos Vihaiset Possut lyö läpi tai joku muu juttuni onnistuu isosti, niin en halua, että ne ihmiset jotka ovat kohdelleet minua väärin tai repineet oman egonsa nostatuksen selkänahastani, hyötyisivät millään lailla menestyksestäni.

En siis halua, että kukaan entinen koulukiusaajani alkaa huutelemaan, että minä tunsin aikanaan tuon tyypin peruskoulussa.

Tai mikä pahempaa: me oltiin parhaita kavereita silloin.

Päinvastoin sitä meteliä on pidetty sen takia, että he eivät ottaisi minuun mitään yhteyttä eivätkä noteeraisi minua mitenkään kuten minäkin koitan tehdä heidän suhteensa.

Vaikka olen melkein 45 – vuotias niin minä en leiki mitään kypsää aikuista tai käyttäydy normaalisti jonkun väärintekijän naaman edessä ja puhu sitten selän takana pahaa.

Minusta jokaisen teon takana pitää seisoa ja jos minua kohtaan on toimittu väärin, niin ihan turha leikkiä, että me olisimme nyt jotain kavereita.

Aikuismainen käytös väärintekijöitä kohtaan ei ole koskaan minulle se syksyn uusi musta.

En jahtaa väärintekijöitäni, mutta kustannuksellani ei myöskään tulla missään oloissa hyötymään.

Tämä on hyvin tärkeä näkemys minulle: lue ja omaksu se.

Tämä on kuitenkin positiivinen kirjoitus eikä negatiivinen tilitys.

Haluan vain että ihmiset tietävät tietyt reunaehdot kun minusta on kysymys.

Kyllä omasta mielestäni olen luomassa jotain suurta ja mullistavaa ja jos muu maailma ei ole tuon vision kanssa samaa mieltä, niin se suuri ja mullistavaa on sitten minulle itselleni.

Se suuri ja mullistava voi olla se, että kirjoitan eri lailla kuin ennen ja yritän jotain muuta kuin ennen.

Kyllä suuri läpimurto voi olla myös omakohtainen kokemus.

En siis kiirehdi tämän kuvion kanssa ja haluan vain tuoda jo hyvissä ajoin estradille sen minne minä suuntaan.

On hienoa, että tulee uusi juttu joka ottaa hallintaan ja sitä kautta on tavallaan vähän pakkokin uudistua.

Ihan loppuyhteenvetona siis, niin toki haluaisin Vihaisten Possujen tekevän minusta ihmisten rakastaman Tolkieniin verrattavan satusedän, jonka tarinat jatkaisivat kuolemani jälkeenkin.

Toivoisin myös tätä kautta tulevani ainakin Bitcoin ( ainoa valuutta joka ei vielä aiheuta korruptiota ) miljardööriksi joka herättää Cannon Filmsin toimivaksi studioksi ja hankkii James Bondin oikeudet.

Kyminlinnan omastaminen tässä vaiheessa on tietenkin itsestäänselvyys.

Lisäksi toki olisi hienoa jos Vihaiset Possut herättäisivät ihmiset huomaamaan eläinten hädän ja sitä kautta muuttaisivat kulutustottumuksiaan ja sitä kautta vaikkapa McDonalds menisi konkurssiin ( siitä minä en menettäisi yöuniani )

Me siis nyt katsomme mitä tapahtuu, että olenko harhainen keski – ikäinen mies joka edelleen luulee itsestään liikoja vai olemmeko jonkun SUUREN kynnyksellä ja kirjoitamme parhaillaan uutta historian kirjoitusta täältä Karhulasta käsin.

Ongelma tässä vaiheessa on se, että kun olet hypännyt vuoren rinteeltä ja räpyttelet käsiäsi, niin vielä me emme tiedä kun olemme puolessa välissä matkaa, että mätkähdämmekö maahan vai nousemmeko ilmaan.

Sen vain aika siis näyttää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *