Kohti Kevättä!

Se aika taas vuodesta jolloin on hyvä vähän kartoittaa missä ollaan ja minne mennään.

Aloitetaan sillä, että ne joita kiinnostavat tekemiseni ja Sargaajasta riippumattomat kuvioni vähän enemmänkin, niin oheisesta linkistä noista projekteista saa enemmän selvää:

Urokoodi+ kirjani

Lisäksi Uroskoodi+ kirjan koitan lanseerata jossain kohti ja toistaiseksi ongelma on vähän tuo jakelukanavan löytäminen tai sitten sen rakenteleminen.

Lisäksi ehdottomuuteni ja myös itsepäisyyteni sen suhteen että haluan toimia suhteellisen itsenäisesti ja pitäen oman linjani, niin se vähän vaikeuttaa matkaa jos menestys lasketaan pelkästään silleen kuinka paljon saa numeroita tililleen.

Sille on syynsä, että kuvioni näyttävät tältä tai ovat jo näyttäneet pitemmän aikaa ja historia tulee ymmärtämään sen mitä kanssakulkijani ja tätä postausta lukevat eivät ymmärrä.

Lisäksi omasta vinkkelistäni, koska tarkoitus on enemmänkin päästä historiaan positiivista saavutuksista kuin niinkään saada hyväksyä niiltä ihmisiltä jotka ovat kanssani tässä ajassa, niin omasta mielestäni olen toiminut oikein ja kaikkien parhaaksi niillä tietotaidoilla ja voimavaroilla joita minulla on ollut niihin tilanteisiin joita on tullut vastaan.

Mennään siis Sargaajaan ja miten se suhtautuu pelimiesgenreen sekä sosiaalisen dynamiikan edistämiseen.

Olen tässä jutellut monien eri ihmisten kanssa Sargaajasta sekä mihin suuntaan sen kannattaisi mennä ja aika monen suulla olen kuullut sen, että mene takaisin päin.

Vie sitä siis sinne mistä se lähtikin noin. 10 – vuotta sitten.

Silloin Sargaajan eteenpäin viemisen ohella julkaisin Uroskoodi kirjan ja se sai ihan kivasti näkyvyyttä varsinkin Yle:n suunnalta.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen miettimässä miten voisin julkaista nyt Uroskoodi+ kirjan ja Ylekin on taas mukana elämäni tapahtumissa.

Se mikä on nyt oman elämäni kohdalla isossa roolissa on koulukiusaamistraumani ja miten olen suhtautunut siihen sekä jopa muuttanut sen omassa elämässäni voimavaraksi.

Ja nämä näkemykseni kiusaamistraumasta toipumiseen sekä miten yhteiskunnan pitäisi ylipäätään suhtautua koulukiusaamiseen saavat koko ajan isommin ja isommin huomiota juuri tällä hetkellä:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12988

Joten kun itse olen henkisesti kuin haavoittunut eläin ja saanut amerikkalaista pelimieskulttuuria Suomeen jalostamalla kohtuulliset vuorovaikutustaidot, niin Sargaajankin kannattaa pysyä siinä missä se on hyvä.

Käytännössä siis ujouden voittamisessa ja edes yrittää antaa syrjäytyneille ja haavoittuneille miehille tai pojille konkreettisia työkaluja joilla mennä eteenpäin.

Entisiltä koulu-, armeija ja nettikiusaajilta en halua yhtään mitään kun näköjään sieltä puolelta sitä hyvittämistä ja anteeksipyyntämistä näyttää olevan aika mahdoton tehdä.

Kyllä se mitä nyt nousee isommin framille koulukiusaamisen suhteen, niin sitä tehdään tulevia sukupolvia ajatellen, että miten kiusattujen oikeasti kannattaa toimia että he saavat oikeutta ja hyvitystä.

Ja myös mitä kiusaajille on luvassa jos he eivät lopeta kiusaamistaan ajoissa ja se ei ole mitään hyvää eikä pidä ollakaan

Jos oma hyvinvointi revitään toisten selkänahasta, niin sanktioita pitääkin tulla.

Lisäksi tämä jatkuva puhe maalittamisen kriminalisoimisesta on minusta hyvin huolestuttavaa sillä netti ja some tarjoaa kiusatuille mahdollisuuden saada omat näkemykset tilanteesta kaikkien nähtäville.

Nykyinen rikoslaki antaa minusta esimerkiksi poliiseille tai virkamiehille ihan hyvät mahdollisuudet puolustautua jos he kokevat, että heitä vastaan toimitaan väärin.

Internettiä ei siis saa räjäyttää vaan antaa sen kehittyä ajan mittaan, mutta nyt esimerkiksi koulukiusaamistaistelussa tai taistelussa kiusaamista vastaan, niin netti ja some on avainasemassa.

Lisäksi jos maalittaminen kriminalisoidaan, niin tavallisten ihmisten perusoikuksia puolustautua väärinkohtelua ja kiusaamista vastaan evätään.

Tällöin lapsi lentää pesuveden mukana.

Ihan omalta kannaltani on myös tarkoitus rauhoittaa tilanne, että en halua etenkin koulu- ja armeija aikojen ihmisten jotka kiusasivat minua, niin jos he eivät halua oikeasti ja sydämestään hyvittää minulle, niin en halua että he ovat sitten missään tekemisissä kanssani.

Kun aikuistumisen kautta on käynyt niin, että entiset koulukiusaajani ovat halunneet tulla Facebook ystävikseni, soitella iltaisin ja niin edespäin…että ihan kuin me oltaisiin oltu kavereita silloin joskus ja mitään kiusaamista ei edes olisi tapahtunutkaan.

Tämmöisestä käytöksestä en pidä ja en halua sitä elämääni ja siksi se mainitaan tässä postauksessa peräti kaksi kertaa.

Sargaajaa olisi toki voitu viedä enemmän siihen vuorovaikutustaitoihin ja miten amerikkalaista pelimieskultuuria voisi käyttää vaikka pitchaus taitojen kehittämiseen.

Tai miten omaa mieltä kehittämällä voi oikeasti muuttaa lähiympäristöään paremmaksi.

Pelimiesgenre on isompi asia kuin viettely ja pokaaminen joten itseäni ja Sargaajaa kiinnostaa enemmänkin se, että kaikilla ihmisillä on oikeus tavoitella onnea elämäänsä.

Ja jos omat nykyiset vuorovaikutustaidot eivät vie kohti tuota maalia, niin sitten on ihan oikein opetella sellaisia tietoja sekä taitoja jotka vievät.

Vaikka Sargaaja pyöriikin ujouden ja syrjäytymisen voittamisessa, niin kyllä tarkoitus on mennä sitä pitemmällä ja auttaa ihmisiä ja etenkin miehiä saamaan taidot joilla he voivat ylittää omat sen hetkiset saavutuksensa ja kykynsä.

Ujouden voittamisen jälkeen olisi hyvä oppia puolustamaan hyvää ja kaunista, koska omaa itseä suuremman hyvän puolustaminen on myös se asia mikä rakentaa miehelle karismaattisuutta nopeasti ja tehokkaasti.

Eli seuraa siis mua niin sustakin voi tulla pua.

2 thoughts on “Kohti Kevättä!”

  1. Kiitos viestistäsi. Kyllä tässä elämässä on menty eteenpäin eikä pelkästään jääty menneisiin traumoihin ja yksi osa sitä on ollut myös tuo pelimieskulttuurin edistäminen joka liittyy siis siihen koulukiusaamistraumaan.

    Uhrimentaliteetilla nimittäin ei oikein hyvää lähestymistä tehdä minkään asian suhteen ja sen saaminen pois kesti yllättävän pitkään omalta osaltani.

    Omaan luonteeseeni nykyisin kuuluu se, että minusta pitää tai ainakin minun pitää vaikuttaa ympärilläni olevaan maailmaan miten koen parhaiten siihen pystyväni ja pari vuotta sitten innostuin kuntalaisaloitteista.

    Ajan kanssa vain kuntalaisaloitteiden käyttäminen ja koulukiusaamistrauma yhdistyivät ja huomasin, että kouluissa on yhä puutteita miten ne puuttuvat koulukiusaamiseen.

    Kuten se, että kiusatun pitäisi todistaa kiusaaminen ja jos useampi kiusaa ja tyypit tulevat vielä kylillä vastaan, niin kuka siihen rupeaa?

    Omasta mielestäni Ruotsin mallissa on paljon toimivia osa – alueita ja minusta se voitaisiin mallentaa Suomeen.

    Valitettavasti vain maailma toimii sanktioiden kautta.

    Ihmiset tekevät mitä ihmeellisempiä asioita ja myös toisten kustannuksella jos niistä ei seuraa negatiivista vastareaktiota.

    Laitan tämän tähän vielä lopuksi, että minulle on sanottu, että kiusaajissa on jotain vikaa kun ne kiusaavat. No siis narsistejahan ne ovat joka iikka ja se ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä tai järkytyksenä.

    Itse koin pikemminkin natsisaksan nousun eli valtavan joukkohysterian, että jarnon kustannuksella voi tehdä ihan mitä tahansa hauskaa sen hyvinvoinnista välittämättä.

    Että mua alettiin jo ihan tarhassa asti joukolla kiusaamaan ja sitä tehtiin sitä tosi pitkään ja varmaan vieläkin yritettäsiin nauraa mun kustannuksellani jos netti ja some eivät olisi tulleet hätiin.

    Mulla se ei todellakaan ollut, että kiusaaja vastaan minä vaan valtavia joukkoja joita vastaan piti yksin tapella ja hyvinhän siinä sitten kävi?

    Kiitos vielä viestistäsi ja toivotaan, että kiusaajat ymmärtäisivät lopettaa, koska niitä sanktioita voi sitten tulla vaikka 30 – vuoden päästä vaikkapa niin, että koulukiusaaja saa itselleen ja mielelleen sen koulukiusaajaleiman.

    Toivotaan, että keskustelu Ruotsinmallista leviäisi ja toivotaan, että kiusatut saavat uskoa ja voimaa puolustaa itseään sekä energiaa toipua.

    Hyvää kesää myös sinulle!

  2. Satuin lukemaan YLE:n uutisen liittyen koulukiusaamiseen ja siihen puuttumiseen. Tuo kertomasi kokemus siitä, että aiemmat kiusaajasi ovat ottaneet yhteyttä ja kieltäneet kiusaamisen tapahtuneen on itsellenikin tuttua. Minua on hakattu ja potkittu kyljet mustelmille, potkittu munille, heitelty maahan ja kivillä kasvoihin. Näistä ihmisistä ei kukaan ole koskaan myöntänyt aikuisiällä, mitä tuli tehtyä. Osa on tullut juttelemaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja kyselemään ”miten elämässä menee?”. Noh, paremmin kun olen päässyt siitä helvetistä irti missä jouduin pakosta elämään yli kymmenen vuotta, josta te olitte vastuussa.

    Ehdotuksesi kunnan vastuun lisäämisestä laittaisi ainakin jonkun aikuistahon valvonta- ja puuttumisvastuuseen. Äärimmäisen tärkeää olisi myös valistaminen ja se, että lapsi ymmärtää, että aikuiselle kertominen on tärkeä osa kiusaamisen estämistä, sillä lapsi saattaa piilotella tapahtumia.

    Toivotan sinulle kaikkea parasta ja toivon, että joku päivä annat myös sen lapsuuden tuskan veden virrata sillan ali. Anteeksiantaminen voi olla tie siihen, mutta siihen ei kukaan voi sinua pakottaa. Hyvää vuotta 2020!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *