Huomion kipeys vai itsensä likoon laittaminen?

Olen huomannut sen, että ihmisten on nykyään hyvin vaikea suhtautua minuun.

Varsinkin nyt kun Kyminlinnaa on koetettu saada virkoamaan, niin on tullut myös niitä negatiivisia kannanottoja minun roolistani.

 

 

Tällaiseen kuntoon ei saisi laskea 200 vuotta vanhaa historiallista muistomerkkiä!

Yksi keskeinen huomio joka nousee silloin tällöin esille on tietenkin se, että teen Kyminlinnan eteen töitä huomionkipeyden takia.

Olen saanut samaa väitettä silmilleni aiemminkin vanhan Sargaajan ja pelimieskirjojeni suhteen kun koitin viedä suomalaista pelimiesgenreä rakentavampaan suuntaan ja isomman mieslössin tietoisuuteen.

Ilkeimmät nettikiusaajat ehättivät jo haukkua itsekeskeiseksi ja narsistiksi, jotkut jopa itsekeskeiseksi narsistiksi.

Kyllä kun Kyminlinna koitetaan pelastaa, niin meteliähän siitä syntyy ja oma nimikin on noussut esille pariinkiin otteeseen isompien lehtien yhteydessä ja myös radiossa.

Pidänkö siitä?

Enpä voi oikeasti sanoa pitäväni, sillä henkilökohtaisesti tykkään olla omissa oloissani ja herätä aamulla aikaisin sekä aloittaa kirjoittamisen niin pian kuin mahdollista.

Kirjoittaminen on loppujen lopuksi hidasta ja aikaa vievää työtä joka vaatii aika paljon pohjatyötä sekä suunnitelmallisuutta.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että täppitaulumerkintöjä tulee paljon ja kun ei ole pääomaa oikolukijaan kustannustoimittajasta puhumattakaan, niin hiontaankin pitää panostaa ajallisesti paljon koska sen joutuu tekemään yksin.

 

Yrmy jarno?

Pidän yksinolemisesta ja siitä, että voin kirjoitella mitä huvittaa eli siis erilaista tekstiä paljon päivän aikaan ja luen myös paljon erilaista kirjallisuutta.

En pidä kovinkaan paljon ihmisvilinästä tai sitä, että joutuu tuntemattomille ihmisille kertomaan mitä tekee, miksi ja muutenkin avautumaan tuntemattomille ihmisille ja puolustelemaan näkemyksiään.

Koen, että tätä kautta energia ei mene minun kannaltani katsoen oleellisempiin kohteisiin.

Niinpä huomio on asia jota en itse tarvitse.

Ongelma tai ristiriita jos sitä nyt on onkaan, niin on siinä että kirjani tarvitsevat huomiota, että niistä tiedetään.

Lisäksi nykyään kirjoja viedään eteenpäin myös niin, että lukijat kiinnostuvat ensin kirjoittajasta ja sen jälkeen itse varsinaisesta teoksesta.

Tämän lisäksi olen anarkisti ja aktiivinen sellainen, joten minusta maailma muuttuu paremmaksi paikaksi kun ihmiset itse havahtuvat maailmassa oleviin epäkohtiin ja alkavat korjailemaan niitä.

Eivätkä yritä ulkoistaa omaa vastuutaan maailmasta ja yhteiskunnasta esimerkiksi poliitikoille.

 

Kyminlinnan saisi elpymään hyvinkin pienin toiminpitein ja pienin resurssein jos sitä tahtoa vain olisi.

Tässä Kyminlinna tulee kuvioon mukaan: vaikka siinä on vaativiakin ja rahaa vieviä osia, niin sen elvyttämisen saisi aikaan hyvin nopeasti ja hyvin pienin kustannuksin.

Kyse on vain siitä, että virkamiehillä ja paikallispoliitikoilla ei ole tahtoa.

Vielä.

Se tahto syntyy siitä, että useampi kuntalainen alkaa vaatia, että Kyminlinnalle pitää tehdä jotain ja että ihmiset haluavat käydä katsomassa miltä siellä näyttää.

Jonkun pitää olla se katalyytti joka pistää asioita tapahtumaan vaikka se suututtaakin joitain tahoja.

Se katalyytti satun nyt olemaan minä.

Eikä sitä positiivista reaktiota tapahdu jos minä vain huudan yksinäni että Kyminlinna pitää pelastaa.

Ihmisten on saatava se informaatio ja reagoitava siihen.

Tämän reaktion synnyttämmistä ei vain voi tehdä hiljaa, eikä siihen ole kaavaa mikä olisi oikeaoppisin tapa.

Joten siksi se näyttää siltä miltä se näyttää.

Se meteli joka nyt on syntynyt Kyminlinnan suhteen ja joka on luonut minulle tietyn maineen jonka se on luonut, niin jos haluaa tehdä jotain merkittävää: kuten saada 200 vuotta vanhan linnoituksen elpymään, niin tässä tapauksessa sitä vaan ei ole voitu tehdä toisella tapaa.

Olenko nauttinut siitä metelistä jonka olen aiheuttanut?

No enpä voi sanoa nauttineeni, kuten mainitsin niin henkilökohtaisesti tykkään nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.

Olisin mielelläni kulissien takana oleva mesenaatti joka hoitaisi asioita kuiskauksin.

Nykymaailmassa asiat vain tulevat framille nopeasti ja näin isoa kuviota ei vain voi hoitaa hiljaa.

Kyseessä ei ole huomionkipeys vaan merkityksellisen asian eteenpäin vieminen.

Jos joku asia on merkityksellinen niin joskus pitää vain laittaa ne kädet multaan ja alettava tehdä asioita jotta maailma muuttuu paremmaksi.

Ja yleensä maanviljelijällä on työpäivän jälkeen likaiset kädet.

Se on ihan luonnollista tähän maailmaan kuuluvaa, että kun teet jotain sinulle merkityksellistä, niin se uhmaa jonkun jotain intressiä tai henkilön egoa ja silloin alkaa kura lentämään.

Jeesuskin sai kritiikkiä ja arvostelua osakseen kun kaatoi rahanvaihtajien pöydän, se kuuluu tähän peliin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *