Koulukiusatun näkökulmaa!


Herra Merimaan kanssa jutskaillen Rockfutiksen SM ottelujen välissä.

Syksy on alkanut kannaltani ihan kivasti ja olen tarkoituksella pitänyt postauksiani vähän sivummassa sekä miettinyt asioita, että mitä kannattaa tehdä, miten ja mitkä ovat motiivit miksi teen sitä mitä teen.

Tietyt asiat ja näkökannat eivät muutu, mikä kyllä tulee tässäkin postauksessa ja ainakin otsikossa selville, mutta muuten on uusia suuntia ollut jo jonkin aikaa selvillä.

Tämä myös käytännössä tarkoittaa sitä ,että Uroskoodi+ kirja tulee jälleen kerran vähän myöhemmin julkaistavaksi kuin olen aiemmin ilmoittanut.

15.9.2018 ei sovi tällä hetkellä kuvioihini Uroskoodi+ kirjan suhteen.

Uskon kuitenkin että tänä vuonna sen julkaisen kun ei noita pitempään hiottuja kirjoja oikein voi hioa loputtomiin, eikä niitä ole järkeä pitää jemelissäkään vuosikausia.

Aikoinaan ihastuin ideaan siitä, että Uroskoodi olisi opaskirjanen KAIKKIIN sosiaalisiin tilanteisiin ja sillä motivaatiolla sitä kirjoittelin 8 – 9 vuotta sitten.

Jooh, no se on kuitenkin mahdotonta tehdä sellainen kirja, koska erilaisia sosiaalisia ja erilaisia vuorovaikutustilanteita on vain niin paljon, että kaikkia ei voi vain purkaa muutamaan askelaskel kuvioon.

Pidin kuitenkin siitä ideasta, että tehdään syvällisemmin kirja ja erityisesti opaskirjanen joka ohjaa miestä sosiaaliseen käyttäytymiseen tai pikemminkin antaa alustavat suuntaviivat miten niissä kannattaisi toimia.

Ajattelin etten enää hioisi sitä, mutta trauman hoidon kohdalla olen viime aikoina pyörinyt ja miettinyt saisinko siihen vielä jotain uutta kulmaa.

Tähän on syynä se, että koulukiusaamisskandaali tuli Kotkaan jälleen kerran ja niinpä tuli taas flashbackejä menneisyyteen.

Samalla voisin tässä postauksessa käydä sitä läpi miksi suhtautumiseni kiusaajiin on niin vihamielistä ja miksi jostain lukijoista tuntuu, että teen kärpäsestä härkäsen ja junnaan menneisyydessä edelleen.

No aloitan sillä, että trauma on trauma ja ne syntyvät syystä ja syvät traumat eivät lähde päästä ihan noin vaan, varsinkin jos ne ovat tapahtuneet lapsuuden herkässä olotilassa.

Kun olen sanonut, että koulukiusaaminen kohdallani kesti yli 15 – vuotta, niin on aivan selvää, että silloin ei ole kyseessä enää koulukiusaaminen vaan kyseessä on puhdas vaino joka kohdistuu yhteen ihmiseen ja muuallakin kuin vain koulussa.

Se meni suurinpiirtein näin:tarha, esikoulun kautta kouluun ja sieltä armeijaan ja kaikissa näissä oli samoja ihmisiä jotka olivat tottuneet siihen, että minua voi kohdella miten huvittaa.

Lisäksi kiusaamista harrastavien ihmisten määrä kasvoi ja kokonaiset luokat kävivät kimppuuni ja kun tarhoissa ja kouluissa minulle tehtiin mitä huvittiin ja siitä ei ollut seuraksia, niin yllättävää kyllä kiusaaminen tuli marketteihin, uimapaikoille ja kaikkialle missä minä ja kiusaajat liikuimme.

Valtaosin kiusaaminen oli huutelua sekä tönimistä ja joskus jopa täysin tuntemattomien ihmisten taholta.

Vedetään tähän nyt kuitenkin se lista niistä kaikkein pahimmista teoista joita minulle tehtiin, että saadaan vähän suuntaa miksi olen kärttyinen vielä näinkin monen vuosikymmenen jälkeen.

No minua ei pakotettu koskaan syömään tai imemään pattereita, mutta…

Noin kymmenen vuoden iässä minut pakotettiin riisu-utumaan alasti uhkaamalla, että vieressä oleva susikoira raatelee minut jos en tee niin ja samoihin aikoihin minua vähän ”ajelutettiin”, että pakotettiin autoon ja kierrettiin pieni matka…kuulostaako ihan normaalilta mitä 10 – vuotiaan pojan kuuluukin kokea?

Sitten normaalimpaan: minulta on kiristetty rahaa, hakattu julkisesti koulun pihalla, pakotettu kantamaan toisten ihmisten laukkuja, laukkujani on pengottu julkisesti luokassa, minusta on valehdeltu ja maine mustattu, nöyryytetty tyttöjen edessä, tungettu naamaani julkisesti toisen ahteriin jne…

Tämän lisäksi intissä minua säännöllisesti hakattiin rynkynperällä selkään muun nöyryytyksen ohella.

Koulua ja armeijaa sekä siis opettajia ja kapiaisia ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että kyseisen laitoksen maine ei vain kärsisi jos kiusaammistapaukset hoidettaisiin niin kuin ne kuuluisi hoitaa.

Suomeksi sanottuna, niin minua ei siis lapsena ja nuorena miehenä suojeltu eikä autettu, niin kuin kiusaamisen uhriksi joutunutta kuuluisi auttaa.

Siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa eikä sellaisia puhelimia joilla saa kivasti ääntä sekä liikkuvaa kuvaa nauhoitettua, että tämän ajan maailmassa minua olisi tuskin kiusattu samalla tavalla kuin silloin.

Ei ainakaan kovin kauaa!

Kuitenkin jotta oikeus jossain kohti toteutuisi osaltani eivätkä rikollisesti käyttäytyneet ihmiset pääsisi kuin koira veräjästä, niin minulla on edelleen noilta ajoilta vihko johon olen laittanut kaikkien kiusaajieni nimet.

Ja viimeiset nimet vihkoon laitettiin 2013, että kyllä siihen on myös tullut tämän ajan nettikiusaajia ja en ole unohtanut tyyppejä armeija-ajoiltakaan.

En vielä tiedä mitä sillä vihkolla teen, sillä sen käytön suhteen täytyy olla varovainen ja laitten sekä asetusten mukaan mennään.

Polttaa en ole sitä vihkoa kuitenkaan halunnut ja minulle on ehdotettu, että tekisin kirjan jossa kertoisin tuosta ajasta oman kokemukseni sekä mainitsisin kaikkien koulukiusaajieni nimet, no tähän en nyt vielä ole halunnut ryhtyä.

Kuitenkin olen sitä mieltä ja tiedän, että kovin moni ei ole samaa mieltä kanssani, eikä innostu tästä mitä hän kohta lukee.

Olen sitä mieltä, että paras kannustin estää kiusaaminen oikein missään on nöyryyttää julkisesti kiusaajia ja tuhota heidän maineensa, koska omasta mielestään he eivät ole kiusaajia.

Kiusaajat ovat lähes aina narsisteja ja niinpä heille heidän oma egonsa ja maineensa on kaikki kaikessa, joten siihen kannattaa iskeä.

Haluan sellaisen Suomen, että jos olet ollut koulukiusaaja, niin tulet olemaan sitä lopun ikääsi vaikka jossain kohti sinusta tulisi Poliisi, niin haluan että kaverin maine on loppuelämän pelkästään koulukiusaajan kuin poliisin.

Ja kannattaa muistaa, että kun vanhoja kiusaajia tuodaan julkisuuteen, niin se hillitsee uusien koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajien syntymistä.

Näin ei voi vielä tehdä, mutta haluan ruokkia sitä kehitystä, että tähän suuntaan mentäisiin.

Jos et kiusaa, niin ei silloin maineesikaan mene ja jos kiusaat ja menee, niin olet ansainnut sen.

Tässä pieni tilitys miksi näyttää, että tuon koulukiusatun taustaani koko ajan esille.

No oman trauman suhteen kiitän vielä Sargaaja – foorumilla olleita kolmea nettikiusaajaa: ilman teitä noita menneisyyden flashbackejä ei olisi noussut esille näin voimakkaasti ja me kaikki olisimme päässeet helpommalla.

Että tämän ajan nettikiusaajat repivät vanhat haavat auki ja nyt kymmenet ihmiset ovat kusessa sen suhteen, että he eivät enää tiedä kun minun postauksini lukevat, että mitä sieltä tulee vastaan.

Eniten siis he pelkäävät sitä, että se oma nimi tulisi esimerkiksi tällä saitilla vastaan.

On tässä myös lisäksi se, että minua on oikeasti syljettänyt se, että aikuisiällä koulukiusaajat ovat tulleet kaveeraamaan kanssani, että kun oltiin aikoinaan samalla luokalla niin nyt pitäisi muistella menneitä.

Toistan vielä sen, että koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajat eivät pidä itseään kiusaajina ennen kuin se sanotaan suoraan heidän naamalleen.

Yleensä raiskauksen uhri ei lähde raiskaajien kanssa treffeille ja se on todella tärkeä muistaa, joten minusta on vain reilua, että tuon julkisesti sen esille.

Että jos olit peruskoulussa tai armeijassa kanssani, niin kauniistikin sanoen, niin uskoakseni me näemme tuon ajan ihan eri tavalla.

Kannattaa siis miettiä mikä se oma suhtautuminen oli minuun aikoinaan, että ei vain tule paha mieli kun ottaa yhteyttä minuun, eikä odotetun kaltaista reaktiota tule.

Aika moni joka on luullut, että samassa koulussa oleminen on sama asia kuin kaveruus aikuisiällä, niin loppupeleissä on tullut paha mieli kun on ottanut kontaktia minuun.

Tämä tilitys menneisyydestä johtuu siitä, että Uroskoodi+ kirjan suhteen se on tarkoittanut sitä, että kyllä uhrillakin on oma osansa sen suhteen, että toipuu traumasta oli se omaa syytä tai sitten ei.

Ja noita kohtia olen nyt katsonut uudestaan sekä hionut.

Uroskoodi joutui aikoinaan kovan kyseenalaistamisen kohteeksi koska se niin voimakkaasti yritti edistää amerikkalaisen pelimieskulttuurin sopeutumista Suomeen.

Pelimieskulttuurissa aina keskitytään pokaamiseen ja siihen, että voiko noita naisia nyt oppia pokaamana askelaskel kuvioilla.

Vastaus on kyllä!

Kaikkia sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutus tilanteita voi oppia ja niissä voi kehittyä.

Esiintymistä harjoitellaan ja samoin ovelta ovelle myyntiä tai puhelinmyyntiä, niin ei siinä mitään outoa ole, että myöskin ravintolaolosuhteissa naisiin lähestymistä voi opiskella ja siinäkin voi kehittyä.

Kyse on vain siitä miksi tekee sitä mitä tekee ja sen takia myös tuo alun kipeäkin tilitys on tehty.

Pointtini on myös se,että Uroskoodi+ ei siis ole mikään pokaamisopas.

Tarkoitus on, että on ollut traumoja tai voimakasta ujoutta, niin olisi edes yksi työkirja joka antaa ihmiselle konkreettiset työkalut jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.

Niin minä olen tehnyt vaikka kuten tämäkin postaus osoittaa, niin jotkut asiat kulkevat mukana useita vuosikymmeniä eivätkä ne unohdu.

Eikä se jeesi omaa toipumista, että paikkakunnalla tapahtuu isoja koulukiusaamistapauksia jotka tulevat silmille menee minne tahansa.

Uroskoodi+ on siis tehty ajan kanssa ja siinä olevia kuvioita sekä asioita on mietitty myöskin traumasta toipumisen suhteen.

Ennen kaikkea olen halunnut tehdä hyvin syvällisen sosiaalisten tilanteiden opaskirjan joka mahdollistaa ennen kaikkea ujouden voittamisen.

Tämä ”uhriutuminen” sekä äärirajoilla toimiminen ja omaan kirjalliseen materiaaliin uskominen on saattanut jopa olla Uroskoodi+ kirjalle pelkästään eduksi.

Vaikka se, että minua ei saa tiettyyn lokeroon millään, niin sillä on myös varjopuolensa.

Tämä tarkoittaa sitä, että medianäkyvyyttä tämän valitun tien takia on vaikeampi saada ja koska minua ei saada julkisestikaan lokeroon johon en koe kuuluvani, niin se, että Uroskoodi+ alkaa keräämään tietoisuutta ja kiinnostavuutta vie aikaa.

Kuitenkin se, että on marginaalissa ei välttämättä tarkoita, että olet tehnyt jotain väärin.

Ja voi olla ihan hyväkin, että Uroskoodi+ kerää ensin kiinnostunutta pöhinää vaikkakin niin, että se herättää kiinnostusta ensin koulukiusattujen keskuudessa ja sieltä etenee ujojen miesten kautta kaikkien siitä kiinnostuneiden saataville.

Sinällään olen ihan kiitollinen siitä kirjamyynnistä jonka olen saavuttanut aiemmin ja itse en pidä itseäni minään epäonnistujana, koska se on antanut minulle sellaiset olosuhteet ja elämäntilanteet jotka ovat tällä hetkellä luovuudelleni optimaalliset.

Joten nyt etsin Uroskoodi+ kirjalle optimaallista julkaisukohtaa ja olen kärsivällinen sen löytymisen suhteen.

Kaiken lisäksi olen valaistunut ja näen miten yhteiskunta oikeasti toimii ja osaan luovia siinä niin, etten ole orja vaan voin elää niin vapaasti päivittäin kun minua huvittaa.

Siihen yritän kannustaa myös muitakin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *