Makeinta on vapaus!

Voi kun voisin aloittaa, että Uroskoodi+ kirjaa lukemalla lukija saisi helposti naisia ja mielellään vielä julkisuudesta tuttuja.

Voi kun oikeasti osaisi kirjoittaa toimivia julkkisnaisten pokausoppaita. 

Voi kun minä voisin olla helposti nieltävä ihminen. 

Kuitenkin se, että joskus yritin toimia sillälailla kaikkia miellyttävästi ja nöyrästi eri tahojen ovia koputellen, niin loppujen lopuksi ei siitä minulle mitään hyvää seurannut.

Tai niin olen kokenut.
 

Joten en usko, että tämäkään on mikään helppo postaus, vaikka periaatteessa ideana on jälleen kerran buffata kirjaa, jonka julkaisu venyy ja venyy

Pidin kohtuullisen paussin tässä viime postauksen jälkeen, koska tiesin mitä se kirjoitus aiheuttaa: moni loukkaantui ja jopa järkyttyi kun eihän Kotkassa ole sen kaltaista kiusaamista voinut tapahtua josta kerroin aiemmin.

Osa ihmisistä sitten suuttui varsinkin ne jotka tunsivat minut 80 – luvulla ja osa jopa hävisi Facebook ystävistäni.

Ilmeisesti he tekivät omat johtopäätöksensä oman käytöksenä suhteen vaikka en ole vielä mitään radikaalia sanonut niin, että se henkilöityisi kehenkään.

Viime postaus oli kuitenkin tarkkaan mietitty, harkittu ja loppupeleissä se oli päätös jonka tein.

Näytin sitä postausta muutamalle ihmisille ennen kuin tein päätöksen julkaista sen: osan mielestä sitä ei olisi pitänyt julkaista ollenkaan ja osan mielestä minun olisi pitänyt olla paljon radikaalimpi.

Tein sen kirjoituksen puhtaasti itseni tähden ja toin avoimesti esille miksi olen joistain asioista kärttyinen ja tuon niitä edelleen framille.

Koska siitä nyt ei päästä millään yli eikä ympäri, että tarhasta armeijaan asti jouduin monta kertaa brutaalien rikosten uhreiksi ja niiden tekijät ovat kävelleet kuin koira veräjästä. 

Edellinen postaus siis puhdisti minua kun toin framille sen mitä minä olen kokenut ja vieläpä omin ehdoin.

Kiitos internet!

Ymmärrän kyllä sen tuskan ja suuttumuksen kun joidenkin maailma mureni, koska he eivät ole koskaan pitäneet itseään koulukiusaajina ja nyt kun on urat sekä perheet, niin äkkiä yksi postaus iskeekin vyön alle ja pakottaa katsomaan omaa historiaa eri vinkkelistä kuin on itsensä aiemmin nähnyt.

Karma on joskus ilkeä pirulainen!

Ihan strategisessa mielessä edellisessä kirjoituksessa oli parikin minulle tärkeää asiaa.

1. Toin sen pointin esille, että kiusattujen on vain pidettävä puoliaan voimakkaasti sekä nostettava hälyä, koska muuten kiusaaminen vain pahenee.

2. Uroskoodi+ kirja on tulossa ja haluan että se otetaan vakavasti, koska se käsittelee kauniimpaa sukupuolta lähestymisen lisäksi traumasta parantumista sekä ujouden voittamista ilman kovaa psykoterapiaa tai rankempaa mielialalääkityskuuria.

Kirjani syvällisenä tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus päästä kaaoksesta ja löytää elämäänsä oikea suunta.

Uroskoodi+ kirjan suhteen, niin etsin sille yhä tässä syksyllä oikeaa saumaa ja minulla on sen suhteen naivi idea: alan myymään sitä ihmisille jotka pitävät minusta. 

Vielä täytyisi vain löytää tarpeeksi minusta pitäviä ihmisiä sekä tietenkin oikea jakelualusta.


Kyminlinna on syytä ottaa tähän lopuksi mukaan.


Sillä vaikka joku voisi luullakin ehkä jopa toivoakin, niin en todellakaan vello vuosikymmenten takaisissa vääryyksissä päivästä toiseen surkutellen itseäni.

Kyllä tarinani etenee ja hyvinkin monella eri elämän sektorilla, joista kaikista te ette edes tule tietämään eletyn elämäni aikana. 

Syksyllä 2018 kuitenkin nyt ylikorotetaan sekä Uroskoodi+ kirjaa sekä Kyminlinnan elvyttämistä.

Kyminlinnan elvyttäminen ja yleisölle avaaminen ei ole kyllä edennyt yhtään.

Olen koittanut antaa paljon erilaisia ideoita jolla on konreettista pohjaa ja joiden käyttäminen ei vaatisi isoja resursseja, kuten vaikkapa seuraavan Joutomaa festivaalin pitäminen Kyminlinnan muurien sisällä.

Virkamiehillä ja paikallispoliitikoilla ei vain ole tahdonvoimaa eikä halua edistää Kyminlinnaa, museoviraston iso viskaalikin vain toivoo Twitterissä parasta.

Toivoo siis parasta.

twitter.com/hashtag/kyminlinna

 

Joo, ei se maailma toivomalla parane vaan tekemällä. 

Kyminlinnassa on kyllä liikenettä josta olen pari mielipidettäkin kirjoittanut.

Lapsia ja teinejä on nähty juoksemassa muureilla ja itse olen muutaman kerran viikonloppu iltaisin nähnyt siellä mopopoikia, teinityttöjen sekä keskioluen kanssa ilmeisesti muurien kunnostustöissä.

Jotenkin tuntuu kun seuraa virkamiesten ja poliitikkojen vastuun pakoilua Kyminlinnan suhteen, että mopopojat ovat paljon enemmän oikeammalla ja kunnioittavammalla suunnalla Kyminlinnan suhteen kuin nämä sydämmettömät byrokraatit jotka eivät ole saaneet 13 – vuoteen yhtään mitään aikaan. 

Hyvin hämmentävää oli saada tietää, että vuonna 1978 Taisto Sinisalo oli tehnyt eduskuntaaloitteen Kyminlinnasta.

Sinisalon pääidea oli, että kun vanha ammusvarasto räjähti, niin uutta ammusvarastoa ei olisi saanut rakentaa Kyminlinnaan etteivät ihmiset vain vaarannu.

Tämä osio ei kiinnosta meitä, sillä se ammusvarasto tuli ja sitten armeija lähti 2005.

Taisto Sinisalo kuitenkin ehdotti eduskuntakyselynsä lopuksi, että Kyminlinna siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan ja se avattaisiin yleisölle ja, että siitä tulisi alueen kulttuurin- ja vapaa – ajan keskus. 

Idea Kyminlinnan elvyttämisestä on siis vanha ja idea siitä, että se siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan on ainakin 40 – vuotta vanha.

Ja minä sain tietää tästä asiasta vasta muutama viikko sitten, että universumi on jännä paikka ja kun lähdetään tiettyä tietä kulkemaan, niin jänniä synergioita tulee vastaan.

 

Edelleen halvin, helpoin, nopein ja tehokkain tapa olisi se, että Kotkan kaupunki ottaisi Kyminlinnan hallintaansa ja huolehtisi siitä.

Jos Kotkan kaupunki ei ota Kyminlinnaa hallintaansa, niin sitten minusta seuraava loogisin askel olisi se, että Cursorin se pitäisi ottaa tai ainakin ottaa Kyminlinnan pelastaminen koordinoitavaksi.

Kyminlinnan pelastaminen on sankaritarina ja niin se pitäisi myydä yrityksille.

Minusta on nyt aika heittää kapula yksityiselle sektorille, joka saisi näkyvyyttä Kyminlinnan pelastamisen yhteydessä ja Cursorin pitäisi koordinoida tämä pelastusoperaatio johon julkisen sektorin toimijat eivät 13 vuoteen pystyneet.

Hyvin tärkeää olisi myös saada Kyminlinna pois Senaatti – Kiinteistöjen omistuksesta jollekin muulle taholle, koska he eivät piitaa Kyminlinnasta pätkääkään.

Kyminlinnan vapautuminen byrokraattinen kahleista on se taistelu jota minä en saa hävitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *