Mokaa vaan!

Jostain syystä asioiden tekeminen tai itsensä ilmaiseminen niin ettei ole täysin varma mitä siitä seuraa on joillekin yksilöille äärimmäisen haastavaa.

Monille yksilöille tai pikemminkin meihin kaikkiin on kollektiivisesti rakennettu pelko epäonnistumisesta.

Valitettavasti yhteiskunnassa vieläkin luodaan sellaista ilmapiiriä, että jos jollain menee huonosti tai hän epäonnistuu, niin siitä pitäisi itse ottaa oma hyöty irti.

Surullista on se, että tällä asenteella luodaan koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajia isolla kädellä yhteiskuntaan ja on ihan tunnustettu tosiasia, että tällä hetkellä päättävässä asemassa olevat ihmiset ovat pääosin sosiopaatteja sekä narsisteja, joista on ihan oikein hyötyä toisten kustannuksella.

Senpä takia Suomi elää historiansa korruptoitunutta aikaa ja suoranaista alennustilaa.

Suomalaisia ihmisiä ei ole opetettu suhtautumaan oikein epäonnistumiseen tai hetkellisiin takapakkeihin.

Eikä kouluissakaan vieläkään opeteta sitä, että on ihan oikein epäonnistua tai että jos asioita ei tee ihan täydellisesti niin siihen ei kuole.

Päinvastoin koulujärjestelmässä ja myös koko yhteiskunnassa numeroilla koitetaan rakentaa kuvaa siitä kuka ja millä ehdoin on hyvä ihminen ja menestyvä.


Lisäksi se joka ei pääse lähellekään näitä mielivaltaisia ja mukamas virallisia päätelmiä on viallinen ja vieläkin luodaan kuvaa että olisi ihan oikein syrjiä tätä ihmistä.

Kannattaa tiedostaa se, että järjestelmä on tietoisesti rakennettu näin ja koululaitos muiden mukana pitää yllä tätä järjetöntä systeemiä.

Siis ei Jumala ole missään vaiheessa sanonut, että numeroikaa ja luetteloikaa ihmiset ja päättäkää tuon numeroinnin pohjalta kuka pääsee minnekin ja kuka saa saavuttaa mitäkin.

Tämä on ihmisten luoma järjestelmä tämä nykyinen yhteiskuntamme, ei Jumalan ja se näkyy: eriarvoisuus kasvaa, mielenterveys- ja päihdeongelmia esiintyy yhä nuoremmilla, poliitikot ja varsinkin Kokoomus ovat täysin korruptoituneet eivätkä he enää edes peittele tai häpeile sitä, ihmisten oikeuksia yritetään rajoittaa mukamas turvallisuuden nimikkeellä, uutiset koittavat määritellä sen mikä on uutta ja etenkin ihmisille sopivaa tietoa jne…

Kaikki nykyisessä länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä perustuu siihen, että yksilön ei haluta itse ottavan selvää mikä hänelle sopii vaan tämän pitäisi hyväksyä kaikki mukisematta mikä tulee ylhäältä alas käskytettynä hänelle.

Mitäpä siitä, että se ylin osa tästä koneistosta on korruptoinut keskiosan, että saisi hallita ja kontrolloida sitä suurta massaa oman mielivaltansa puitteissa.

Tämä järjestelmä haluaa hallita mieltäsi ja esimerkiksi sen harhoihin kuuluu se, että ensivaikutelman pitäisi olla erittäin tärkeää.

Ensivaikutelmalla ei ole niin suurta merkitystä kuin meille on opetettu, me voimme palata uudestaan sen ihmisen luokse jolle esimerkiksi esittäytyminen meni ensimmäisen kerran pieleen.

Me voimme muuttaa käyttäytymistämme, ulkonäköämme, taloudellista tilaamme, mieltämme ja oikeastaan mitä tahansa osaa itsestämme tai elämämme eri osa – alueista.

Ja tämä on se suuri salaisuus jota eliitti niin maailmalla kuin Suomessakaan ei haluaisi sinun tietävän: tämä muutos itsessämme samalla muuttaa meidän tapaamme olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.


Lisäksi ihmisten elämä yleisesti ottaen menee vauhdilla eteenpäin ja sanotaan, että tapaat jonkun ihmisen kolmen kuukauden päästä uudestaan, niin hän ei enää edes välttämättä muista sinua.

Ensivaikutelman suurin hypnoottinen merkitys on se, että yksilölle luodaan kuva, että hänen käyttäytymisensä päättää joku muu kuin yksilö itse.

Että yksilön pitäisi hakea hyväksyntää itsensä ulkopuolelta muiden määrittelemin ehdoin.

Se on tämän myrkypillerin nimeltä ensivaikutelma suurin teho: sen tehtävä on saada sinut epäilemään itseäsi ja intuitiotasi.

Siihen illuusioon, että joku toinen päättää sinun puolestasi mikä on kannaltasi hyvää vuorovaikutusta ja mikä ei niin siihen ei kuulu se, että sinä oppisit mokaamisen kautta.

Valitettavasti vain elämä ei ole Hollywood leffa ja sinulla ei siis ole käsikirjoitusta miten tarina etenee, vaan tarina etenee niiden päätösten mukaan mitä teet tai et tee ja vasta näiden päätösten jälkeen kirjoitetaan ja kuvataan se leffa.

Ja vaikka et tekisi mitään, niin ei se tarkoita että saisit olla rauhassa.

Äkkiä yhteiskunta on vaatimassa sinua johonkin v….n koulutukseen tai paskaduuniin josta et edes saa kunnollista korvausta ja jos kyseenalaistat tämän, niin sinut voidaan pumpata täyteen kovia mielialalääkkeitä ja pistää johonkin laitokseen kun mielipiteesi saattaa vaarantaa vallanpitäjien intressit.

Tekemällä asioita ja epäonnistumalla oppii ainakin sen mitä ei kannata tehdä ja voi jopa tavoittaa sielunsa.

Parhaimmillaan löytää sen mitä oikeasti haluaa tehdä ja siitä voi tulla itselle elämänmittainen ura.

Kannattaa muistaa se, että epäonnistuminen ja menestyminen ovat vain sanoja, isoja sellaisia joilla ihminen myös hyvin tehokkaasti leimataan.

Ne ovat kuitenkin vain sanoja joiden takana on subjektiivista tulkintaa: ne eivät ole faktaa eivätkä totta, vaan jonkun ihmisen tulkinta siitä millainen joku toinen ihminen on.

Kyseessä on siis pelkkä tulkinta ei muuta ja se muuttuu totuudeksi jos kyseinen ihminen itse päättää että asia on näin.


Jos joku sanoo sinua tyhmäksi se on hänen tulkintansa sinusta.

Huomioi se, että tuo tulkinta tehdään todennäköisesti enemmän hänen intressejään huomioiden kuin sinun hyvinvoinnistasi piitaten.

Tietenkin kun asiat eivät aina mene niin kuin toivoisi, niin voi tuntua, että epäonnistuu koko ajan elämän ollessa julmaa pilaa.

Kehittymistä ja kasvua ei kuitenkaan tapahdu ilman epäonnistumisia.

Yksikään suuri keksintö joka on auttanut ihmiskuntaa eteenpäin ei ole tullut keksijän mieleen tuosta vain.

Takana on useita prototyyppejä sekä epäonnistuneita kokeiluja.

 

Ja nörtti joka pokaa yökerhossa tunnetun julkkisnaisen ei tee sitä noin vain, vaan takana on tuskallisen paljon epäonnistuneita yrityksiä.

Ehkä pokaamisessa ja yökerho elämässä tuntuu olevan vallalla se, että sille on ihan oikein ilkkua joka saa eniten pakkeja.

Eniten pakkeja saanut kaveri vain sattuu yrittämään eniten yökerhossa kuin ne muut miehet.

Pelimiesgenressä on joskus ihailtu niin sanottuja naturaaleja joille pokaaminen on ihan luonnollista.

Naturaaleille vain takapakit ovat sitten paljon isompi juttu kuin sille joka jaksaa yrittää vastoinkäymisistä huolehtimatta.

Epäonnistumisen kautta syntyy yleensä aina uutta ja uudenlaisia toimintatapoja.
 

Epäonnistumista ei siis kannata pelätä ja yhteiskunnassa siihen pitäisi kannustaa.
 

Voitaisiin vaikka aloittaa sillä, että kouluissa ei enää arvotettaisi ihmisiä numeroin tai kirjaimin tai laitettaisiin kokonaan koko koulujärjestelmä uusiksi.

Mitä jos kouluissa vain opetettaisiin taitoja, eikä niitä mitattaisi kokein?

Että se joka oppii jonkun asian nopeammin niin saisi uusia ja haasteellisia tehtäviä ja se joka ei oppisi niin sille opetettaisiin tämän oman aikataulun mukaisesti.

 

Miksei taitoja voi vain opettaa ihmisille, miksi pitää numeroida joku taito ja vielä alkaa vertaamaan ihmisiä toisiinsa?

Itse oppiminen on se kaikkein kunniakkain oppimisen muoto ja siihen oppijärjestelmään kuuluu ennen suuren läpimurron tekemistä, nippu kaatumisia.

Jos ei jää maahan makaamaan vaan jatkaa hetken päästä juoksuaan, niin ne vahvistavat sekä tekevät vahvan ja itsenäisen yksilön tähän yhteiskuntaan.


 

Sargaaja

Siirry työkalupalkkiin