Oliko ikävä?

Terve!

Olen nyt tarkoituksella pitänyt vähän hiljaiseloa ja käytännössä kirjoitellut uutta ja mullistavaa sekä hionut vanhoja tekstejäni omissa oloissani.

Olen nauttinut tästä ajasta ollessani omassa rauhassa valtavasti.

Kun nyt kuitenkin varsinkin Facebookin privapuoli on aktivoitunut ja kysellyt, että mitä teen ja mitä tapahtuu, niin ajattelin tehdä tämmöisen julkisen postauksen.

Ei tämä tule olemaan niin provokatiivinen kirjoitus kun uhosin, koska näytin tätä kirjoitusta parille kaverille ja he ehdottivat toisenlaista lähestymistapaa, koska aika isoja asioita tapahtuu taustalla ja niiden etu on myöskin huomioitava.

Näistä kuvioista Kyminlinnan henkiin herääminen ja sen puolustaminen on ehdottomasti nykyisistä kuvioistani se isoin ja merkittävin.

Parempi kun asennoituu tähän kirjoitukseen niin, että tämä on tämmöinen välitilinpäätös matkalla kohti tämän vuoden
loppua.

Olen nyt muiden kuvioiden ohella hionut myös pikkaisen Sargaajan sivuja ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä sivusto on juuri nyt tässä ajassa oikeassa paikassa.

Lisäksi se edustaa niitä arvoja sekä näkemyksiä joita pitääkin tuoda voimakkaammin ihmisten tietoisuuteen.

Ulkopelistä on siis menty voimakkaasti sisäpelin sekä psyykkeen puolustamiseen.

Itse toivon edelleen, että ihmisillä olisi elämässään ja ennen kaikkea netissä erilaisia vaihtoehtoja ja että he käyttäisivät omaa älykkyyttään ja osaisivat etsiä tänäpäivänä sen informaation itsenäisesti joka heille sopii.

Se taas ei sovi esimerkiksi valtamedialle, eikä toimittajille jotka yhä uskovat siihen harhaan, että heillä on ainoa oikea tietämys maailmasta ja miten siitä pitäisi ajatella.

Sargaaja – sivusto on siis yhä ja tulee ikuisesti olemaankin haastajan ja altavastaajan roolissa kuten minäkin ja se on vain meille hyväksi.

Se on identiteettimme vahvin peruskivi.

Sargaaja – sivusto kuitenkin antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaisiin näkemyksiin siitä millainen todellisuus on ja miten siinä voi elää konkreettisin metodein jotta se oma elämä olisi mahdollisimman hyvää ja vapaata.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, että tietoja tai näkemyksiä ylhäältä alas pakko syötetään minulle, vaan haluan itse tutkia asioita ja tehdä niistä omat johtopäätökseni ja toimia sitten oman tahtoni mukaisesti.

Melkein päinvastoin tekemällä kuin olisi mukamas pitänyt, olen nykyaikana alkanut pärjäämään paremmin ja elän paljon parempaa elämää kuin silloin kun toimin muiden ihmisten maailmankuvan mukaisesti.

Se taas on ollut aikamoinen isku monelle eri taholle monella eri elämän sektorilla, joissa vaikutan nykyään hyvinkin voimakkaasti.

Nimittäin kyse on edelleen siitä niin rakkaasta ja pyhästä uskomusjärjestelmästä: niin moni haluaisi, että niin minulla kuin sinullakaan ei olisi omaa sellaista, vaan käyttäisit heidän tai joidenkin muiden uskomusjärjestelmää maailmasta.

Kyse on siis vallasta ja voi hyvänen aika mikä huuto siitä syntyykään kun yksilö ottaa oman uskomusjärjestelmänsä omiin käsiinsä ja alkaa runnoa sitä oman näköisekseen.

On käsittämätöntä kuinka paljon vastustusta siitä syntyy, että yksilö haluaa olla vapaa ja elää itsenäistä ja rikasta elämää vielä vuoden 2019 maailmassa.

En oletakkaan, että se mitä minä sanon tai saarnaan olisi ainoa totuus vaan uskon siihen, että täällä kävijä tai lukija osaa jo jonkun verran ajatella itse ja osaa kyseenalaistaa kenen tahansa motiivit puheiden ja tekojen takana.

Minusta vaan poliittinen korrektius ei johda yhtään mihinkään kestävämpään muutokseen vaan näkemyksiin kannattaisi reilusti laittaa radikalismia sekä pieni fanaattisuus…tarkoitan siis intohimo ajettavaan asiaan voi jopa olla eduksi, että se herättää unessa olevan porukan jolle sanoma suunnataan.

Totuus on kuitenkin nyt se, että Suomi elää pahinta alennustilaansa ikinä ja meillä on poliittisessa, että yrityselämän johdossa suoranaisia psykopaatteja ja ihmishirviöitä jotka ajavat omaa etuaan muiden kustannuksilla välittämättä minkälaisia traagisia seurauksia tästä voi yksilöille olla ja esimerkiksi tästä tämä nykyinen yksityisen sektorin hoito- ja hoiva-alan skandaali johtuu.

Joten minä en ainakaan aio katsoa sivusta kun Suomesta yritetään rakentaa fasistivaltiota jossa yksilön pitäisi antaa enemmän ja enemmän oikeuksia viranomaisille ja virkamiehille tai yrityksille joita kukaan ei valvo.

Sanotaan nyt se vielä, että osa entisistä koulukiusaajistani on virkamies ja viranomaisasemassa ja minä en usko, että he ovat muuttuneet.

Itse olen aina pelännyt sitä, että kun ihmiset voivat tehdä jotain toisen kustannuksella jäämättä siitä kiinni, niin he voivat opettaa saman tavan lapsilleen.

Pelkään oikeasti sitä, että entiset koulukiusaajat luovat uusia koulukiusaajia joista tulee työpaikka- ja nettikiusaajia.

Joten en todellakaan halua, että pahat ja itsekkäät ihmiset saavat oikeuksia tietää tai päättää elämästäni varsinkaan niin, että heitä ei valvottaisi ollenkaan tästä toiminnasta.

Tai ylipäätään vaikuttaa siihen mitenkään, koska minä en ole koskaan aiheuttanut kenellekään mitään pahaa, enkä tehnyt yhtään mitään lakien tai asetusten vastaista.

No nyt se on sanottu ja jos tästä tulee seurauksia, niin minä osaan sitten laittaa julkisen äläkän pystyyn: kysykää vaikka Iron Skyn tekijätiimiltä kuka on mekkaloinut eniten fanisijoittajien puolesta.

Mennäänpä hetki fiktioon ja se on myös yksi syy miksi olen pitänyt Uroskoodi+ kirjaa vähän pidemmän aikaa sivumalla, enkä lähtenyt sitä lanseeraamaan esimerkiksi täyteen ahdetuille vuoden 2018 joulumarkkinoille.

Pidin aikoinaan tosi kovasti fiktiivisen kirjani Tosi Kovien Veijareiden lanseeraamisesta jatkosarjana ja minusta se oli hyvä idea, koska se toi säännöllisesti Sargaaja – sivustolle uutta materiaalia.

Ongelma vain oli se, että silloiseen Sargaajaan laitoin kaikkea mikä minua kiinnosti: unisanakirjaa, fiktiivisiä tarinoita, anarkismin edistämistä ja sivusto oli kuitenkin saanut pelimiessaitin maineen.

Ihmiset siis joutuivat hämminkiin kun se olikin enemmän kuin pokaussivusto, joten olen yrittänyt pitää nykyisen Sargaajan sisäpelin ja sosiaalidynamiikan edistämisessä topikkien puolesta.

Kuitenkin koska minua kiinnostaa esimerkiksi Kyminlinnan puolustaminen oma persoona täysin likoon laittaen, niin en näe mitään syytä miksen toisi niitä näkemyksiä Sargaajan blogiosiossa esille.

Itse en edelleenkään pidä siitä, että minua roolitellaan tai yritetään laittaa jonnekin karsinaan.

Toki saatte te niin tehdä jos haluatte, mutta en todellakaan anna mitään takuita, että pysyisin siinä roolissa tai karsinassa.

Halu kirjoittaa ja kehittyä kirjailijana monipuolisesti on voimakas, eikä halu ansaita ainakin osaa elantoansa kirjoittamalla ole kadonnut minnekään.

Olen jo muutamissa videopätkissä ja joissain kirjoituksissa tuonut esille, että kirjoitan parhaillaan satusarjaa jonka työnimi on vihaiset Possut.

Koen niin, että tämä tulee olemaan elämäntyöni ja toivon, että minut muistetaan tästä satusaagasta kuolemani jälkeen.

Yksi Vihaisten Possujen kirja alkaa olla jo julkaisukunnossa ja toinen kirja on kerran kirjoitettu alusta loppuun ja tämä vuosi menee kakkoskirjan hiomiseen.

Kolmas on ihan alussa tai käytännössä suunnitteluasteella.

Vihaiset Possut on se juttu joka on minulle uusi ja kun tiedän ettei kukaan odota minun kirjoittavan satusarjaa, niin olen ihan rauhassa panostanut siihen.

Näillä resursseilla niin voimavaroja kannattaa kohdentaa tarkasti.

Uroskoodi+ on myös ollut vähän sen takia sivussa, että kun haluan vuoden tai kahden vuoden sisällä tulla uskottavaksi sadunkertojaksi, niin Uroskoodi+ menee taas pelimiesgenren ja elämänhallintakirjallisuuden pariin.

Vaikka en häpeä elämänhallintakirjojani tai työtäni pelimiesgenren edistämiseksi, niin en todellakaan halua, että se määrittele minut tai tekemiseni liiaksi.

Olisin kyllä aikoinaan nuorena poikna tarvinnut Uroskoodi+ kirjan kaltaista työkirjaa joka edistää oman sosiaalisuuden rakentumista järjestelmällisesti.

Vihaiset Possut on kuitenkin paljon isompi ja kunnianhimoisempi mahdollisuus, joten se pakottaa minut muuttumaan sekä mukautumaan kirjailijana sekä luovana ihmisenä ihan erilailla kuin elämänhallintakirjani.

Vihaiset Possut ja Kyminlinnan pelastaminen ovat minulle luovana ihmisenä ne isoimmat kuviot joihin panostan nyt.

Toki kirjoitan ja luon muutakin kuten kässärin Urpo Lahtisesta ja Veikko Ennalasta, mutta suurin panostukseni sekä huomion kohde ovat Vihaiset Possut sekä Kyminlinna.

Joten tämän vuoden alussa tämmöiset kuviot sopivat minulle parhaiten ja etenemme rauhallisesti vanhoista virheistä ja haahuiluista oppien.

Enkä edelleenkään kerro kaikista kuvioistani netissä tai somessa sillä haluan, että minulla on myös jotain omaa josta koko maailma ei tiedä.

Meillä kaikilla on oikeus yksityisyyteen ja toivon, että moni muukin huomioisi yksityiselämän elämässään eikä ottaisi sitä itsestään selvyytenä.

Ja vielä kerran: olen todella huolestunut virkamiesten ja viranomaisten halusta saada tietää meidän elämästämme kaiken ja he itse toivoisivat, että heitä ei valvottaisi tästä toiminnasta ollenkaan.

Sanokaa minun sanoneen, että jos tälle tielle lähdetään, niin isoja väärinkäytöksiä tulee joista kärsii ihan tavallinen ihminen ja yleensä juuri se joka on kaikkein heikoimmassa asemassa.

Uskon kuitenkin edelleen siihen, että asiat järjestyvät yhteiskunnassa vain ja ainoastaan vahvojen sekä valistuneiden yksilöiden ja yrittäjävetoisten yritysten toimesta.

En usko edellenkään suuryritysten optiojohtajiin, virkamieheen ja etenkään poliitiikoihin, mutta jos sinä esimerkiksi uskot että äänestämällä voi vaikuttaa yhteiskuntaan, niin sinun varmaan sitten kannattaa niin tehdä.

Minä en äänestä, koska uskon että pystyn itse vaikuttamaan omalla toiminnallani että lähipiirini ja ympäristö jossa elän muuttuu paremmaksi kuin, että antaisin äänestämällä valtakirjan jollekin poliitikolle joka kuitenkaan ei saa mitään merkittävää aikaan, voipa jopa olla täysin korruptoitunut yksilö.

Kuitenkin minä näen tulevaisuuden valoisana ja kun tuota utopiaa kohti mennään, niin minusta tiettyjen yhteiskunnassa olevien rakenteiden tuleekin luhistua.

Uuteen ei voi mennä jos me koko ajan takerrumme vanhaan ja minä en pelkää muutosta eikä minusta sinunkaan pitäisi.

Kyllä tässä taas ilmoitellaan silloin tällöin mitä tapahtuu ja mihin mennään.

PS: kuunnelkaa Youtubesta Thomas Sheridanin materiaalia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *