Kaikki kirjoittajan Jarno Jäppinen artikkelit

jarno jäppinen = pieni Legoukkeli suuressa ja vaarallisessa maalimassa, joka ei ole rakennettu Legoista!

Kuka pelasti Kyminlinnan?

Viime päivät ovat olleet iso ilonhetki niille ihmisille jotka ovat toivoneet Kyminlinnan suhteen tapahtuvan jotain merkittävää ja jotain sellaista konkreettista joka jopa pelastaisi sen.

Tämä on siis tämän postauksen teema:

http://www.kotka.fi/asukkaalle/ajankohtaista_kotkassa/101/0/kesakoulu_pohtii_kyminlinnan_kayttoa

Kun jotain näin isoa ja positiivista tapahtuu, niin tietenkin aletaan heti kysyä, että kuka sen sai aikaan ja kuka on tehnyt asian eteen mitä ja milloinkin.

Eikä siinä sinällään mitään: yleensähän voitoilla on monta isää, tappioilla ei niinkään.

Tärkeää on se, että arvostus tulee niille jotka voivat todistaa, että ovat olleet oikeasti osa tuota prosessia joka tässä tapauksessa näyttäisi pelastavan arvokkaan kulttuurihistoriallisen kohteen.

Poliittisten irtopisteiden hamuaminen asioista joiden eteen ei itse olla tehty yhtään mitään ja joista kuitenkin kunniaa janotaan, niin se on yllättävän yleistä poliitikkojen ja osittain myös virkamiesten keskuudessa.

Oma pelastukseni on niin sanottu digitaalinen jalanjälki:

Useat mielipidekirjoitukset ja kuntalaisaloitteet mielestäni todistavat sen, että olin luomassa hyvin voimakkaasti positiivista ilmapiiriä Kyminlinnan elpymisen puolesta.

Laitoin siis oman persoonani hyvin voimallisesti likoon Kyminlinnan elpymisen ja ehkä suorastaan sen pelastumisen puolesta.

Mielipidekirjoitukset, annetut haastattelut sekä kuntalaisaloitteet tekivät sen, että ihmisten kiinnostus Kyminlinnaan heräsi.

Kun se sitten heräsi niin poliitikot, kulttuuri- ja liike – elämä tulivat sitten kuvioon mukaan ja myös heidän kiinnostuksensa historialliseen kohteeseen alkoi pienin askelin kasvamaan yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.

Ja tietenkin Kyminlinna mahdolistaa niin paljon eri asioita eri ihmisille, että ei voi kuin sanoa, että: tervetuloa.

Kyminlinnan elpyminen tulee tuomaan Kymenlaasoon, kuten myös koko Suomelle hyvän turistikohteen jolla on hyvin voimakas side niin Kotkan kuin koko Suomenkin historiaan.

Ja kun turisteja sitten alkaa saapumaan, niin yritystoimintaa kannattaa alkaa tehdä heitä silmällä pitäen siellä ja sitä kautta tulee syntymään uusia työpaikkoja.

Kyminlinnan elpyminen tulee myös nostamaan alueen tonttien ja kiinteistöjen arvoa, että vaikka historia, luonto ja kulttuuri meneekin edelle, niin Kyminlinnan elpymisellä on myös iso Kotkan taloutta vakauttava vaikutus.

Kyminlinna on arvokas asia ja iso mahdollisuus, että minusta on ihan hyvä, että ne kertovat mitä ovat tehneet Kyminlinnan elpymisen eteen jotka niin ovat tehneet.

Heitä on siis paljonpaljon enemmän kuin vain minä vaikka tätä postausta lukiessa voisi niin luulla, että jarno pelasti Kyminlinnan ja ihan yksin.

Jarno oli toki yksi osa isoa prosessia joka koostui monista eri liikkuvista osista jotka tässä ajan saatossa lähtivät pyörimään samaan suuntaan.

Nyt näyttäisi että liike tähän suuntaan elvyttää Kyminlinnan ja jopa mahdollisesti pelasti sen.

Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikutin asiaan sanoilla!

Lisäksi itse uskon hyvin voimakkaasti siihen, että sanoilla voidaan tuoda ideoita ja ajatuskuvioita ihmisten tietoisuuteen jotka sitten vaikuttavat konkreettisesti yhteiskuntaan.

Sanoilla voidaan luoda konkreettisia asioita ymmpärillämme olevaan maailmaan.

Sinällään sanoihin uskominen alkaa olla aika vanhankantaista kun elämme ajassa jossa vloggarit sekoilevat mitä päättömimmillä jutuilla ja tositeevee oikeasti uskoo itsekin siihen, että se mitä se näyttää olisi muka totta.

Lisäksi valtaosa ihmisistä on uskoteltu uskomaan rahan voimaan kuin siihen, että yksilöillä olisi itsellään voimaa ja valtaa vaikuttaa ympäristöön esimerkiksi mielipiteitten voimalla.

Minusta tämä oli ennen kaikkea kansalaisaktivismin voitto, että ne yksilöt jotka näkivät jonkinlaisen yhteiskunnallisen epäkohdan, niin he lähtivät tekemään asialle jotain, että Suomesta tulisi parempi ja oikeudenmukaisempi paikka ihan meille kaikille.

Kyminlinna on niin iso ja vaikuttava kokonaisuus, että kyllä kaikki tulevat saamaan sen arvostuksen jonka ansaitsevat kunhan vain tekevät sen oman osansa Kyminlinnan eteen, että siitä tulisi johonkin Suomenlinnaan verrattava turistikohde.

Oman osani tästä voitosta tässä prosessissa haluan omistaa kaikille koulu-, työpaikka- ja nettikiusatuille.

Lisäksi toivon, että esimerkkini näyttää sen, että alistettu ja järjestelmän taholta riistetty yksilökin voi vaikuttaa isolla kädellä ympärillään olevaan maailmaan niinkin yksinkertaisilla asioilla kuin tuomalla oman näkemyksensä asioista esille vaikkapa mielipidekirjoitusten voimalla.

Tämä on siis hieno hetki Kyminlinnalle ja toki myös minulle.

Nautitaan kesästä kun sitä on vielä jäljellä ja käydään vaikkapa Tampsalla uimassa.

Valmistaudu antamaan rahasi minulle tänä syksynä!

Tervehdys!

Lähdetään siitä, että yleensä selittely on huono asia.

Periaattessa pitäisi vain tehdä, kuten alkaa myydä kirjoja joita on kirjoitettu ja jos onnistuu niin hyvä ja jos ei tule myyntiä, niin sekin on hyvä koska siitä oppii.

Koska kuitenkin olen hyvä selittelemään asioita, niinpä tässä postauksessa menemme siihen, että miksi mitään elämää suurempaa ei näytä tapahtuvan täälläpäin.

Niin oudolta kuin se yhä voi kuulostaakin ja todennäköisesti se erottaa minut muista kirjalijoista, niin Uroskoodi+ ei ole myynnissä koska Kyminlinnan portit eivät ole vielä kunnolla auki yleisölle.

Kyllä, Kyminlinnan suhteen on tapahtunut asioita sekä elpymistä ja siellä on ollut ihmisiä pällistelemässä, katto on uusittu, Kyminlinnan kesäteatteriin tulee uutta sekä kiinnostavaa ohjelmistoa ja kiinnostusta Kyminlinnan suuntaan on eri tahoilla niin kulttuurin, yrityspuolen kuin politiikkojenkin saralta.

Mielipiteillä voi vaikuttaa ihmisten asenteisiin sekä käyttäytymiseen ja siihen olen jo jonkun aikaa panostanut hyvinkin voimakkaasti ja onnistuneesti.

Silti Kyminlinnan elpyminen ei ole kuitenkaan niin pitkällä kuin olisin toivonut tässä vaiheessa sen olevan ja se johtuu siitä, että ei ole kunnollista operaattoria joka pyörittäisi toimintaa sekä huolehtisi Kyminlinnasta.

Oma toiveeni oli johon yritin vaikuttaa hyvin voimakkaasti oli se, että Kotkan kaupunki olisi ollut tuo operaattori ja olisi ottanut vetovastuun Kyminlinnasta.

Kotka ei tuota vastuuta kuitenkaan halunnut ottaa, joten nyt toiveeni on se, että uusi hallitus näkisi Kyminlinnan potentiaalin ja antaisi budjetin Metsähallitukselle joka voisi olla tuo operaattori ja avata ovet yleisölle sekä taata elpymisen alkamisen.

Kyminlinnan suhteen tilanne on nyt eri kuin vuosi sitten: ensinnäkin hallitus on vaihtunut ja uusi hallitus on innokkaamin elvyttämässä investoimalla sekä panostamalla infraan kun edellinen hallitus joka vain leikkasi, suorastaan varasti heikommassa asemassa olevilta ja antoi yritystukia kavereilleen.

Vaikka en usko poliitikkoihin niin nykyinen hallitus on paljon inhimillisempi kuin edellinen ja myöskin kulttuuriystävällisempi.

Lisäksi Kotka on saanut uuden kulttuurijohtajan ja itse odotan suhteellisen kärsimättömästi hänen näkemyksiään julkisuudessa Kyminlinnasta.

Miten historiallisen kohteen elpyminen sitten liittyy elämänhallintakirjoihin tai vaikkapa ilkeästi sanottuna pokaamisoppaisiin?

Ihan sen takia, että olen jo ajat sitten puhunut siitä, että sosiaalisen dynamiikan ja itsensä esiin tuomisen olisi hyvä jossain kohti palvella yleistä hyvää ja olla ikään kuin työkalu sille, että yksilö voi saavuttaa suuria.

Saavutetaan siis oma persoona likoon laittamalla jotain yleistä hyvää josta seuraa kyseiselle yksilölle hyvän jätkän maine joka voi vetää myös kauniimpaa sukupuolta puoleensa.

Ja minäpä laitoin itseni kunnolla likoon Kyminlinnan puolesta ihan sen takia, että asun aika lähellä sitä ja kyllästyin katsomaan sitä alennustilaa johon Kyminlinna suorastaan ajettiin sen jälkeen kun armeija lähti sieltä.

Joten kun oma elämä ja etenkin kirjoittaminen on mennyt vähän toiseen suuntaan pelimiesgenrestä, niin olen jotenkin omassa mielessä ajatellut, että elämänhallintakirjojen ja Uroskoodi+ kirjalle olisi hyvä saada joku ”voitto” tai semmoinen vähän normista poikkeava tapahtua joka siis oikeuttaisi kirjojeni myynnin.

Olen jo kokenut sen ensimmäisen Uroskoodin julkaisun suhteen vuonna 2010, että joutuu koko ajan selittelemään mikä juttu tämä on ja miksi teit tämän sekä mitä ajat takaa jne…

Se on äärimmäisen kuluttavaa ja tässä iässä sekä tässä vaiheessa elämäntarinaani se ei enää innosta minua.

Joten luulen, että kun Kyminlinna elpyy, niin se elyttää minutkin ja nostaa kirjojeni kiinnostusta.

Siis minä itse uskon näin eikä tälle uskolle ole välttämättä reaalipohjaa, minä nyt vain tykkään tehdä näitä uskonhyppyjä.

Joten etsin syksyllä sellaista oikeaa kulmaa jossa lähden myymään elämänhallintakirjojani sekä etenkin Uroskoodi+ kirjaa.

Myös oikean verkkokaupan ja jakelualustan löytämisessä on ollut vähän hinkkausta ja kun halu on pitää lähes kaikki langat omissa käsissään sekä toimia mahdollisimman omaehtoisesti, niin siinä on myös varjopuolensa joka aiheuttaa kitkaa.

En pyytele nykyistä luonnettani tai toimintatapojani anteeksi, niistä vain maksetaan oma hintansa joka on hyväksyttävä.

Joten en laita tähän mitään päivämäärää milloin Uroskoodi+ kirja tulee markkinoille ja alan sitä myymään kuten muitakin elämänhallintaoppaitani.

Oma fiktio tuodaan framille sitten myöhemmin.

Tässä kuitenkin toimitaan sissimarkkinointihengessä sekä yllätyksellisyys on iso osa nykyistä viehätysvoimaani, joten itse uskon, että Kyminlinnan suhteen tapahtuu jotain positiivista tässä syksyllä ( tästä julkaisusta noin parisen kuukautta tai jotain…)

Ja vasta sen jälkeen katson miten ja missä Uroskoodi+ kannattaa lanseerata.

Ja vaikka Uroskoodi+ kirja on suunnattu miehille jotka haluavat voittaa ujoutensa ja saada oman sosiaalisen käyttäytymisen parantumaan etteivät pelot hallitsisi elämää, niin itse olen jo siinä vaiheessa, että haluaa saavuttaa jotain merkittävää tai olla osa vaikuttaja että jotain merkittävää tapahtuu.

Joten toivoisin, että se henki tarttuisi Uroskoodi+ kirjaan ja aikanaan sen lukijoihin, että ei oltaisi avuttomia uhreja vaan muututtaisiin jediritareiksi jotka näkevät yhteiskunnalllisia epäkohtia ja laittavat oman itsensä sekä persoonsansa likoon tuon epäkohdan korjaamiseksi jotta maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi elää meille kaikille ja palkkiona olisi sitten tuo hyvän jätkän maine.

Isot asiat kuitenkin vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä sekä niissä on paljon liikkuvia osia sekä ennen kaikkea toisten ihmisten rahaa, että ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä.

Niitä kuitenkin tapahtuu!

Joten odottelemme nyt isompaa saumaa joka minun mielestäni oikeuttaisi Uroskoodi+ kirjan myynnin ja kun se tulee, niin sitten se tuodaan framille vasta.

Hyvää kesää kaikille faneilleni sekä rauhallista syksyn odotusta!

Terveisin: jarno

Strike first, strike hard, no mercy!

Se ei liene mikään salaisuus, että olen suuri Cobra Kai sarjan fani.

Sarja on hyvin tehty ja vaikka siinä pelaillaan konflikteilla, niin siinä ei ole kovinkaan paljoa väkivaltaa.

Katsojan huomio ansaitaan siis hyvillä juonenkäänteillä ja henkilöhahmoilla sekä näiden keskinäisillä kemioilla.

Pidän myös siitä, että kun Karate Kidissä keskitytyttiin pelkästään Daniel LaRussoon eikä niinkään Johny Lawrenceen, niin sarjassa näitä hahmoja seurataan tasapuolisesti.

Lisäksi on vielä uusia hahmoja.

Myös Karate Kidillä oli iso vaikutus minuun, silloin joskus.

Ja muistan vieläkin suhteellisen elävästi kun isän ja pienen kaveripiirin kanssa kävimme katsomassa Karate Kid 2:sen edesmenneessä Karhulassa sijaitsevassa Kyminsuun elokuvateatterissa joskus herran vuonna 1986 tai jotain( teatteri se on yhä, mutta elokuvia siellä ei enää näytetä )

Pientä elpymistä tällä sivulla on tapahtunut ja niinpä Sargaaja tuo taas sosiaalisen dynamiikan edistämistä esille ja etenkin tuota sisäpeliä sekä sen tärkeyttä.

Pieni lipsuminen vaalien alla oli tuon anarkismin edistäminen suhteen ja sori siitä, mutta suurta massaa on aina silloin tällöin havahduttava tulemaan tänne hyvisten puolelle.

Nyt joku voi kysyä, että miten fiktiivinen tv – sarja voi auttaa oman sosiaalisen ketteryyden kehittämisen suhteen?

Kyllä elokuvista voi saada ihan konkreettisia työkaluja oman elämän kohentamiseen ja itse havahduin oman traumani suhteen kun katsoin uuden Halloweenin ja sain uuden näkemyksen miten omaan traumaan kannattaa suhtautua.

Hyvät elokuvat eivät ole kertakäyttöviihdettä vaan ne oikesti vaikuttavat ihmiseen ja antavat tälle uuden työkalun tai sitten saa uuden näkökannan johonkin asiaan.

Semmoinen elokuva on Karate Kid ja semmoinen tv – sarja on Cobra Kai.

Aloitetaanpa sillä, että mennään Cobra Kain filosofiaan.

Nyt kaikki yhdessä kovaan ääneen ja nopeasti: strike first, strike hard, no mercy…strike first, strike hard, no mercy…strike first, strike hard, no mercy…

Strike first: pysymme filosofisella linjalla emmekä ota tässä mitään nyt kirjaimellisesti.

Emme siis lyö ensin, koska me emme kiusaa ja vaikka kiusaajasaastat sen ansaitsisivatkin, me olemme heikkojen sekä kiusattujen puolella ja lisäksi toimimme lakien sekä asetusten mukaan.

Kuitenkin jos haluaa saada asioita aikaan, niin ensimmäinen liike on aina otettava ja kannattaa aina olla aktiivinen kuin passiivinen.

Ihmeitä harvemmin tapahtuu, niitä tehdään.

Kun ottaa ensimmäisen askeleen ja alkaa tehdä asioita joita haluaa tehdä niillä voimavaroilla joita on, niin alkaa itse viemään asioita ja tapahtumia omaa itseä ja unelmiaan palvelevaan suuntaan.

Mysteryllä on edelleen se kolmen sekunnin sääntö, että kun näet naisen niin sinulla on kolme sekunttia aikaa toimia ja jos et toimi, niin muutut oudoksi hyypiöksi joka tuijottaa.

Naiset eivät sitten pidä oudosti tuijottavista hyypiöistä.

Ihan sama vaikka epäonnistuisit lähestymisessä koska niistä opitaan ja niiden jälkeen on vahvempi.

Aina kannattaa edes yrittää ottaa tilanne haltuun oli kyseessä mikä tahansa elämän sektori.

Jos on passiivnen, niin joku muu ottaa tilanteen hallintaan ja välttämättä se lopputulos ei ole omaa itseä niin palvelevaa kuin jos itse on ensin aktiivinen.

Ja muista siis tämä: naiset eivät sitten pidä oudosti tuijottavista hyypiöistä.

Strike hard: kun teet jotain, niin laita painoarvoa sille mitä teet.

Ole siis tosissasi sen suhteen mitä teet ja jos et ole, niin kannattaako sitä tehdä sitten ollenkaan?

Panosta siis kunnolla niihin asioihin ja arvoihin jotka ovat sinulle tärkeitä.

Tee siis ensin ensimmäinen liike ja laita kaikki likoon sen suhteen mitä teet.

Näin otat tilanteen elämässäsi hallintaan: isket ensin ja isket lujaa.

Ihan käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että menet valmistautuneena työpaikkahaastatteluun ja otat sen haastattelutilanteen tosissasi.

Älä ota näitä edelleenkään kirjaimellisesti: et mene lyömään konkreettiseti ketään ensin ja kovaa.

Se ei ole se jutun ydin.

Sitten siihen kiistellympään osioon.

No Mercy: ei armoa.

Onko hyvä olla armoton vaikka se olisi oikeutettuakin?

Vaikka sinä et tekisi mitään ja sinua kohtaan hyökätään, niin onko okein käyttää voimaa niin paljon että hyökkääjä tuhoutuu?

Vastaus ei ole ollenkaan yksiselitteinen vaikka kukkahattutädit huutelevatkin tässä vaiheessa sen toisen posken kääntämisen puolesta.

Sanotaan näin, että armottomuus yleisesti otten ei tee hyvää sielulle ja ei sinun tarvitse menestyä niin että se on joltain pois.

Ei maailman tarvitse olla nollasummapeliä jossa jonkun menestys on joltain pois.

Koska maailma koostuu hiekkalaatikoista joissa joku jo on, niin on ihan selvää, että konflikteja ja intressiristiriitoja tulee teet ihan mitä tahansa.

Sinä kirjoitat mielipiteen ja joku ei pidä siitä ja itse menet tiloihin kun joku kritisoi sinua.

Osa näistä jutuista on vain kestettävä ja se kuuluu aikuisuuteen.

Joka ikiseen ristiriitatilanteeseen ei lähdetä sodanjulistuksella ja moni asia on täysipäisten ihmisten kanssa neuvoteltavissa ja jopa niin, että kaikki hyötyvät.

Yleisesti ottaen on järkevämpää neuvotella asioista.

Kuitenkin kun sinulla on oma hiekkalaatikko ja olet sanonut tietyt reunaehdot ja olet jopa sanonut, että mitä tapahtuu jos reunaehtojasi tai rajojasi ylitetään, niin…

Siis ollaan siinä vaiheessa, että toinen ei halua neuvotella tai tällä on suora halu tuhota sinut tai pärjätä kustannuksellasi…

…niin silloin on ihan oikein, että isket yllättävästi ja niin voimakkaasti kuin se on mahdollista lait ja asetukset huomioiden etkä piittaa pätkän vertaa siitä huudosta joka se aiheuttaa.

Jos sinä annat toiselle mahdollisuuden peräytyä kunniakkaasti ja hän ei siihen suostu, niin sitten kannattaa iskeä niin kovaa, että se tuntuu.

Karate Kid on hieno tarina joka jatkuu Cobra Kaissa ja itse toivon, että Vihaiset Possut saavuttaisivat jotain samaa.

Että 34 vuoden jälkeen tekemäni tarina eläisi vaikka itse olisinkin jo kuollut.

Anarkismi kuuluu osana demokratiaan!

En siis ole käynyt äänestämässä enkä mene huomenna äänestämään!

Syy on se, että olen aikaisemmin käynyt äänestämässä ja en enää usko tähän nykyiseen järjestelmään: minusta se on äärimmäisen korruptoitunut, yksilöiltä halutaan ottaa oikeuksia auktoriteettijärjestelmälle jota ei valvo kukaan ja eriarvoisuus lisääntyy sekä rikkaille annetaan heikommassa asemassa olevien kustannuksella.

Suurin syy tällä hetkellä on kuitenkin se, että demokratia ei toteudu vaaleissa ja 200 eniten ääniä saanutta ehdokasta ovat eri kuin ne 200 ehdokasta jotka sinne pääsevät.

Kaiken maailman vaaliliitot ja pelaaminen eivät minusta kuulu demokratiaan ja harkitsen äänestämistä vasta sitten kun 200 eniten ääniä saanutta ehdokasta pääsee oikeasti eduskuntaan.

Enemmän valtaa siis yksilöille puolueiden kustannuksella ja minusta puoluekuri ei ole ollekaan hyvä asia demokratialle.

Sanon sinulle kuitenkin niin kuin minulle opetettiin: jos uskot, että äänestämällä voi vaikuttaa, että oikeasti uskot asioiden muuttuvan paremmiksi näin tekemällä, niin sitten sinun pitää ehdottomasti mennä äänestämään.

En kuitenkaan itse usko, että järjestelmä joka on suunniteltu ottamaan ihmisiltä valtaa isolla kauhalla ja jakamaan sitä pienelle piirille muuttuu niin, että viallista järjestelmää tuetaan niin kuin se haluaa.

Muutos tapahtuu ulkopuolelta ja vaikkapa niin, että äänestysprosentti romahtaisi 30 prosentiin ja silloin olisi pakko todeta, että eduskunta ei nauti kansalaisten luottamusta.

Minusta on parempi, että luodaan uusi järjestelmä vanhan ja tehottoman tilalle.

Olen itse anarkisti ja se ei tarkoita, että mennään rikkomaan pankkien ikkunoita vaan se tarkoittaa sitä, että ei ruokita järjestelmää joka aiheuttaa tuhoa: ne tilit voi sulkea isoista pankeista ja tukea pieniä pankkeja.

Anarkisteja ja anarkismia ymmärretään tarkoituksella väärin, koska vallanpitäjät eivät oikesti halua itsenäisiä ja ajattelevia ihmisiä yhteiskuntaan, koska heitä on käytännössä vaikea hallita ja he osaavat tehdä inhottavia kysymyksiä.

Suurta massaa on vaikea huijata, jos se tietää huijarien kaikki niksit!

Syy tähän postaukseen on se, että vaikka en äänestä niin minulla on silti oikeus kritisoida poliitikkojen päätöksiä jotka vaikuttavat minuun.

Sananvapauteni ei mene missään vaiheessa vaikken äänestäisikään.

Tätä kirjoitusta ei ole kuitenkaan tehty provoksi eikä tarkoitukseni ole saada sinua tiloihin vaan haluan sinun ymmärtävän, että vaikka minä ja moni muukaan ei tee samoin kuin sinä, niin meillä on oikeus näin tehdä.

Meillä on myöskin oikeus olla rauhassa eikä meitä saa kiusata sen takia, että tämä näkemys on erilainen kuin sinun.

Äänestäminen on oikeus ei velvollisuus ja en halua käyttää tuota oikeutta kun en usko, että maailma muuttuu sitä kautta paremmaksi.

Sen sijaan jos äänestysprosentti laskee, niin vaalijärjestelmää on ajan saatossa pakko muuttaa.

En ole myöskään nukkuva ja minua häiritsee se, että niille lyödään passiivisuuden leima jotka eivät toimi massan mukana.

Teen kuntalaisaloitteita ja otan paljon kantaa asioihin jotka ovat minulle tärkeitä.

Se, että en äänestä on tehnyt minusta aktiivisemman toimimaan ympäristön hyväksi jossa vaikutan.

En siis ulkoista omaa vastuutani vaikuttaa yhteiskuntaan kenellekään poliitikolle.

Se, että en äänestä on minun päätökseni, ei sinun ja sinun on kunnioitettava minun päätöstäni olla käyttämättä ääntäni, niin kuin minunkin pitää kunnioittaa sinun päätöstäsi mennä äänestämään.

Meidän ei tarvitse pitää toisistamme, mutta meidän pitää sietää toisiamme ja elää toistemme kanssa.

Hyvää äänestyspäivää siis sinulle, oi arvoisa lukija ja minulla on oikeus käyttää tuo kaunis äänestyspäivä pihan siivoamiseen.

Sinä teet niin kuin oikeaksi näet.

Satusetä jarno?

Tehdäänpä erilainen postaus kuin mitä tällä sivustolla on totuttu lukemaan.

Aloitetaan sillä, että olen aina tuntenut itseni vieraaksi tässä yhteiskunnassa sekä kokenut etten sovi joukkoon.

Se mitä yhteiskunta ja ympärilläni olevat ihmiset yhä haluavat edelleenkin antaa minulle tai laittaa minut tiettyyn lokeroon, niin se ole koskaan innostanut minua.

Tuskinpa tulee enää tässä vaiheessa innostamaankaan.

Se puolestaan mihin minä tähtään ja mitä haluan elämääni sekä miten haluaisin minut määriteltävän ei ole puolestaan saanut muilta ihmisiltä tai yhteiskunnalta vastakaikua tai tukea.

Päinvastoin.

Samalla viihde tai kulttuuri sen kaikissa muodoissaan on aina ollut minulle hyvin tärkeä osa elämääni.

Lisäksi jotenkin tuntuu, että iän myötä tuo maailma alkaa tulla minulle yhä merkityksellisemmäksi.

Tolkien, J. K Rowling ja moni muu oman utopian luoja on antanut minulle viime aikoina todella paljon virtaa jatkaa vaikeinakin aikoina ylväästi eteenpäin.
.
Joku voisi sanoa minulle, että olen paennut todellisuutta tai etten kestä sitä.

Puolustuksena todellisuuden pakoon, niin kirjat ja leffat ovat kyllä paljon parempi ja halvempi vaihtoehto todellisuutta paeta kuin päihteet ja omakohtaista kokemusta molemmista tavoista paeta todellisuutta on.

Minusta vain elokuvissa, kirjoissa ja peleissä on aina ollut paljon enemmän järkeä kuin todellisessa elämässä.

Lisäksi esimerkiksi Cobra Kain soundtrack on parempi kuin oman elämäni.

Ja mitä tulee maailman ja yhteiskunnan vaikuttamiseen, niin minusta se onnistuu parhaiten fiktiivisten tarinoiden kautta.

Silleen niin kuin isommalla kädellä.

Sitä kautta nimittäin voidaan niin sanotusti voittaa sydämet isomman ja jalomman asian puolelle.

En häpeä sitä vaikuttamista mitä olen saanut aikaan ujouden voittamisen tai esimerkiksi Kyminlinnan puolustamisen suhteen ja on myös ihan kiva huomata, että ”oikeat” poliitikot pelkäävät anarkimismia.

Lisäksi minusta Suomea ollaan yhä rakentamassa vastenmieliseksi fasistivaltioksi jossa yksilöiltä halutaan oikeuksia pois ja niitä annetaan rikkaalle eliitille jota suojelee auktoriteettjärjestelmä.

Suomessa on uskomisen vapaus ja minä uskon näin ja meillä on ainakin viela sananvapaus, joten minä tuon sen mihin uskon näiden sanojen kautta niiden ihmisten silmien eteen, jotka mahdolliseti haluavat ajatella samalla tavalla.

En siis äänestä, koska hyväkään ehdokas ei voi puoluekurille mitään ja kun puolueessa valta keskittyy pienelle piirille, niin se korruptoituu.

Juha Sipilänkin piti pelastaa viimeksi Suomi ja miten meni?

Jos koet, että äänestämällä voi vaikuttaa ja että asiat muuttuvat paremmaksi, niin sitten sinun varmaan pitää äänestää.

Itse kuitenkin toivoisin, että heräisit ja ottaisit vallan omiin käsiisi ja itse olisit aktiivinen, että maailma ympärilläsi muuttuisi paremmaksi, etkä ulkoistaisi tuota valtaa itsesi ulkopuolelle.

Mitä tulee Kyminlinnaan ja kuten monet tässä vaiheessa ovat jo alkaneet ymmärtääkin, niin isommat pyörät ovat tulossa Kyminlinnan avuksi kun on oikeasti alettu tajuamaan se, että matkailu voi olla Kotkalle se seuraava ISO juttu savupiipputeollisuuden jälkeen.

Lisäksi Kotkan päättäjät munasivat itsensä totaallisesti Kantasataman hömppähallipelleilyn suhteen.

Päätös tehdä kunnan rahalla monitoimiareena kantasatamaan oli demokration ja kuntapäättämisen irvikuva ja se on iskenyt kovaa Kotkan maineeseen.

Positiivista tuossa irveilyssä oli kuitenkin se, että Karhulalainen lehti vahvistui tuon skandaalin myötä ja kun itse asun Karhulassa ja edistän erityisesti sen hyvinvointia, niin se on minusta hyvä asia.

Lisäksi tähän kuvioon Kyminlinna istuu kuin neula narkkarin käsivarteen.

Kuten todettua, niin minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä nykyisestä yhteiskunnastamme, jotka hermostuttavat aika useaakin valtaapitävää ja uhmaan omalla toiminnallani aika monen valta- ja taloudellisia pyrkimyksiä.

Kuten nyt!

Kuitenkin mennään nyt toisaammalla ja olen jo pitempään vihjaillut, että olen kirjoittamassa satukirjasarjaa.

Yhden satukirjan olen jo saanut julkaisukuntoon asti.

Ja tässä postauksessa kerron tarkemmin Vihaiset Possut projektistani.

Se on kuitenkin työnimi enkä tule sitä lopullisena nimenä pitämään.

Rovio voi siis rauhoittua vaikka heidän vihaiset possunsa käyttävätkin muistaakseni titteliä: Bad piggies.

Kuitenkin kun sitä tuodaan jo nyt framille, niin sille pitää antaa joku nimi joka kertoo vähän mikä on tarinan ydin.

Sinällään tämä postaus ei liity Sargaajaan, mutta koska se on minun projektini ja tämä on minun sivustoni, niin sitä tuodaan nyt tätä kautta framille.

Se myös selittää sen miksi Sargaajaa ei silleen isommalla kädellä kehitetä ja minkä takia Uroskoodi+ on hollilla, eikä sitä vieläkään voi ostaa mistään.

Jos haluat ihan yksinkertaisen vastauksen minkä takia näyttää kuvioissani tai elämässäni, että mitään ei tapahdu, niin vastaus on se, että omasta mielestäni olen luomassa jotain uutta ja mullistavaa enkä aio tätä tilaisuutta mokata kiirehtimällä.

Lisäksi satujen maailmaan meneminen on haastavaa ja kun äärirajoilla toimitaan omilla pääomilla, niin voimavarat kannattaa keskittää siihen kaikkein oleelliseempaan.

Seuraavasi menen siihen mitä Vihaiset Possut kokonaisuutena pitää sisällään:

Pieni intro tähän, että minusta nykyinen tehoeläintuotanto on aivan järkyttävää ja vaikka olenkin lihansyöjä, niin koitan vähentää jos en nyt elämäni aikana pysty täysin sitä lopettamaan.

Sinällään eläinten kasvattaminen tapettavaksi teollisen tuotannon mekaniikan keinoin on jotain aivan järkyttävää, koska me ihmiset emme välttämättä tarvitse lihaa ravinnoksemme selviytymisemme suhteen.

Minusta me kohtelemme eläimiä samalla tavalla kuin natsit kohtelivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana ja myös lihateollisuus on yksi syy ilmastonmuutokseen.

Meidän kulutustottumuksemme aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä luonnolle sekä eläimille.

Ja meidän on alettava ottamaan vastuuta itseämme isommista asioista aloittaen vaikka sillä, että mietimme vähän sitä mitä ostamme ja miten kulutamme sekä ennen kaikkea sitä miten se kaikki vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan.

Tällaisen näkemyksen pohjalta päätin luoda kokonaisen satukirjasarjan.

Ensimmäisessä kirjassa porsaat tajuavat, että sikala jossa he elävät ja jota vartioivat koirat, niin se on heille vaarallinen paikka.

Lisäksi autot jotka tulevat porsaita aina hakemaan, niin siihen ei kannata nousta vaikka heille sanotaankin, että se vie heitä parempaan sikalaan jota paratiisiksikin voisi sanoa.

Ensimmäinen tarina on hyvin Eläinten Vallankumous tyyppinen, päivitettyinä kuitenkin tähän aikaan ja minun porsaani eivät ole tarinan pahiksia vaan hyviksiä.

En ole myöskään itse oikein innostunut maailmassa olevasta auktoriteettijärjestelmästä ja varmaan fiksuimmat lukijat ymmärtänevät, että mitä koirat tässä sadussa edustavat ja kenen etuja he ajavat.

Ensimmäinen tarina on ihan kiva ja sympaattinen sekä laitoin siihen naissankarin joka on saanut voimakkaasti vaikutteita Anne Frankista.

Koska Anne Frank on minusta reippaan ja rohkean nuoren tytön esikuva ja siitäkin ajasta on hyvä minusta aina muistuttaa uusia sukupolvia.

Olen myös käyttänyt aikaa siihen, että vaikka näkemykseni voivat esimerkiksi tällä sivustolla olla jyrkät, niin satu on satu.

Tarkoitus on haastaa J.K Rowling sekä Harry Potter kirjallisuuden kentällä ja se ei saarnaamalla onnistu.

Silti satukirjoissakin voi olla tiettyä kantaaottavuutta kunhan se vain tulee oikeassa muodossa.

Toinen tarina on minusta se Game Changer, koska siinä tulevat villisiat kuvioon mukaan.

Porsaat saavat avukseen toisen lajin, villisiat joiden kanssa lähdetään tekemään teurastamoon pelastusoperaatiota ja tarkoitus on pelastaa mahdollisimman paljon siellä olevia possuja.

Tietenkin koirat vartioivat voimakkaasti teurastamoa ja possut sekä metsäpossut joutuvat tiukkoihinkin yhteenottoihin.

Mainitsen vielä, että teurastamoon mennään sisälle traktorilla.

Tähän tarinaan on puolestaan vaikuttanut hyvin voimakkaasti Aliens, niminen elokuva.

Olen tässä todennut tai huudellut varovaisesti toiselle Youtube kanavalleni, että olen saattanut keksiä uuden genren.

Tämä uusi genre on nimeltään sotasadut.

Yksinkertaisttetuna se on vain Platoonin kaltaisen tarinan kertominen satumaailmassa.

Vaikka aihe ja lähestymistapani kuulostaa hurjalta, niin olen kuitenkin koittanut pitää väkivallan ja veren minimissä.

Lisäksi tarinaa on jo näytetty 5 – 8 vuotiaille lapsille ja eivätpä näyttäneet kovinkaan pahasti säikkyvän.

Tässä tapauksessa kyse ei ole niinkään sisällöstä vaan siitä miten se sisältö kerrotaan.

Aikuisille kerrottuna, niin ajattele, että hyvin voimakkaasti aseistettu ja koulutettu sotislasryhmä kuten merijalkaväki tekisi pelastusoperaation keskitysleirille jota vartioisivat poliisit ja sotilaat.

Minusta myös se lähestymistapa, että kerron jo nyt mitä aion on parempi kuin se, että teen jotain normista poikkeavaa ja sitten ihmiset joutuvat hämminkiin, että mitä tämä on.

Kun se on jo aiemmin tehty: ensin tein fiktiivisen tarinan Jumissa Karhulassa, sen jälkeen mentiin pelimiesgenren ja itsetuntemuskirjallisuuteen joihin kuului myös unisanakirja ja siitä hyvin väkivaltaiseen Tosi Koviin Veijareihin.

Lokeroi jarno tuossa nyt sitten johonkin.

Moni asia kiinnostaa minua myös kirjoittajana ja haluan tehdä asioita eri elämän sektoreilla kuten niin, että tekisin vain dekkarin ja sen jälkeen pelkästään dekkareita.

Siinä tiessä ei ole mitään vikaa, se ei ole vain minun tieni.

Nyt sitten kerron mihin tähtään ja sitten sitä voidaan sanoa, että tuo ei tule onnistumaan tai katsotaan mitä sieltä on tulossa.

Nyt kuitenkin ihmiset tietävät mihin minä suuntaan ja mitä on ajan kanssa tulossa.

Kolmas satukirja sitten kertoo villisikojen yhteisön rakentumisesta ja neljäs kirja päättää satusaagan.

Tämä vihaiset Possut kuvio vie nyt eniten aikaa ja se kiehtoo minua eniten.

Kyllä tässä toki muutakin kirjoitellaan ja kuten todettua, niin Uroskoodi+ on tuossa sivussa.

Vihaisiin Possuihin kuitenkin nyt panostan eniten ja muut projektit ja etenkin kirjoitusprojektit ovat niin sanotusti sivuprojekteja tässä vaiheessa.

En siis pysty pelastamaan pelimiesgenreä tässä vaiheessa nääntymiseltä.

Yhdistetäänpä vielä koulukiusaamistrauma ja Vihaiset Possut jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi sulateltavaa.

Jos menit tiloihin jo lukemastasi, niin muista kuitenkin, että tälle sivulle ei ole pakko tulla, eikä näkemyksiäni ole pakko lukea.

Olen tuonut asennettani koulukiusaajiin ja omaa uhrin rooliani silloin tällöin estradille, koska siihen on aika iso syy.

Koska jos Vihaiset Possut lyö läpi tai joku muu juttuni onnistuu isosti, niin en halua, että ne ihmiset jotka ovat kohdelleet minua väärin tai repineet oman egonsa nostatuksen selkänahastani, hyötyisivät millään lailla menestyksestäni.

En siis halua, että kukaan entinen koulukiusaajani alkaa huutelemaan, että minä tunsin aikanaan tuon tyypin peruskoulussa.

Tai mikä pahempaa: me oltiin parhaita kavereita silloin.

Päinvastoin sitä meteliä on pidetty sen takia, että he eivät ottaisi minuun mitään yhteyttä eivätkä noteeraisi minua mitenkään kuten minäkin koitan tehdä heidän suhteensa.

Vaikka olen melkein 45 – vuotias niin minä en leiki mitään kypsää aikuista tai käyttäydy normaalisti jonkun väärintekijän naaman edessä ja puhu sitten selän takana pahaa.

Minusta jokaisen teon takana pitää seisoa ja jos minua kohtaan on toimittu väärin, niin ihan turha leikkiä, että me olisimme nyt jotain kavereita.

Aikuismainen käytös väärintekijöitä kohtaan ei ole koskaan minulle se syksyn uusi musta.

En jahtaa väärintekijöitäni, mutta kustannuksellani ei myöskään tulla missään oloissa hyötymään.

Tämä on hyvin tärkeä näkemys minulle: lue ja omaksu se.

Tämä on kuitenkin positiivinen kirjoitus eikä negatiivinen tilitys.

Haluan vain että ihmiset tietävät tietyt reunaehdot kun minusta on kysymys.

Kyllä omasta mielestäni olen luomassa jotain suurta ja mullistavaa ja jos muu maailma ei ole tuon vision kanssa samaa mieltä, niin se suuri ja mullistavaa on sitten minulle itselleni.

Se suuri ja mullistava voi olla se, että kirjoitan eri lailla kuin ennen ja yritän jotain muuta kuin ennen.

Kyllä suuri läpimurto voi olla myös omakohtainen kokemus.

En siis kiirehdi tämän kuvion kanssa ja haluan vain tuoda jo hyvissä ajoin estradille sen minne minä suuntaan.

On hienoa, että tulee uusi juttu joka ottaa hallintaan ja sitä kautta on tavallaan vähän pakkokin uudistua.

Ihan loppuyhteenvetona siis, niin toki haluaisin Vihaisten Possujen tekevän minusta ihmisten rakastaman Tolkieniin verrattavan satusedän, jonka tarinat jatkaisivat kuolemani jälkeenkin.

Toivoisin myös tätä kautta tulevani ainakin Bitcoin ( ainoa valuutta joka ei vielä aiheuta korruptiota ) miljardööriksi joka herättää Cannon Filmsin toimivaksi studioksi ja hankkii James Bondin oikeudet.

Kyminlinnan omastaminen tässä vaiheessa on tietenkin itsestäänselvyys.

Lisäksi toki olisi hienoa jos Vihaiset Possut herättäisivät ihmiset huomaamaan eläinten hädän ja sitä kautta muuttaisivat kulutustottumuksiaan ja sitä kautta vaikkapa McDonalds menisi konkurssiin ( siitä minä en menettäisi yöuniani )

Me siis nyt katsomme mitä tapahtuu, että olenko harhainen keski – ikäinen mies joka edelleen luulee itsestään liikoja vai olemmeko jonkun SUUREN kynnyksellä ja kirjoitamme parhaillaan uutta historian kirjoitusta täältä Karhulasta käsin.

Ongelma tässä vaiheessa on se, että kun olet hypännyt vuoren rinteeltä ja räpyttelet käsiäsi, niin vielä me emme tiedä kun olemme puolessa välissä matkaa, että mätkähdämmekö maahan vai nousemmeko ilmaan.

Sen vain aika siis näyttää!

Mielipide Kyminlinnasta!

Oheinen mielipidekirjoitus on julkaistu Karhulalaisessa 27.2.2019 ja kun sitä ei voinut linkittää mistään, niin kopsasin sen omalle sivulle ja jaan sen tätä kautta:

KYMINLINNA ON ISO MAHDOLLISUUS

Kotkan talous on alkanut sakata ja kriisitunnelmat ovat nousseet pinnalle. Porukkaa lähtee enemmän kuin tulee ja tätä kautta menoja on enemmän kuin tuloja. Positiivista on kuitenkin se, että matkailun eteen on tehty paljon onnistunutta työtä. Tämä tilaisuus, joka on nyt syntynyt matkailun, ympärille kannattaisi nähdä mahdollisuutena, joka voi elvyttää Kotkan koko talouden. Kotka tarvitsee kunnollisen matkailuvaltin, jollaisen Hamina sai Bastionista. Kyminlinnasta voisi tulla Kotkalle tällainen valtti. Se on jo olemassa, sitä ei tarvitse rakentaa. Hämmentävää on se, että Kyminlinna ei ole aikaisemmin ollut oikein mitenkään esillä, kun Kotkasta ja matkailusta on puhuttu. Ilmeisesti Kyminlinnan täydelliseen entisöintiin tarvittavat 16 miljoonaa euroa ovat säikäyttäneet päättäjät. Hassua on se, että sinällään elvyttämisen aloittamiseen ei tarvittaisi rahaa paljoakaan, ei ehkä ollenkaan. Tärkeintä olisi saada portit auki ja ihmiset sisälle. Muurien sisällä on jo pidetty markkinoita ja niiden pitämistä kannattaisi jatkaa. Lisäksi Kyminlinnassa kannattaisi antaa etenkin nuorille mahdollisuus perustaa pop up -yrityksiä, koska niiden kautta nähdään helposti, mitä siellä kannattaa tehdä ja mitä ei. Lisäksi alueella on Kyminlinnan kesäteatteri ja siellä on jo kuvattu Suomen hauskin mies -elokuva, joten kulttuurin tarjoaminen Kyminlinnan alueella tuskin tuottanee ongelmia.Kyminlinna on siis mahdollisuus, iso sellainen, joka tarjoaa loistavan panos-/tuotossuhteen. Jonkun pitää ottaa vain vastuu Kyminlinnasta ja taata, että se elpyy. Kotkan kaupunki on tähän paras vaihtoehto, koska sillä on jo olemassa oleva organisaatio, jolla elpymisen saisi nopeastikin vauhtiin. Olisi paljon järkevämpää, nykyinen taloudellinen tilanne huomioiden, että hyödyntäisimme sitä, joka on jo olemassa ennen kuin alkaisimme isolla rahalla rakentaa mitään uutta.

JARNO JÄPPINEN

Jutun voi lukea myös näköislehdestä:

https://karhulalainen.fi/sites/default/files/karhulalainen_nl_0319.pdf

Oliko ikävä?

Terve!

Olen nyt tarkoituksella pitänyt vähän hiljaiseloa ja käytännössä kirjoitellut uutta ja mullistavaa sekä hionut vanhoja tekstejäni omissa oloissani.

Olen nauttinut tästä ajasta ollessani omassa rauhassa valtavasti.

Kun nyt kuitenkin varsinkin Facebookin privapuoli on aktivoitunut ja kysellyt, että mitä teen ja mitä tapahtuu, niin ajattelin tehdä tämmöisen julkisen postauksen.

Ei tämä tule olemaan niin provokatiivinen kirjoitus kun uhosin, koska näytin tätä kirjoitusta parille kaverille ja he ehdottivat toisenlaista lähestymistapaa, koska aika isoja asioita tapahtuu taustalla ja niiden etu on myöskin huomioitava.

Näistä kuvioista Kyminlinnan henkiin herääminen ja sen puolustaminen on ehdottomasti nykyisistä kuvioistani se isoin ja merkittävin.

Parempi kun asennoituu tähän kirjoitukseen niin, että tämä on tämmöinen välitilinpäätös matkalla kohti tämän vuoden
loppua.

Olen nyt muiden kuvioiden ohella hionut myös pikkaisen Sargaajan sivuja ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä sivusto on juuri nyt tässä ajassa oikeassa paikassa.

Lisäksi se edustaa niitä arvoja sekä näkemyksiä joita pitääkin tuoda voimakkaammin ihmisten tietoisuuteen.

Ulkopelistä on siis menty voimakkaasti sisäpelin sekä psyykkeen puolustamiseen.

Itse toivon edelleen, että ihmisillä olisi elämässään ja ennen kaikkea netissä erilaisia vaihtoehtoja ja että he käyttäisivät omaa älykkyyttään ja osaisivat etsiä tänäpäivänä sen informaation itsenäisesti joka heille sopii.

Se taas ei sovi esimerkiksi valtamedialle, eikä toimittajille jotka yhä uskovat siihen harhaan, että heillä on ainoa oikea tietämys maailmasta ja miten siitä pitäisi ajatella.

Sargaaja – sivusto on siis yhä ja tulee ikuisesti olemaankin haastajan ja altavastaajan roolissa kuten minäkin ja se on vain meille hyväksi.

Se on identiteettimme vahvin peruskivi.

Sargaaja – sivusto kuitenkin antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaisiin näkemyksiin siitä millainen todellisuus on ja miten siinä voi elää konkreettisin metodein jotta se oma elämä olisi mahdollisimman hyvää ja vapaata.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, että tietoja tai näkemyksiä ylhäältä alas pakko syötetään minulle, vaan haluan itse tutkia asioita ja tehdä niistä omat johtopäätökseni ja toimia sitten oman tahtoni mukaisesti.

Melkein päinvastoin tekemällä kuin olisi mukamas pitänyt, olen nykyaikana alkanut pärjäämään paremmin ja elän paljon parempaa elämää kuin silloin kun toimin muiden ihmisten maailmankuvan mukaisesti.

Se taas on ollut aikamoinen isku monelle eri taholle monella eri elämän sektorilla, joissa vaikutan nykyään hyvinkin voimakkaasti.

Nimittäin kyse on edelleen siitä niin rakkaasta ja pyhästä uskomusjärjestelmästä: niin moni haluaisi, että niin minulla kuin sinullakaan ei olisi omaa sellaista, vaan käyttäisit heidän tai joidenkin muiden uskomusjärjestelmää maailmasta.

Kyse on siis vallasta ja voi hyvänen aika mikä huuto siitä syntyykään kun yksilö ottaa oman uskomusjärjestelmänsä omiin käsiinsä ja alkaa runnoa sitä oman näköisekseen.

On käsittämätöntä kuinka paljon vastustusta siitä syntyy, että yksilö haluaa olla vapaa ja elää itsenäistä ja rikasta elämää vielä vuoden 2019 maailmassa.

En oletakkaan, että se mitä minä sanon tai saarnaan olisi ainoa totuus vaan uskon siihen, että täällä kävijä tai lukija osaa jo jonkun verran ajatella itse ja osaa kyseenalaistaa kenen tahansa motiivit puheiden ja tekojen takana.

Minusta vaan poliittinen korrektius ei johda yhtään mihinkään kestävämpään muutokseen vaan näkemyksiin kannattaisi reilusti laittaa radikalismia sekä pieni fanaattisuus…tarkoitan siis intohimo ajettavaan asiaan voi jopa olla eduksi, että se herättää unessa olevan porukan jolle sanoma suunnataan.

Totuus on kuitenkin nyt se, että Suomi elää pahinta alennustilaansa ikinä ja meillä on poliittisessa, että yrityselämän johdossa suoranaisia psykopaatteja ja ihmishirviöitä jotka ajavat omaa etuaan muiden kustannuksilla välittämättä minkälaisia traagisia seurauksia tästä voi yksilöille olla ja esimerkiksi tästä tämä nykyinen yksityisen sektorin hoito- ja hoiva-alan skandaali johtuu.

Joten minä en ainakaan aio katsoa sivusta kun Suomesta yritetään rakentaa fasistivaltiota jossa yksilön pitäisi antaa enemmän ja enemmän oikeuksia viranomaisille ja virkamiehille tai yrityksille joita kukaan ei valvo.

Sanotaan nyt se vielä, että osa entisistä koulukiusaajistani on virkamies ja viranomaisasemassa ja minä en usko, että he ovat muuttuneet.

Itse olen aina pelännyt sitä, että kun ihmiset voivat tehdä jotain toisen kustannuksella jäämättä siitä kiinni, niin he voivat opettaa saman tavan lapsilleen.

Pelkään oikeasti sitä, että entiset koulukiusaajat luovat uusia koulukiusaajia joista tulee työpaikka- ja nettikiusaajia.

Joten en todellakaan halua, että pahat ja itsekkäät ihmiset saavat oikeuksia tietää tai päättää elämästäni varsinkaan niin, että heitä ei valvottaisi ollenkaan tästä toiminnasta.

Tai ylipäätään vaikuttaa siihen mitenkään, koska minä en ole koskaan aiheuttanut kenellekään mitään pahaa, enkä tehnyt yhtään mitään lakien tai asetusten vastaista.

No nyt se on sanottu ja jos tästä tulee seurauksia, niin minä osaan sitten laittaa julkisen äläkän pystyyn: kysykää vaikka Iron Skyn tekijätiimiltä kuka on mekkaloinut eniten fanisijoittajien puolesta.

Mennäänpä hetki fiktioon ja se on myös yksi syy miksi olen pitänyt Uroskoodi+ kirjaa vähän pidemmän aikaa sivumalla, enkä lähtenyt sitä lanseeraamaan esimerkiksi täyteen ahdetuille vuoden 2018 joulumarkkinoille.

Pidin aikoinaan tosi kovasti fiktiivisen kirjani Tosi Kovien Veijareiden lanseeraamisesta jatkosarjana ja minusta se oli hyvä idea, koska se toi säännöllisesti Sargaaja – sivustolle uutta materiaalia.

Ongelma vain oli se, että silloiseen Sargaajaan laitoin kaikkea mikä minua kiinnosti: unisanakirjaa, fiktiivisiä tarinoita, anarkismin edistämistä ja sivusto oli kuitenkin saanut pelimiessaitin maineen.

Ihmiset siis joutuivat hämminkiin kun se olikin enemmän kuin pokaussivusto, joten olen yrittänyt pitää nykyisen Sargaajan sisäpelin ja sosiaalidynamiikan edistämisessä topikkien puolesta.

Kuitenkin koska minua kiinnostaa esimerkiksi Kyminlinnan puolustaminen oma persoona täysin likoon laittaen, niin en näe mitään syytä miksen toisi niitä näkemyksiä Sargaajan blogiosiossa esille.

Itse en edelleenkään pidä siitä, että minua roolitellaan tai yritetään laittaa jonnekin karsinaan.

Toki saatte te niin tehdä jos haluatte, mutta en todellakaan anna mitään takuita, että pysyisin siinä roolissa tai karsinassa.

Halu kirjoittaa ja kehittyä kirjailijana monipuolisesti on voimakas, eikä halu ansaita ainakin osaa elantoansa kirjoittamalla ole kadonnut minnekään.

Olen jo muutamissa videopätkissä ja joissain kirjoituksissa tuonut esille, että kirjoitan parhaillaan satusarjaa jonka työnimi on vihaiset Possut.

Koen niin, että tämä tulee olemaan elämäntyöni ja toivon, että minut muistetaan tästä satusaagasta kuolemani jälkeen.

Yksi Vihaisten Possujen kirja alkaa olla jo julkaisukunnossa ja toinen kirja on kerran kirjoitettu alusta loppuun ja tämä vuosi menee kakkoskirjan hiomiseen.

Kolmas on ihan alussa tai käytännössä suunnitteluasteella.

Vihaiset Possut on se juttu joka on minulle uusi ja kun tiedän ettei kukaan odota minun kirjoittavan satusarjaa, niin olen ihan rauhassa panostanut siihen.

Näillä resursseilla niin voimavaroja kannattaa kohdentaa tarkasti.

Uroskoodi+ on myös ollut vähän sen takia sivussa, että kun haluan vuoden tai kahden vuoden sisällä tulla uskottavaksi sadunkertojaksi, niin Uroskoodi+ menee taas pelimiesgenren ja elämänhallintakirjallisuuden pariin.

Vaikka en häpeä elämänhallintakirjojani tai työtäni pelimiesgenren edistämiseksi, niin en todellakaan halua, että se määrittele minut tai tekemiseni liiaksi.

Olisin kyllä aikoinaan nuorena poikna tarvinnut Uroskoodi+ kirjan kaltaista työkirjaa joka edistää oman sosiaalisuuden rakentumista järjestelmällisesti.

Vihaiset Possut on kuitenkin paljon isompi ja kunnianhimoisempi mahdollisuus, joten se pakottaa minut muuttumaan sekä mukautumaan kirjailijana sekä luovana ihmisenä ihan erilailla kuin elämänhallintakirjani.

Vihaiset Possut ja Kyminlinnan pelastaminen ovat minulle luovana ihmisenä ne isoimmat kuviot joihin panostan nyt.

Toki kirjoitan ja luon muutakin kuten kässärin Urpo Lahtisesta ja Veikko Ennalasta, mutta suurin panostukseni sekä huomion kohde ovat Vihaiset Possut sekä Kyminlinna.

Joten tämän vuoden alussa tämmöiset kuviot sopivat minulle parhaiten ja etenemme rauhallisesti vanhoista virheistä ja haahuiluista oppien.

Enkä edelleenkään kerro kaikista kuvioistani netissä tai somessa sillä haluan, että minulla on myös jotain omaa josta koko maailma ei tiedä.

Meillä kaikilla on oikeus yksityisyyteen ja toivon, että moni muukin huomioisi yksityiselämän elämässään eikä ottaisi sitä itsestään selvyytenä.

Ja vielä kerran: olen todella huolestunut virkamiesten ja viranomaisten halusta saada tietää meidän elämästämme kaiken ja he itse toivoisivat, että heitä ei valvottaisi tästä toiminnasta ollenkaan.

Sanokaa minun sanoneen, että jos tälle tielle lähdetään, niin isoja väärinkäytöksiä tulee joista kärsii ihan tavallinen ihminen ja yleensä juuri se joka on kaikkein heikoimmassa asemassa.

Uskon kuitenkin edelleen siihen, että asiat järjestyvät yhteiskunnassa vain ja ainoastaan vahvojen sekä valistuneiden yksilöiden ja yrittäjävetoisten yritysten toimesta.

En usko edellenkään suuryritysten optiojohtajiin, virkamieheen ja etenkään poliitiikoihin, mutta jos sinä esimerkiksi uskot että äänestämällä voi vaikuttaa yhteiskuntaan, niin sinun varmaan sitten kannattaa niin tehdä.

Minä en äänestä, koska uskon että pystyn itse vaikuttamaan omalla toiminnallani että lähipiirini ja ympäristö jossa elän muuttuu paremmaksi kuin, että antaisin äänestämällä valtakirjan jollekin poliitikolle joka kuitenkaan ei saa mitään merkittävää aikaan, voipa jopa olla täysin korruptoitunut yksilö.

Kuitenkin minä näen tulevaisuuden valoisana ja kun tuota utopiaa kohti mennään, niin minusta tiettyjen yhteiskunnassa olevien rakenteiden tuleekin luhistua.

Uuteen ei voi mennä jos me koko ajan takerrumme vanhaan ja minä en pelkää muutosta eikä minusta sinunkaan pitäisi.

Kyllä tässä taas ilmoitellaan silloin tällöin mitä tapahtuu ja mihin mennään.

PS: kuunnelkaa Youtubesta Thomas Sheridanin materiaalia.

Vihdoinkin Kyminlinna alkaa elpymään!

Nyt on vihdoinkin Kyminlinnassa alkanut tapahtua!
 

 
 

 Eikä yhtään liian myöhään jos minulta kysytään. 

Asiasta tullaan ilmoittelemaan myöhemmin sekä lehdet ja muu media varmaan seuraavat perässä.

Kun nyt en huomannut, että kukaan muu asiasta ilmoittelisi, niin ajattelin että olkoot sitten pieni ja pippurinen sivusto nimeltä Sargaaja ilmeisesti ensimmäinen joka kertoo tämän:

Työmiehet, nostolaitteet ja tellingit ovat saapuneet Kyminlinnaan ja kasarmirakennusten kohdalla on aloitettu työt.

Tästä muut tahot kertonevat tarkemmin myöhemmin, mutta näyttää hyvin voimakkaasti siltä, että Kyminlinnan konkreettinen korjaaminen on nyt lähtenyt käyntiin.

Unelmiin siis  kannattaa uskoa ja kannattaa tehdä työtä niiden eteen, sekä tietenkin joustaa kun joutuu joustamaan sekä vähän muuttamaan katsantakantaansa kun tilanteet muuttuvat.

On aivan selvää kun puhutaan yli 200 vuotiaasta historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävästä kohteesta, niin muuttuvia osasia on enemmän kuin yksi.

Kuitenkin Kyminlinnan hiljaiselo näyttää päättyneen ja historiallista kohdetta on alettu korjaamaan.

Se on hyvä uutinen.

 

Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että Kyminlinna olisi yleisölle avoimena ja siellä voitaisiin vaikkapa paikallisia markkinoita järjestää.

Nyt kuitenkin näyttää, että tuolla tielle olemme menossa!
 

Makeinta on vapaus!

Voi kun voisin aloittaa, että Uroskoodi+ kirjaa lukemalla lukija saisi helposti naisia ja mielellään vielä julkisuudesta tuttuja.

Voi kun oikeasti osaisi kirjoittaa toimivia julkkisnaisten pokausoppaita. 

Voi kun minä voisin olla helposti nieltävä ihminen. 

Kuitenkin se, että joskus yritin toimia sillälailla kaikkia miellyttävästi ja nöyrästi eri tahojen ovia koputellen, niin loppujen lopuksi ei siitä minulle mitään hyvää seurannut.

Tai niin olen kokenut.
 

Joten en usko, että tämäkään on mikään helppo postaus, vaikka periaatteessa ideana on jälleen kerran buffata kirjaa, jonka julkaisu venyy ja venyy

Pidin kohtuullisen paussin tässä viime postauksen jälkeen, koska tiesin mitä se kirjoitus aiheuttaa: moni loukkaantui ja jopa järkyttyi kun eihän Kotkassa ole sen kaltaista kiusaamista voinut tapahtua josta kerroin aiemmin.

Osa ihmisistä sitten suuttui varsinkin ne jotka tunsivat minut 80 – luvulla ja osa jopa hävisi Facebook ystävistäni.

Ilmeisesti he tekivät omat johtopäätöksensä oman käytöksenä suhteen vaikka en ole vielä mitään radikaalia sanonut niin, että se henkilöityisi kehenkään.

Viime postaus oli kuitenkin tarkkaan mietitty, harkittu ja loppupeleissä se oli päätös jonka tein.

Näytin sitä postausta muutamalle ihmisille ennen kuin tein päätöksen julkaista sen: osan mielestä sitä ei olisi pitänyt julkaista ollenkaan ja osan mielestä minun olisi pitänyt olla paljon radikaalimpi.

Tein sen kirjoituksen puhtaasti itseni tähden ja toin avoimesti esille miksi olen joistain asioista kärttyinen ja tuon niitä edelleen framille.

Koska siitä nyt ei päästä millään yli eikä ympäri, että tarhasta armeijaan asti jouduin monta kertaa brutaalien rikosten uhreiksi ja niiden tekijät ovat kävelleet kuin koira veräjästä. 

Edellinen postaus siis puhdisti minua kun toin framille sen mitä minä olen kokenut ja vieläpä omin ehdoin.

Kiitos internet!

Ymmärrän kyllä sen tuskan ja suuttumuksen kun joidenkin maailma mureni, koska he eivät ole koskaan pitäneet itseään koulukiusaajina ja nyt kun on urat sekä perheet, niin äkkiä yksi postaus iskeekin vyön alle ja pakottaa katsomaan omaa historiaa eri vinkkelistä kuin on itsensä aiemmin nähnyt.

Karma on joskus ilkeä pirulainen!

Ihan strategisessa mielessä edellisessä kirjoituksessa oli parikin minulle tärkeää asiaa.

1. Toin sen pointin esille, että kiusattujen on vain pidettävä puoliaan voimakkaasti sekä nostettava hälyä, koska muuten kiusaaminen vain pahenee.

2. Uroskoodi+ kirja on tulossa ja haluan että se otetaan vakavasti, koska se käsittelee kauniimpaa sukupuolta lähestymisen lisäksi traumasta parantumista sekä ujouden voittamista ilman kovaa psykoterapiaa tai rankempaa mielialalääkityskuuria.

Kirjani syvällisenä tarkoituksena on antaa lukijalle mahdollisuus päästä kaaoksesta ja löytää elämäänsä oikea suunta.

Uroskoodi+ kirjan suhteen, niin etsin sille yhä tässä syksyllä oikeaa saumaa ja minulla on sen suhteen naivi idea: alan myymään sitä ihmisille jotka pitävät minusta. 

Vielä täytyisi vain löytää tarpeeksi minusta pitäviä ihmisiä sekä tietenkin oikea jakelualusta.


Kyminlinna on syytä ottaa tähän lopuksi mukaan.


Sillä vaikka joku voisi luullakin ehkä jopa toivoakin, niin en todellakaan vello vuosikymmenten takaisissa vääryyksissä päivästä toiseen surkutellen itseäni.

Kyllä tarinani etenee ja hyvinkin monella eri elämän sektorilla, joista kaikista te ette edes tule tietämään eletyn elämäni aikana. 

Syksyllä 2018 kuitenkin nyt ylikorotetaan sekä Uroskoodi+ kirjaa sekä Kyminlinnan elvyttämistä.

Kyminlinnan elvyttäminen ja yleisölle avaaminen ei ole kyllä edennyt yhtään.

Olen koittanut antaa paljon erilaisia ideoita jolla on konreettista pohjaa ja joiden käyttäminen ei vaatisi isoja resursseja, kuten vaikkapa seuraavan Joutomaa festivaalin pitäminen Kyminlinnan muurien sisällä.

Virkamiehillä ja paikallispoliitikoilla ei vain ole tahdonvoimaa eikä halua edistää Kyminlinnaa, museoviraston iso viskaalikin vain toivoo Twitterissä parasta.

Toivoo siis parasta.

twitter.com/hashtag/kyminlinna

 

Joo, ei se maailma toivomalla parane vaan tekemällä. 

Kyminlinnassa on kyllä liikenettä josta olen pari mielipidettäkin kirjoittanut.

Lapsia ja teinejä on nähty juoksemassa muureilla ja itse olen muutaman kerran viikonloppu iltaisin nähnyt siellä mopopoikia, teinityttöjen sekä keskioluen kanssa ilmeisesti muurien kunnostustöissä.

Jotenkin tuntuu kun seuraa virkamiesten ja poliitikkojen vastuun pakoilua Kyminlinnan suhteen, että mopopojat ovat paljon enemmän oikeammalla ja kunnioittavammalla suunnalla Kyminlinnan suhteen kuin nämä sydämmettömät byrokraatit jotka eivät ole saaneet 13 – vuoteen yhtään mitään aikaan. 

Hyvin hämmentävää oli saada tietää, että vuonna 1978 Taisto Sinisalo oli tehnyt eduskuntaaloitteen Kyminlinnasta.

Sinisalon pääidea oli, että kun vanha ammusvarasto räjähti, niin uutta ammusvarastoa ei olisi saanut rakentaa Kyminlinnaan etteivät ihmiset vain vaarannu.

Tämä osio ei kiinnosta meitä, sillä se ammusvarasto tuli ja sitten armeija lähti 2005.

Taisto Sinisalo kuitenkin ehdotti eduskuntakyselynsä lopuksi, että Kyminlinna siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan ja se avattaisiin yleisölle ja, että siitä tulisi alueen kulttuurin- ja vapaa – ajan keskus. 

Idea Kyminlinnan elvyttämisestä on siis vanha ja idea siitä, että se siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan on ainakin 40 – vuotta vanha.

Ja minä sain tietää tästä asiasta vasta muutama viikko sitten, että universumi on jännä paikka ja kun lähdetään tiettyä tietä kulkemaan, niin jänniä synergioita tulee vastaan.

 

Edelleen halvin, helpoin, nopein ja tehokkain tapa olisi se, että Kotkan kaupunki ottaisi Kyminlinnan hallintaansa ja huolehtisi siitä.

Jos Kotkan kaupunki ei ota Kyminlinnaa hallintaansa, niin sitten minusta seuraava loogisin askel olisi se, että Cursorin se pitäisi ottaa tai ainakin ottaa Kyminlinnan pelastaminen koordinoitavaksi.

Kyminlinnan pelastaminen on sankaritarina ja niin se pitäisi myydä yrityksille.

Minusta on nyt aika heittää kapula yksityiselle sektorille, joka saisi näkyvyyttä Kyminlinnan pelastamisen yhteydessä ja Cursorin pitäisi koordinoida tämä pelastusoperaatio johon julkisen sektorin toimijat eivät 13 vuoteen pystyneet.

Hyvin tärkeää olisi myös saada Kyminlinna pois Senaatti – Kiinteistöjen omistuksesta jollekin muulle taholle, koska he eivät piitaa Kyminlinnasta pätkääkään.

Kyminlinnan vapautuminen byrokraattinen kahleista on se taistelu jota minä en saa hävitä.

Koulukiusatun näkökulmaa!


Herra Merimaan kanssa jutskaillen Rockfutiksen SM ottelujen välissä.

Syksy on alkanut kannaltani ihan kivasti ja olen tarkoituksella pitänyt postauksiani vähän sivummassa sekä miettinyt asioita, että mitä kannattaa tehdä, miten ja mitkä ovat motiivit miksi teen sitä mitä teen.

Tietyt asiat ja näkökannat eivät muutu, mikä kyllä tulee tässäkin postauksessa ja ainakin otsikossa selville, mutta muuten on uusia suuntia ollut jo jonkin aikaa selvillä.

Tämä myös käytännössä tarkoittaa sitä ,että Uroskoodi+ kirja tulee jälleen kerran vähän myöhemmin julkaistavaksi kuin olen aiemmin ilmoittanut.

15.9.2018 ei sovi tällä hetkellä kuvioihini Uroskoodi+ kirjan suhteen.

Uskon kuitenkin että tänä vuonna sen julkaisen kun ei noita pitempään hiottuja kirjoja oikein voi hioa loputtomiin, eikä niitä ole järkeä pitää jemelissäkään vuosikausia.

Aikoinaan ihastuin ideaan siitä, että Uroskoodi olisi opaskirjanen KAIKKIIN sosiaalisiin tilanteisiin ja sillä motivaatiolla sitä kirjoittelin 8 – 9 vuotta sitten.

Jooh, no se on kuitenkin mahdotonta tehdä sellainen kirja, koska erilaisia sosiaalisia ja erilaisia vuorovaikutustilanteita on vain niin paljon, että kaikkia ei voi vain purkaa muutamaan askelaskel kuvioon.

Pidin kuitenkin siitä ideasta, että tehdään syvällisemmin kirja ja erityisesti opaskirjanen joka ohjaa miestä sosiaaliseen käyttäytymiseen tai pikemminkin antaa alustavat suuntaviivat miten niissä kannattaisi toimia.

Ajattelin etten enää hioisi sitä, mutta trauman hoidon kohdalla olen viime aikoina pyörinyt ja miettinyt saisinko siihen vielä jotain uutta kulmaa.

Tähän on syynä se, että koulukiusaamisskandaali tuli Kotkaan jälleen kerran ja niinpä tuli taas flashbackejä menneisyyteen.

Samalla voisin tässä postauksessa käydä sitä läpi miksi suhtautumiseni kiusaajiin on niin vihamielistä ja miksi jostain lukijoista tuntuu, että teen kärpäsestä härkäsen ja junnaan menneisyydessä edelleen.

No aloitan sillä, että trauma on trauma ja ne syntyvät syystä ja syvät traumat eivät lähde päästä ihan noin vaan, varsinkin jos ne ovat tapahtuneet lapsuuden herkässä olotilassa.

Kun olen sanonut, että koulukiusaaminen kohdallani kesti yli 15 – vuotta, niin on aivan selvää, että silloin ei ole kyseessä enää koulukiusaaminen vaan kyseessä on puhdas vaino joka kohdistuu yhteen ihmiseen ja muuallakin kuin vain koulussa.

Se meni suurinpiirtein näin:tarha, esikoulun kautta kouluun ja sieltä armeijaan ja kaikissa näissä oli samoja ihmisiä jotka olivat tottuneet siihen, että minua voi kohdella miten huvittaa.

Lisäksi kiusaamista harrastavien ihmisten määrä kasvoi ja kokonaiset luokat kävivät kimppuuni ja kun tarhoissa ja kouluissa minulle tehtiin mitä huvittiin ja siitä ei ollut seuraksia, niin yllättävää kyllä kiusaaminen tuli marketteihin, uimapaikoille ja kaikkialle missä minä ja kiusaajat liikuimme.

Valtaosin kiusaaminen oli huutelua sekä tönimistä ja joskus jopa täysin tuntemattomien ihmisten taholta.

Vedetään tähän nyt kuitenkin se lista niistä kaikkein pahimmista teoista joita minulle tehtiin, että saadaan vähän suuntaa miksi olen kärttyinen vielä näinkin monen vuosikymmenen jälkeen.

No minua ei pakotettu koskaan syömään tai imemään pattereita, mutta…

Noin kymmenen vuoden iässä minut pakotettiin riisu-utumaan alasti uhkaamalla, että vieressä oleva susikoira raatelee minut jos en tee niin ja samoihin aikoihin minua vähän ”ajelutettiin”, että pakotettiin autoon ja kierrettiin pieni matka…kuulostaako ihan normaalilta mitä 10 – vuotiaan pojan kuuluukin kokea?

Sitten normaalimpaan: minulta on kiristetty rahaa, hakattu julkisesti koulun pihalla, pakotettu kantamaan toisten ihmisten laukkuja, laukkujani on pengottu julkisesti luokassa, minusta on valehdeltu ja maine mustattu, nöyryytetty tyttöjen edessä, tungettu naamaani julkisesti toisen ahteriin jne…

Tämän lisäksi intissä minua säännöllisesti hakattiin rynkynperällä selkään muun nöyryytyksen ohella.

Koulua ja armeijaa sekä siis opettajia ja kapiaisia ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että kyseisen laitoksen maine ei vain kärsisi jos kiusaammistapaukset hoidettaisiin niin kuin ne kuuluisi hoitaa.

Suomeksi sanottuna, niin minua ei siis lapsena ja nuorena miehenä suojeltu eikä autettu, niin kuin kiusaamisen uhriksi joutunutta kuuluisi auttaa.

Siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa eikä sellaisia puhelimia joilla saa kivasti ääntä sekä liikkuvaa kuvaa nauhoitettua, että tämän ajan maailmassa minua olisi tuskin kiusattu samalla tavalla kuin silloin.

Ei ainakaan kovin kauaa!

Kuitenkin jotta oikeus jossain kohti toteutuisi osaltani eivätkä rikollisesti käyttäytyneet ihmiset pääsisi kuin koira veräjästä, niin minulla on edelleen noilta ajoilta vihko johon olen laittanut kaikkien kiusaajieni nimet.

Ja viimeiset nimet vihkoon laitettiin 2013, että kyllä siihen on myös tullut tämän ajan nettikiusaajia ja en ole unohtanut tyyppejä armeija-ajoiltakaan.

En vielä tiedä mitä sillä vihkolla teen, sillä sen käytön suhteen täytyy olla varovainen ja laitten sekä asetusten mukaan mennään.

Polttaa en ole sitä vihkoa kuitenkaan halunnut ja minulle on ehdotettu, että tekisin kirjan jossa kertoisin tuosta ajasta oman kokemukseni sekä mainitsisin kaikkien koulukiusaajieni nimet, no tähän en nyt vielä ole halunnut ryhtyä.

Kuitenkin olen sitä mieltä ja tiedän, että kovin moni ei ole samaa mieltä kanssani, eikä innostu tästä mitä hän kohta lukee.

Olen sitä mieltä, että paras kannustin estää kiusaaminen oikein missään on nöyryyttää julkisesti kiusaajia ja tuhota heidän maineensa, koska omasta mielestään he eivät ole kiusaajia.

Kiusaajat ovat lähes aina narsisteja ja niinpä heille heidän oma egonsa ja maineensa on kaikki kaikessa, joten siihen kannattaa iskeä.

Haluan sellaisen Suomen, että jos olet ollut koulukiusaaja, niin tulet olemaan sitä lopun ikääsi vaikka jossain kohti sinusta tulisi Poliisi, niin haluan että kaverin maine on loppuelämän pelkästään koulukiusaajan kuin poliisin.

Ja kannattaa muistaa, että kun vanhoja kiusaajia tuodaan julkisuuteen, niin se hillitsee uusien koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajien syntymistä.

Näin ei voi vielä tehdä, mutta haluan ruokkia sitä kehitystä, että tähän suuntaan mentäisiin.

Jos et kiusaa, niin ei silloin maineesikaan mene ja jos kiusaat ja menee, niin olet ansainnut sen.

Tässä pieni tilitys miksi näyttää, että tuon koulukiusatun taustaani koko ajan esille.

No oman trauman suhteen kiitän vielä Sargaaja – foorumilla olleita kolmea nettikiusaajaa: ilman teitä noita menneisyyden flashbackejä ei olisi noussut esille näin voimakkaasti ja me kaikki olisimme päässeet helpommalla.

Että tämän ajan nettikiusaajat repivät vanhat haavat auki ja nyt kymmenet ihmiset ovat kusessa sen suhteen, että he eivät enää tiedä kun minun postauksini lukevat, että mitä sieltä tulee vastaan.

Eniten siis he pelkäävät sitä, että se oma nimi tulisi esimerkiksi tällä saitilla vastaan.

On tässä myös lisäksi se, että minua on oikeasti syljettänyt se, että aikuisiällä koulukiusaajat ovat tulleet kaveeraamaan kanssani, että kun oltiin aikoinaan samalla luokalla niin nyt pitäisi muistella menneitä.

Toistan vielä sen, että koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajat eivät pidä itseään kiusaajina ennen kuin se sanotaan suoraan heidän naamalleen.

Yleensä raiskauksen uhri ei lähde raiskaajien kanssa treffeille ja se on todella tärkeä muistaa, joten minusta on vain reilua, että tuon julkisesti sen esille.

Että jos olit peruskoulussa tai armeijassa kanssani, niin kauniistikin sanoen, niin uskoakseni me näemme tuon ajan ihan eri tavalla.

Kannattaa siis miettiä mikä se oma suhtautuminen oli minuun aikoinaan, että ei vain tule paha mieli kun ottaa yhteyttä minuun, eikä odotetun kaltaista reaktiota tule.

Aika moni joka on luullut, että samassa koulussa oleminen on sama asia kuin kaveruus aikuisiällä, niin loppupeleissä on tullut paha mieli kun on ottanut kontaktia minuun.

Tämä tilitys menneisyydestä johtuu siitä, että Uroskoodi+ kirjan suhteen se on tarkoittanut sitä, että kyllä uhrillakin on oma osansa sen suhteen, että toipuu traumasta oli se omaa syytä tai sitten ei.

Ja noita kohtia olen nyt katsonut uudestaan sekä hionut.

Uroskoodi joutui aikoinaan kovan kyseenalaistamisen kohteeksi koska se niin voimakkaasti yritti edistää amerikkalaisen pelimieskulttuurin sopeutumista Suomeen.

Pelimieskulttuurissa aina keskitytään pokaamiseen ja siihen, että voiko noita naisia nyt oppia pokaamana askelaskel kuvioilla.

Vastaus on kyllä!

Kaikkia sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutus tilanteita voi oppia ja niissä voi kehittyä.

Esiintymistä harjoitellaan ja samoin ovelta ovelle myyntiä tai puhelinmyyntiä, niin ei siinä mitään outoa ole, että myöskin ravintolaolosuhteissa naisiin lähestymistä voi opiskella ja siinäkin voi kehittyä.

Kyse on vain siitä miksi tekee sitä mitä tekee ja sen takia myös tuo alun kipeäkin tilitys on tehty.

Pointtini on myös se,että Uroskoodi+ ei siis ole mikään pokaamisopas.

Tarkoitus on, että on ollut traumoja tai voimakasta ujoutta, niin olisi edes yksi työkirja joka antaa ihmiselle konkreettiset työkalut jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.

Niin minä olen tehnyt vaikka kuten tämäkin postaus osoittaa, niin jotkut asiat kulkevat mukana useita vuosikymmeniä eivätkä ne unohdu.

Eikä se jeesi omaa toipumista, että paikkakunnalla tapahtuu isoja koulukiusaamistapauksia jotka tulevat silmille menee minne tahansa.

Uroskoodi+ on siis tehty ajan kanssa ja siinä olevia kuvioita sekä asioita on mietitty myöskin traumasta toipumisen suhteen.

Ennen kaikkea olen halunnut tehdä hyvin syvällisen sosiaalisten tilanteiden opaskirjan joka mahdollistaa ennen kaikkea ujouden voittamisen.

Tämä ”uhriutuminen” sekä äärirajoilla toimiminen ja omaan kirjalliseen materiaaliin uskominen on saattanut jopa olla Uroskoodi+ kirjalle pelkästään eduksi.

Vaikka se, että minua ei saa tiettyyn lokeroon millään, niin sillä on myös varjopuolensa.

Tämä tarkoittaa sitä, että medianäkyvyyttä tämän valitun tien takia on vaikeampi saada ja koska minua ei saada julkisestikaan lokeroon johon en koe kuuluvani, niin se, että Uroskoodi+ alkaa keräämään tietoisuutta ja kiinnostavuutta vie aikaa.

Kuitenkin se, että on marginaalissa ei välttämättä tarkoita, että olet tehnyt jotain väärin.

Ja voi olla ihan hyväkin, että Uroskoodi+ kerää ensin kiinnostunutta pöhinää vaikkakin niin, että se herättää kiinnostusta ensin koulukiusattujen keskuudessa ja sieltä etenee ujojen miesten kautta kaikkien siitä kiinnostuneiden saataville.

Sinällään olen ihan kiitollinen siitä kirjamyynnistä jonka olen saavuttanut aiemmin ja itse en pidä itseäni minään epäonnistujana, koska se on antanut minulle sellaiset olosuhteet ja elämäntilanteet jotka ovat tällä hetkellä luovuudelleni optimaalliset.

Joten nyt etsin Uroskoodi+ kirjalle optimaallista julkaisukohtaa ja olen kärsivällinen sen löytymisen suhteen.

Kaiken lisäksi olen valaistunut ja näen miten yhteiskunta oikeasti toimii ja osaan luovia siinä niin, etten ole orja vaan voin elää niin vapaasti päivittäin kun minua huvittaa.

Siihen yritän kannustaa myös muitakin.