Kaikki kirjoittajan Jarno Jäppinen artikkelit

jarno jäppinen = pieni Legoukkeli suuressa ja vaarallisessa maalimassa, joka ei ole rakennettu Legoista!

Koulukiusatun näkökulmaa!


Herra Merimaan kanssa jutskaillen Rockfutiksen SM ottelujen välissä.

Syksy on alkanut kannaltani ihan kivasti ja olen tarkoituksella pitänyt postauksiani vähän sivummassa sekä miettinyt asioita, että mitä kannattaa tehdä, miten ja mitkä ovat motiivit miksi teen sitä mitä teen.

Tietyt asiat ja näkökannat eivät muutu, mikä kyllä tulee tässäkin postauksessa ja ainakin otsikossa selville, mutta muuten on uusia suuntia ollut jo jonkin aikaa selvillä.

Tämä myös käytännössä tarkoittaa sitä ,että Uroskoodi+ kirja tulee jälleen kerran vähän myöhemmin julkaistavaksi kuin olen aiemmin ilmoittanut.

15.9.2018 ei sovi tällä hetkellä kuvioihini Uroskoodi+ kirjan suhteen.

Uskon kuitenkin että tänä vuonna sen julkaisen kun ei noita pitempään hiottuja kirjoja oikein voi hioa loputtomiin, eikä niitä ole järkeä pitää jemelissäkään vuosikausia.

Aikoinaan ihastuin ideaan siitä, että Uroskoodi olisi opaskirjanen KAIKKIIN sosiaalisiin tilanteisiin ja sillä motivaatiolla sitä kirjoittelin 8 – 9 vuotta sitten.

Jooh, no se on kuitenkin mahdotonta tehdä sellainen kirja, koska erilaisia sosiaalisia ja erilaisia vuorovaikutustilanteita on vain niin paljon, että kaikkia ei voi vain purkaa muutamaan askelaskel kuvioon.

Pidin kuitenkin siitä ideasta, että tehdään syvällisemmin kirja ja erityisesti opaskirjanen joka ohjaa miestä sosiaaliseen käyttäytymiseen tai pikemminkin antaa alustavat suuntaviivat miten niissä kannattaisi toimia.

Ajattelin etten enää hioisi sitä, mutta trauman hoidon kohdalla olen viime aikoina pyörinyt ja miettinyt saisinko siihen vielä jotain uutta kulmaa.

Tähän on syynä se, että koulukiusaamisskandaali tuli Kotkaan jälleen kerran ja niinpä tuli taas flashbackejä menneisyyteen.

Samalla voisin tässä postauksessa käydä sitä läpi miksi suhtautumiseni kiusaajiin on niin vihamielistä ja miksi jostain lukijoista tuntuu, että teen kärpäsestä härkäsen ja junnaan menneisyydessä edelleen.

No aloitan sillä, että trauma on trauma ja ne syntyvät syystä ja syvät traumat eivät lähde päästä ihan noin vaan, varsinkin jos ne ovat tapahtuneet lapsuuden herkässä olotilassa.

Kun olen sanonut, että koulukiusaaminen kohdallani kesti yli 15 – vuotta, niin on aivan selvää, että silloin ei ole kyseessä enää koulukiusaaminen vaan kyseessä on puhdas vaino joka kohdistuu yhteen ihmiseen ja muuallakin kuin vain koulussa.

Se meni suurinpiirtein näin:tarha, esikoulun kautta kouluun ja sieltä armeijaan ja kaikissa näissä oli samoja ihmisiä jotka olivat tottuneet siihen, että minua voi kohdella miten huvittaa.

Lisäksi kiusaamista harrastavien ihmisten määrä kasvoi ja kokonaiset luokat kävivät kimppuuni ja kun tarhoissa ja kouluissa minulle tehtiin mitä huvittiin ja siitä ei ollut seuraksia, niin yllättävää kyllä kiusaaminen tuli marketteihin, uimapaikoille ja kaikkialle missä minä ja kiusaajat liikuimme.

Valtaosin kiusaaminen oli huutelua sekä tönimistä ja joskus jopa täysin tuntemattomien ihmisten taholta.

Vedetään tähän nyt kuitenkin se lista niistä kaikkein pahimmista teoista joita minulle tehtiin, että saadaan vähän suuntaa miksi olen kärttyinen vielä näinkin monen vuosikymmenen jälkeen.

No minua ei pakotettu koskaan syömään tai imemään pattereita, mutta…

Noin kymmenen vuoden iässä minut pakotettiin riisu-utumaan alasti uhkaamalla, että vieressä oleva susikoira raatelee minut jos en tee niin ja samoihin aikoihin minua vähän ”ajelutettiin”, että pakotettiin autoon ja kierrettiin pieni matka…kuulostaako ihan normaalilta mitä 10 – vuotiaan pojan kuuluukin kokea?

Sitten normaalimpaan: minulta on kiristetty rahaa, hakattu julkisesti koulun pihalla, pakotettu kantamaan toisten ihmisten laukkuja, laukkujani on pengottu julkisesti luokassa, minusta on valehdeltu ja maine mustattu, nöyryytetty tyttöjen edessä, tungettu naamaani julkisesti toisen ahteriin jne…

Tämän lisäksi intissä minua säännöllisesti hakattiin rynkynperällä selkään muun nöyryytyksen ohella.

Koulua ja armeijaa sekä siis opettajia ja kapiaisia ei kiinnostanut mikään muu kuin se, että kyseisen laitoksen maine ei vain kärsisi jos kiusaammistapaukset hoidettaisiin niin kuin ne kuuluisi hoitaa.

Suomeksi sanottuna, niin minua ei siis lapsena ja nuorena miehenä suojeltu eikä autettu, niin kuin kiusaamisen uhriksi joutunutta kuuluisi auttaa.

Siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa eikä sellaisia puhelimia joilla saa kivasti ääntä sekä liikkuvaa kuvaa nauhoitettua, että tämän ajan maailmassa minua olisi tuskin kiusattu samalla tavalla kuin silloin.

Ei ainakaan kovin kauaa!

Kuitenkin jotta oikeus jossain kohti toteutuisi osaltani eivätkä rikollisesti käyttäytyneet ihmiset pääsisi kuin koira veräjästä, niin minulla on edelleen noilta ajoilta vihko johon olen laittanut kaikkien kiusaajieni nimet.

Ja viimeiset nimet vihkoon laitettiin 2013, että kyllä siihen on myös tullut tämän ajan nettikiusaajia ja en ole unohtanut tyyppejä armeija-ajoiltakaan.

En vielä tiedä mitä sillä vihkolla teen, sillä sen käytön suhteen täytyy olla varovainen ja laitten sekä asetusten mukaan mennään.

Polttaa en ole sitä vihkoa kuitenkaan halunnut ja minulle on ehdotettu, että tekisin kirjan jossa kertoisin tuosta ajasta oman kokemukseni sekä mainitsisin kaikkien koulukiusaajieni nimet, no tähän en nyt vielä ole halunnut ryhtyä.

Kuitenkin olen sitä mieltä ja tiedän, että kovin moni ei ole samaa mieltä kanssani, eikä innostu tästä mitä hän kohta lukee.

Olen sitä mieltä, että paras kannustin estää kiusaaminen oikein missään on nöyryyttää julkisesti kiusaajia ja tuhota heidän maineensa, koska omasta mielestään he eivät ole kiusaajia.

Kiusaajat ovat lähes aina narsisteja ja niinpä heille heidän oma egonsa ja maineensa on kaikki kaikessa, joten siihen kannattaa iskeä.

Haluan sellaisen Suomen, että jos olet ollut koulukiusaaja, niin tulet olemaan sitä lopun ikääsi vaikka jossain kohti sinusta tulisi Poliisi, niin haluan että kaverin maine on loppuelämän pelkästään koulukiusaajan kuin poliisin.

Ja kannattaa muistaa, että kun vanhoja kiusaajia tuodaan julkisuuteen, niin se hillitsee uusien koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajien syntymistä.

Näin ei voi vielä tehdä, mutta haluan ruokkia sitä kehitystä, että tähän suuntaan mentäisiin.

Jos et kiusaa, niin ei silloin maineesikaan mene ja jos kiusaat ja menee, niin olet ansainnut sen.

Tässä pieni tilitys miksi näyttää, että tuon koulukiusatun taustaani koko ajan esille.

No oman trauman suhteen kiitän vielä Sargaaja – foorumilla olleita kolmea nettikiusaajaa: ilman teitä noita menneisyyden flashbackejä ei olisi noussut esille näin voimakkaasti ja me kaikki olisimme päässeet helpommalla.

Että tämän ajan nettikiusaajat repivät vanhat haavat auki ja nyt kymmenet ihmiset ovat kusessa sen suhteen, että he eivät enää tiedä kun minun postauksini lukevat, että mitä sieltä tulee vastaan.

Eniten siis he pelkäävät sitä, että se oma nimi tulisi esimerkiksi tällä saitilla vastaan.

On tässä myös lisäksi se, että minua on oikeasti syljettänyt se, että aikuisiällä koulukiusaajat ovat tulleet kaveeraamaan kanssani, että kun oltiin aikoinaan samalla luokalla niin nyt pitäisi muistella menneitä.

Toistan vielä sen, että koulu-, työpaikka- ja nettikiusaajat eivät pidä itseään kiusaajina ennen kuin se sanotaan suoraan heidän naamalleen.

Yleensä raiskauksen uhri ei lähde raiskaajien kanssa treffeille ja se on todella tärkeä muistaa, joten minusta on vain reilua, että tuon julkisesti sen esille.

Että jos olit peruskoulussa tai armeijassa kanssani, niin kauniistikin sanoen, niin uskoakseni me näemme tuon ajan ihan eri tavalla.

Kannattaa siis miettiä mikä se oma suhtautuminen oli minuun aikoinaan, että ei vain tule paha mieli kun ottaa yhteyttä minuun, eikä odotetun kaltaista reaktiota tule.

Aika moni joka on luullut, että samassa koulussa oleminen on sama asia kuin kaveruus aikuisiällä, niin loppupeleissä on tullut paha mieli kun on ottanut kontaktia minuun.

Tämä tilitys menneisyydestä johtuu siitä, että Uroskoodi+ kirjan suhteen se on tarkoittanut sitä, että kyllä uhrillakin on oma osansa sen suhteen, että toipuu traumasta oli se omaa syytä tai sitten ei.

Ja noita kohtia olen nyt katsonut uudestaan sekä hionut.

Uroskoodi joutui aikoinaan kovan kyseenalaistamisen kohteeksi koska se niin voimakkaasti yritti edistää amerikkalaisen pelimieskulttuurin sopeutumista Suomeen.

Pelimieskulttuurissa aina keskitytään pokaamiseen ja siihen, että voiko noita naisia nyt oppia pokaamana askelaskel kuvioilla.

Vastaus on kyllä!

Kaikkia sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutus tilanteita voi oppia ja niissä voi kehittyä.

Esiintymistä harjoitellaan ja samoin ovelta ovelle myyntiä tai puhelinmyyntiä, niin ei siinä mitään outoa ole, että myöskin ravintolaolosuhteissa naisiin lähestymistä voi opiskella ja siinäkin voi kehittyä.

Kyse on vain siitä miksi tekee sitä mitä tekee ja sen takia myös tuo alun kipeäkin tilitys on tehty.

Pointtini on myös se,että Uroskoodi+ ei siis ole mikään pokaamisopas.

Tarkoitus on, että on ollut traumoja tai voimakasta ujoutta, niin olisi edes yksi työkirja joka antaa ihmiselle konkreettiset työkalut jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.

Niin minä olen tehnyt vaikka kuten tämäkin postaus osoittaa, niin jotkut asiat kulkevat mukana useita vuosikymmeniä eivätkä ne unohdu.

Eikä se jeesi omaa toipumista, että paikkakunnalla tapahtuu isoja koulukiusaamistapauksia jotka tulevat silmille menee minne tahansa.

Uroskoodi+ on siis tehty ajan kanssa ja siinä olevia kuvioita sekä asioita on mietitty myöskin traumasta toipumisen suhteen.

Ennen kaikkea olen halunnut tehdä hyvin syvällisen sosiaalisten tilanteiden opaskirjan joka mahdollistaa ennen kaikkea ujouden voittamisen.

Tämä ”uhriutuminen” sekä äärirajoilla toimiminen ja omaan kirjalliseen materiaaliin uskominen on saattanut jopa olla Uroskoodi+ kirjalle pelkästään eduksi.

Vaikka se, että minua ei saa tiettyyn lokeroon millään, niin sillä on myös varjopuolensa.

Tämä tarkoittaa sitä, että medianäkyvyyttä tämän valitun tien takia on vaikeampi saada ja koska minua ei saada julkisestikaan lokeroon johon en koe kuuluvani, niin se, että Uroskoodi+ alkaa keräämään tietoisuutta ja kiinnostavuutta vie aikaa.

Kuitenkin se, että on marginaalissa ei välttämättä tarkoita, että olet tehnyt jotain väärin.

Ja voi olla ihan hyväkin, että Uroskoodi+ kerää ensin kiinnostunutta pöhinää vaikkakin niin, että se herättää kiinnostusta ensin koulukiusattujen keskuudessa ja sieltä etenee ujojen miesten kautta kaikkien siitä kiinnostuneiden saataville.

Sinällään olen ihan kiitollinen siitä kirjamyynnistä jonka olen saavuttanut aiemmin ja itse en pidä itseäni minään epäonnistujana, koska se on antanut minulle sellaiset olosuhteet ja elämäntilanteet jotka ovat tällä hetkellä luovuudelleni optimaalliset.

Joten nyt etsin Uroskoodi+ kirjalle optimaallista julkaisukohtaa ja olen kärsivällinen sen löytymisen suhteen.

Kaiken lisäksi olen valaistunut ja näen miten yhteiskunta oikeasti toimii ja osaan luovia siinä niin, etten ole orja vaan voin elää niin vapaasti päivittäin kun minua huvittaa.

Siihen yritän kannustaa myös muitakin.

 

Huomion kipeys vai itsensä likoon laittaminen?

Olen huomannut sen, että ihmisten on nykyään hyvin vaikea suhtautua minuun.

Varsinkin nyt kun Kyminlinnaa on koetettu saada virkoamaan, niin on tullut myös niitä negatiivisia kannanottoja minun roolistani.

 

 

Tällaiseen kuntoon ei saisi laskea 200 vuotta vanhaa historiallista muistomerkkiä!

Yksi keskeinen huomio joka nousee silloin tällöin esille on tietenkin se, että teen Kyminlinnan eteen töitä huomionkipeyden takia.

Olen saanut samaa väitettä silmilleni aiemminkin vanhan Sargaajan ja pelimieskirjojeni suhteen kun koitin viedä suomalaista pelimiesgenreä rakentavampaan suuntaan ja isomman mieslössin tietoisuuteen.

Ilkeimmät nettikiusaajat ehättivät jo haukkua itsekeskeiseksi ja narsistiksi, jotkut jopa itsekeskeiseksi narsistiksi.

Kyllä kun Kyminlinna koitetaan pelastaa, niin meteliähän siitä syntyy ja oma nimikin on noussut esille pariinkiin otteeseen isompien lehtien yhteydessä ja myös radiossa.

Pidänkö siitä?

Enpä voi oikeasti sanoa pitäväni, sillä henkilökohtaisesti tykkään olla omissa oloissani ja herätä aamulla aikaisin sekä aloittaa kirjoittamisen niin pian kuin mahdollista.

Kirjoittaminen on loppujen lopuksi hidasta ja aikaa vievää työtä joka vaatii aika paljon pohjatyötä sekä suunnitelmallisuutta.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että täppitaulumerkintöjä tulee paljon ja kun ei ole pääomaa oikolukijaan kustannustoimittajasta puhumattakaan, niin hiontaankin pitää panostaa ajallisesti paljon koska sen joutuu tekemään yksin.

 

Yrmy jarno?

Pidän yksinolemisesta ja siitä, että voin kirjoitella mitä huvittaa eli siis erilaista tekstiä paljon päivän aikaan ja luen myös paljon erilaista kirjallisuutta.

En pidä kovinkaan paljon ihmisvilinästä tai sitä, että joutuu tuntemattomille ihmisille kertomaan mitä tekee, miksi ja muutenkin avautumaan tuntemattomille ihmisille ja puolustelemaan näkemyksiään.

Koen, että tätä kautta energia ei mene minun kannaltani katsoen oleellisempiin kohteisiin.

Niinpä huomio on asia jota en itse tarvitse.

Ongelma tai ristiriita jos sitä nyt on onkaan, niin on siinä että kirjani tarvitsevat huomiota, että niistä tiedetään.

Lisäksi nykyään kirjoja viedään eteenpäin myös niin, että lukijat kiinnostuvat ensin kirjoittajasta ja sen jälkeen itse varsinaisesta teoksesta.

Tämän lisäksi olen anarkisti ja aktiivinen sellainen, joten minusta maailma muuttuu paremmaksi paikaksi kun ihmiset itse havahtuvat maailmassa oleviin epäkohtiin ja alkavat korjailemaan niitä.

Eivätkä yritä ulkoistaa omaa vastuutaan maailmasta ja yhteiskunnasta esimerkiksi poliitikoille.

 

Kyminlinnan saisi elpymään hyvinkin pienin toiminpitein ja pienin resurssein jos sitä tahtoa vain olisi.

Tässä Kyminlinna tulee kuvioon mukaan: vaikka siinä on vaativiakin ja rahaa vieviä osia, niin sen elvyttämisen saisi aikaan hyvin nopeasti ja hyvin pienin kustannuksin.

Kyse on vain siitä, että virkamiehillä ja paikallispoliitikoilla ei ole tahtoa.

Vielä.

Se tahto syntyy siitä, että useampi kuntalainen alkaa vaatia, että Kyminlinnalle pitää tehdä jotain ja että ihmiset haluavat käydä katsomassa miltä siellä näyttää.

Jonkun pitää olla se katalyytti joka pistää asioita tapahtumaan vaikka se suututtaakin joitain tahoja.

Se katalyytti satun nyt olemaan minä.

Eikä sitä positiivista reaktiota tapahdu jos minä vain huudan yksinäni että Kyminlinna pitää pelastaa.

Ihmisten on saatava se informaatio ja reagoitava siihen.

Tämän reaktion synnyttämmistä ei vain voi tehdä hiljaa, eikä siihen ole kaavaa mikä olisi oikeaoppisin tapa.

Joten siksi se näyttää siltä miltä se näyttää.

Se meteli joka nyt on syntynyt Kyminlinnan suhteen ja joka on luonut minulle tietyn maineen jonka se on luonut, niin jos haluaa tehdä jotain merkittävää: kuten saada 200 vuotta vanhan linnoituksen elpymään, niin tässä tapauksessa sitä vaan ei ole voitu tehdä toisella tapaa.

Olenko nauttinut siitä metelistä jonka olen aiheuttanut?

No enpä voi sanoa nauttineeni, kuten mainitsin niin henkilökohtaisesti tykkään nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.

Olisin mielelläni kulissien takana oleva mesenaatti joka hoitaisi asioita kuiskauksin.

Nykymaailmassa asiat vain tulevat framille nopeasti ja näin isoa kuviota ei vain voi hoitaa hiljaa.

Kyseessä ei ole huomionkipeys vaan merkityksellisen asian eteenpäin vieminen.

Jos joku asia on merkityksellinen niin joskus pitää vain laittaa ne kädet multaan ja alettava tehdä asioita jotta maailma muuttuu paremmaksi.

Ja yleensä maanviljelijällä on työpäivän jälkeen likaiset kädet.

Se on ihan luonnollista tähän maailmaan kuuluvaa, että kun teet jotain sinulle merkityksellistä, niin se uhmaa jonkun jotain intressiä tai henkilön egoa ja silloin alkaa kura lentämään.

Jeesuskin sai kritiikkiä ja arvostelua osakseen kun kaatoi rahanvaihtajien pöydän, se kuuluu tähän peliin.

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta, oi arvoisa lukija.

Muutamia näkemyksiä ajattelin omasta vinkkelistä kirjoittaa tähän mitä tässä ympärillä tapahtuu ja miten minusta niihin kannattaa reagoida.

 


Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviön tapaaminen aiemmin keveemmällä.

 

Kun kaikki pitää laittaa lokerikkoon, niin Sargaaja on siis suomalaisen miehen sosiaalidynamiikkaa eteenpäin vievä sivusto, jonka yhteiskunnallinen näkemys on voimakkaasti anarkismia edistävä.

Koska et voi olla hyvässä ja sinua palvelevassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jos et ymmärrä sitä mihin he uskovat tai miksi he käyttäytyvät ja puhuvat niin kuin he tekevät.

Tämä ei ole suosittu näkemys, mutta valtaosa ihmisistä haluaa olla enemmän johdettavana kuin johtaa ja tämä koskee myös heidän omaa elämäänsä.

He haluavat muiden ihmisten tai jopa mielellään auktoriteettien hyväksynnän omille toimilleen ennen kuin uskaltavat tehdä tai sanoa oikein mitään.

Tämä on tämmöinen karkea näkemys ihmisistä ja ennen kaikkea suuresta massasta tässä yhteiskunnassa.

Sargaaja – sivusto ja minä koitamme rohkaista suomalaista miestä toimimaan toisin.

Koska parhaiten erottuu muista miehistä vaikkapa yökerhossa jos osaa käyttäytyä epäsovinnaisesti ja epäsovinnaiseen käyttäytymiseen, niin että se toimii omaksi hyödyksi parhain keino on ymmärtää anarkismin syvintä olemusta.

Se taas on täydellinen vapaus yksilölle tehdä mitä häntä huvittaa, huomioiden universumin säännöt sekä tietenkin rikoslaki.

Jos joku sanoo, että sinun pitäisi tehdä jotakin, niin yleensä se tarkoittaa, että sinun kustannuksellasi yritetään hyötyä.

Täydellinen vapaus esimerkiksi vilkkaassa yökerhoelämässä toimii niin, että et hae itsesi ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää yhtään keneltäkään.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että kerjäämällä ei saa pesää.

Sinulta hyväksyntää voidaan hakea, mutta annat sitä itse hyvin harkitsevaisesti.

Itse haluan kuitenkin, että Sargaaja antaisi lihaa luiden ympärille ja että sen materiaali saisi ihmiset hakemaan itsestään johdatusta ja voimavaroja alkavaan päivään vaikkapa hyödyntämällä näkemiään unia.

Sargaaja haluaa auttaa yksilöä eikä vain todeta, että maailma on päin peetä ja mitään ei voida enää tehdä.

Asioita voidaan vielä korjata ja yksilökin saa paremman elämän sekä rikkaampia kokemuksia kun alkaa vähän tajuamaan miten maailma toimii ja jos toimii sen ehdoilla niin ketä ruokkii.

Tiedän kyllä, että unesta herääminen on pelottavaa ja sen toteaminen, että ne joiden pitäisi suojella, auttaa ja varjella yksilöä, niin heitä ainoastaan kiinnostaa suuren massan ja siinä olevan yksilön orjuuttaminen.

Sekä tietenkin oman taloudellisen tilanteen parantaminen, oma urakehitys sekä oman egon edistäminen tai puhdas valtapolitiikka joka yleensä revitään heikompien selkänahasta.

Koko länsimainen yhteiskunta on rakennettu pitämään pieni eliitti vallassa sekä rahassa ja he tekevät kaikkensa, että suuri massa uskoisi heitä, raataisi heidän eteensä pienellä palkalla ja antaisi omat vapautensa heille vapaaehtoisesti.

Eliitin esoteeriset symbolit kertoo aika kaiken kattavasti siitä mistä on kysymys nykyisessä maailmassa ja miten meitä hallitaan, mene tästä sinne kiireen vilkkaan.: 
eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2018/05/aton-kultti-osa-35-bank-for.html

Vaikka pahalta näyttää, niin uskon kuitenkin edelleen, että yksilöt heräävät matrixista, huomaavat vastuunsa itselleen, toisille ihmisille ja luonnolle sekä sen, että vaikka asiat ovat todella pahasti pielessä ja eliitti yrittää yhä kurjistaa ja saada isomman massan hallintaansa, niin me selviämme sekä yhdessä, että yksilöinä.

Ja ensimmäinen askel on se, että yksilöt alkavat ottaa vastuuta itsestään ja sen jälkeen ympärillä olevista ihmisistä ja ylipäätään ympäristöstään jossa he toimivat ilmaisten itseään selkeästi ja hyvin voimallisesti.

Siinä hyvä vuorovaikutustaito astuu kuvioon mukaan.

Ja hyvän vuorovaikutustaidon rakentaminen vaatii suunnitelmallisuutta sekä aikaa, joten ajattelinpa tässä vähän mainostaa Uroskoodi+ kirjaa, joka tulee syksyllä.

 

Tuon sen framille syyskuussa oman verkkokaupan kautta ja sitä ennen avaan siis verkkokaupan ja alan tuomaan vanhoja kirjojani framille sitä kautta.

Ja e – kirjoilla mennään etiäppäin toistaiseksi.

Olen huomioinut äänikirjat ja niissä piilevät mahdollisuudet, mutta sille tielle en vielä pysty menemään ja toistaiseksi pidän myös fyysisen kirjan sivummalla.

Sitten Kyminlinnaan.

Olen taas laittanut itseäni ihan kunnolla likoon ja toivon, että etenkin Kotkan kaupunki ottaisi vastuuta Kyminlinnasta ja jos niin ei käy, niin sitten täytyy pitkällä juoksulla miettiä miten yksityissektori sen voisi pelastaa.

Luotetaan kuitenkin siihen, että Kotkan kaupunki herää ja huomaa vastuunsa Kymilinnasta:seura.fi/asiat/ajankohtaista/ainutlaatuinen-kyminlinna-rapistuu-ja-kotka-katsoo-vieresta-selkeaa-isannan-aanta-ei-ole-eivatka-virkamiehet-uskalla-ottaa-vastuuta/

 

Kotkan kaupungin kuitenkin kannattaisi se ottaa vastuilleen, koska se on oikeastivoimavara eikä uhka.

Kun alussa otin yhteiskunta kriittisen kannan ja olen useasti todennut, että Suomi elää historiansa korruptoitunutta aikaa ja että pääosin poliitikot sekä osittain myös virkamiehet ovat myyneet sielunsa pääomille, niin ainoa keino taistella vääryyttä vastaan on ottaa itse isosti vastuuta ja laittaa itselle tärkeitä asioita tapahtumaan vaikka se saisikin jotkut tahot ihan tiloihin.

Jokaisen ihmisen kannattaisi tavoitella sankaruutta, että olisi sellainen ihminen joka huolehtii itsestään eikä myy periaatteitaan sekä huolehtii ympäristöstä ja itseään heikommista.

Siitä on minun ja Kyminlinnan suhteen kyse: omien voimavarojen käytöstä niin, että historiallinen Kyminlinna pelastuu ja että historiallisia tai mitään muitakin kohteita ei jätettäisi heitteille vaan niistä pidettäisiin huolta.

Kyminlinnan suhteen kyllä pieniä asioita tapahtuu ja niistä kannattaa olla kiitollinen.

 

Moni muukin alkaa heräilemään siitä mitä Kyminlinnan suhteen tapahtuu ja alkaa vaikuttamaan omin voimavaroin siihen, että oikeasti Kyminlinna nousisi sille arvostusasteikolle joka sille ansaitusti kuuluu.

Nyt kuitenkin lähdemme Juhannuksen viettoon ja Juhannus on kirjoitettu isolla, koska se on Juhannus eikä maanantai.

Miksi Kyminlinna on niin tärkeä, osa 2.

 

Ennen syksyä ja Uroskoodi+ kirjan julkaisua ajattelin tehdä tämmöisen pienen ehkä välipostaukseen verrattavan kirjoituksen.

Aiheena on jälleen kerran Kyminlinna ja se voi jo kyllästyttää joitain lukijoita, mutta se on minusta ihan oleellinen asia niin oman luonteeni kuin Sargaaja – sivustonkin kehittymisen suhteen.

Edelleenkin tämä on aikuismainen pelimiessaitti ( jos se halutaan niin nähdä) ja silloin se tarkoittaa, että sosiaalista dynamiikkaa ja vuorovaikuttamista toisten ihmisten kanssa viedään syvemmälle ja pidemmälle kuin pelkästään yökerhoelämään.

Pelkkä julkkisnaisten pokaaminen on nuorten kollien hommaa ja täällä koitetaan muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

Kunhan vain ensin on omaa mieltä hoidettu ja sen jälkeen tuo kommunikointi sekä toiminta viedään samaan suuntaan ajattelun kanssa.

Sankaruus ja yhteiskuntaan tai omaan yhteisöön vaikuttaminen rakentavasti on minusta se juttu ja se kiinnostaa minua nyt eniten sosiaalisen dynamiikan kehittämisen suhteen.

Lisäksi yleensä kun saat jotain merkittävää yhteiskunnassa tai omassa yhteisössäsi aikaan, niin naisia sekä seksiä tuppaa riittämään, jos siis sen määrän lisääminen omaan elämään kiinnostaa.

Nimeni jättäminen historiaan vaikkakin paikallisesti positiivisessa mielessä on minulle se ykkösjuttu.

Ja toistaiseksi menee ihan mukavasti tällä tiellä kulkien ja tietenkin toisten riemuksi sekä toisten kiusaksi.

Sille nyt vaan ei voi mitään, että kun olet aktiivinen ja teet jotain, niin jonkun mielestä joka yleensä itse ei tee mitään, niin juuri hänen mielestään teet väärin.

Mennään siis Kyminlinnaan ja miten koitan sitä itse edistää niin, että se palvelisi alueen ihmisiä.

Koska minulla ei ole 16 miljoonaa euroa lompakossani joka on koko alueen kunnostamisen yleisarvio, niin minä poika käytän sanoja ja koitan saada ne tahot havahtumaan joilla niitä pelimerkkejä sekä resursseja on.

Lisäksi näiden tahojen velvollisuuksiin myös itseasiassa kuuluisi Kyminlinnasta huolehtiminen ja sen kehittäminen.

Tässä nyt se kuningasesimerkki mitä tarkoitan:
www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.235601

Jonkun mielestä olen taas riidanhaluinen tai räksytän turhaan ja itse koen niin, että käytän sanoja herätelläkseni niitä ihmisiä toimimaan joiden kuuluisikin toimia meidän kaikkien kotkalaisten hyväksi.

Jos elämä ei olisi vienyt sille tielle jossa joutuu enemmän kamppailemaan ja taloudellisessa mielessä venymään äärettömän pitkälle, niin panisin itse omia pelimerkkejäni Kyminlinnaan.

Kun ei ole mitä laittaa ja asia sekä alue on tärkeä, niin sitten käytän niitä resursseja ja voimavaroja joita minulla on ja joita olen käyttänyt aimminkin: sanoja.

Olen kyllä myös vähän kiukkuinenkin Kyminlinnnan suhteen, koska ensiksikin niin sain jossain kohti erilaisissa keskusteluissa sen kuvan, että Kyminlinnan portit aukeaisivat ja sitä alettaisiin kehittämään varovaisesti nimenomaan tämän kevään aikana.

Siis semmoinen varovainen alku, että portit aukeaisivat muutamia kertoja kevään aikana ja vastaanvanlaisia pienimuotoisia kylämarkkinoita alettaisiin tehdä joita siellä on jo tehty aiempina vuosina.

Lisäksi joitain luontopolkuja alettaisiin varovaisesti avaamaan ihmisille ja muutenkin sellaista, että tehdään alustavasti sekä ennen kaikkea varovaisesti jotain mitä siellä on aiemminkin tehty ja hyväksi havaittu.

Mutta, että tehdään ja aletaan tuomaan eloa Kyminlinnaan ja katsotaan kuinka isoin askelin voidaan sitten tämän jälkeen edetä.

Toki siellä on paikkoja jonne ei voi noin vain mennä ja jossa on vaarallista liikkua, että jos portit avataan, niin ei se sitä tarkoita, että kuka tahansa saa mennä minne tahansa.

Toki siellä voitaisiin paljon tehdä jo nyt ja esimerkiksi Kyminlinnassa kuvattiin valtaosin Suomen Hauskin Mies elokuva ja se projekti meni kaikin puolin nappiin,

Tässä kohti siis ajattelin, että hyvä: oma osuus on tehty ja muut sitten jatkavat siitä eteenpäin paremmilla resursseilla sekä tietotaidolla.

Valitettavasti vain portit eivät olekaan aukeamassa eikä mitään rakentavaa näytä Kyminlinnan suhteen olevan tapahtumassa,

Ja nyt näyttää erittäin pahasti siltä, että palattaisiin siihen mitä on aiemminkin tehty 13 vuoden ajan eli että ei tehdä yhtään mitään tai hätäpäissään saadaan joku hikinen A4 paperi tehtyä siitä mitä pitäisi tehdä.

Se taas sai minut kiukustamaan ja kirjoitin sekä huudin siitä joka paikkaan vähän vaihtelevalla menestyksellä ja kyllä jotkut ovat kuulleetkin mitä ajan takaa:

www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3880294-historiallinen-kyminlinna-pitaa-pelastaa

Ihmisten vastuunpakoilua on joskus käsittämätöntä seurata ja siitä on nyt Kyminlinnan suhteen kyse.

Taloissa oleva home leviää ja muuri on murtumassa tai ainakin siitä tippuu todella isoja kiviä koko ajan alas.

Joten en pysty tai edes halua olla tässä vaiheessa syrjässä kun kyse on Kyminlinnan tulevaisuudesta ja oikeasti pystyn vaikuttamaan asioihin joillakin tasoilla.

Kotkassa ajetaan nyt kovasti sitä, että ei saisi olla negatiivinen Kotkan asioiden suhteen vaan pitäisi ruokkia positiivisuutta.

Kyllä, kun joku tekee jotain hyvää ja saa hyviä asioita aikaan, niin ehdottomasti pitää kiittää ja kehua.

Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jos näkee jonkun epäkohdan jolle päättäjät ovat haluttomia tekemään yhtään mitään, niin siitä pitäisi olla hiljaa tai siitä ei pitäisi puhua ääneen.

Näin ei vain tapahdu mitään rakentavaa ja yleensä se tarkoittaa, että ei tapahdu yhtään mitään.

Kyminlinnan tilanne on nyt tämä:Metsähallituksen, Kotkan kaupungin, Senaatti – Kiinteistöjen tai Museoviraston edustajat eivät pysty tai eivät uskalla tehdä mitään päätöksiä ja Kyminlinnan tilanne vain pahenee.

Silti asiasta ei saisi sanoa mitään, ettei vain jollekin virkamiehelle tule paha mieli.

Sanon kuitenkin: kaikki jotka ovat olleet päättävässä asemassa Kyminlinnan suhteen tämän vuoden osalta ( jotkut jopa kauemminkin ) ovat tehneet huonoa ja täysin ala – arvoista työtä.

Kyminlinnan kesäteatteri ja Kaakon elokuvakomissio ovat sen sijaan tehneet Kyminlinnan eteen hyvää duunia ja kiitos siitä.

Arvostus ja kunnioitus pitää ansaita ja nyt näyttäää, että aika moni taho on unohtanut tämän asian jotka ovat päättävässä asemassa Kyminlinnan kohtalosta.

Kaikki haluavat olla suuria päälliköitä ja sankareita, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta ja tehdä työtä sen eteen, että joku pitäisi suurena päällikkönä tai sankarina.

Jonkun pitää nyt herätellä ihmisiä vaatimaan, että Kyminlinna herätetään henkiin. Sillä virkamiehet ja poliitikot toimivat vasta kun suuren massan mekkala herättää heidät.

Se on minun tehtäväni ja siihen käytän sanoja sekä itseni laittamista asian puolesta kovasti likoon.

Muidenkin ihmisten olisi kyllä nyt tässä vaiheessa hyvä herätä Kyminlinnan suhteen ja alettava vaatia, että aluetta alettaisiin kunnostamaan ja kehittämään sillä pieteetillä jonka yli 200 vuotta vanha historiallinen linnoitus ansaitsee.

Sitten muutama muu asia jotka liittyvät tähän sivustoon ja sitä sivuaviin kuvioihin kuten Uroskoodi+ kirjaan.

Sargaaja – Foorumi oli ollut tarkoitus elvyttää Sargaaja – sivuston sisään, koska näin pystytään kaikista parhaiten valvomaan se, että keskustelu on asiallista.

Se ei onnistunut.

Sargaaja – sivustolle tulee nyt säännöllisen epäsäännöllisesti topikkeja jotka liittyvät ennen kaikkea oman sisäpelin kehittämiseen.

Aion tässä nyt meuhkaamisen välillä vähän lomailla ja ottaa rennosti kesä- ja heinäkuun aikana.

Elokuussa herättelen verkkokauppani henkiin ja tarkoituksena on ensin tuoda Viettelyopas, Omax Pomox, Unenpalvelija sekä Elämäntaitaja tätä kautta framille.

Tänä vuonna tuon verkkokauppaani pelkästään elämänhallintakirjojani.

Ja 15.9 on se finaali kun Uroskoodi+ lanseerataan.

Se vei todella paljon paukkuja sekä aikaa, joten en ole ihan varma koska palaan takaisin elämänhallintakirjojen maailmaan vai palaanko koskaan, se jää nähtäväksi.

Ihmiset haluavat selkeitä vastauksia ja minun kohdallani se on vaikeaa koska moni asia kiinnostaa minua ja haluan olla monella eri sektorilla toimimassa.

Ja minulla on oikeus elää ja tehdä asioita juuri näin.

Tulen kuitenkin ihmisten näkemyksiä vastaan ja tänä vuonna ajan Kyminlinnan asiaa sekä tuon esille lähellä syksyä verkkokaupassani elämänhallintakirjojani.

Lisäksi ne minusta liittyvät yhteen: merkittävien ja positiivisten asioiden tekeminen yhteiskunnassa tai omassa yhteisössä, ensin omaa sisäpeliä fiksaamalla.

Lisäksi lupaan, että jos myyn kirjojani yli 10 miljoonalla niin laitan ne kaikki rahat Kyminlinnaan.

Ensi vuonna sitten mennään fiktioon ja samalla lailla: ihan ensiksi vanhat kirjat verkkokauppaan ja hetken päästä sitä uutta materiaalia.

Hyvää kesää ja mukavaa Juhannuksen odotusta niille jotka lukivat tämän postauksen.

 

 

 

Uroskoodi+ julkaistaan 15.9.2018!

 


Uroskoodi+ myöhästyy hivenen maaliskuulle varatulta julkaisuaikataululta. Pahoittelut!


Että joo, tässä meni enemmän aikaa kuin luulinkaan tai pikemminkin kyse on vähän laajemmasta kuviosta kuin pelkästä pilkun viilaamisesta ajan kanssa.

Ensiksikin niin Me Too – kampanja ja seksuaalinen häirintä on noussut tässä Uroskoodi+:n hionta vaiheessa entistä isommaksi ilmiöksi.

Joten myös Uroskoodi+:n sisällön suhteen jouduin vähän viilaamaan tekstiä mielestäni tähän aikaan sopivaksi.

 

 

Ei se silti mikään nössökirja ole jossa pelätään, että jokaikinen reaktio jonka nainen tekee lähestyvälle miehelle johtaisi syytteeseeen seksuaalisesta häirinnästä.

 

 

Tämän ajan asenteet on vain hyvä ennakoida Uroskoodi+ kirjassa.

Tämän Me Too kampanjan vaikutuksen lisäksi minusta olisi hyvä, että ihmiset tekisivät päivittäin mitä huvittaa myös sosiaalisen käyttäytymisensä suhteen.

 

Ja se ei tarkoita mielivaltaista käyttäytymistä toisten ihmisten kustannuksella, eikä vastuutonta sekoilemista.

 

Se tarkoittaa käytännössä omaan intuitioon luottamista ja muiden ihmisten rajoitteista tai luokituksista vapaata elämää.

 

Tyly fakta on se, että toiset ihmiset yrittävät joka hetki laittaa meidät tiettyihin lokeroihin joissa meidän pitäisi olla, elää ja käyttäytyä.

 

Minusta silloin ei elä itselleen vaan toisten odotuksille!

Ja se taas kahlitsee oman potentiaalin esiin tuomista täyteen mittaansa.

 

Nämä kaksi teemaa on täytynyt saada istumaan Uroskoodi+ kirjaan viimeisessä hionnassa saumattomasti.

 

Tätä kirjaa on siis oikeasti tehty ajan kanssa ja sitä on hiottu viilattu sekä se on koitettu saada tähän aikaan sopivaksi kirjaksi.

 

Lisäksi Uroskoodi+ on työkirja jota tehdään yksi luku päivässä, eikä mikään pokausopas joka luetaan ja sitten nauretaan, että tämä ei voi toimia, ei vain voi.

 

Kirjan avulla on tarkoitus saada ujous lähteämään ja lähestymisen naisia kohtaan tulevan luonnolliseksi.

 

Seuraava on todennäköisesti jälleen kerran hyvinkin kiistanalaista ja se ei ole ensimmäinen kerta kun minusta ja kuvioistani on kysymys.

Sellaista kuvaa kylläkin halutaan ruokkia talous- ja voimapoliittisista syistä.

 

Itse koettuani tarhasta alkaneen ja armeijaan sekä sen jälkeenkin jatkuneen koulukiusaamistrauman, niin olen hyvin vakuuttunut siitä, että koulu-, työpaikka- ja nykyään nettikiusaajat ovat syyllisiä valtaosaan ujojen ihmisten sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

 

Lisäksi kiusaajien aiheuttamat traumat ovat yksi iso tekijä, että ujot ja sisäänpäin kääntyneet pojat ja miehet eivät saa sellaisia ihmisiä tai sosiaalisia kohtaamisia elämäänsä joita kaipaisivat.

 

Trauman ja ujouden voittamisen vastuu on kuitenkin aina sen kokijan. Jokainen yksilö on kuitenkin itse vastuussa siitä, että voi hyvin ja, että saa sellaisen elämän jossa on onnellinen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jos itse kokee, että se ei ole oma syy, niin se ei sitten sitä ole.

 

Tämä ajattelutapa antaa ihan toisenlaisen lähtökohdan lähteä hoitamaan ujoutta kuin se, että kokisi että minussa on jotain vikaa kun kaikki sanovat niin.

 

Tällä ajattelutavalla ehkäistään syyllisyyteen ja itsensävähättelyyn joutuminen.

 

Ne jotka toimivat väärin toista yksilöä kohtaan kuten yleensä kiusaamistapauksissa on, niin he ovat vastuussa tuosta käytöksestään.

 

Lisäksi se on hyvä tuoda julkisesti esille harkinnan kautta sosiaalisissa medioissa tai sitten jos menee aivan räikeästi yli, niin kannattaa tehdä rikosilmoitus.

 

Ujouden uhrin ei nykypäivän maailmassa tarvitse olla avuton.

 

Tähän myös Uroskoodi+ koittaa rohkaista, että pitää puolensa konkreettisilla sosiaalisilla taidoilla jos kokee vääryyttä elämäänsä tulleen.

 

Pelkästään Uroskoodi+ kirjan hiominen ei ole se syy minkä takia joidenkin mielestä sen odottelu on venynyt turhankin pitkäksi.

 

Tässä itselläni on muutamia muitakin kuvioita alla jotka ottavat myös Uroskoodi+:n työstämisestä oman energiaosuutensa.

 

Haluan kuitenkin olla luova monipuolisesti, enkä halua minkään rajoittavan minua.

Ja se tarkoittaa sitä, että en halua että minua määritellään pelkästään pelimiesgenren edustajaksi tai elämänhallintaoppaiden tekijäksi.

 

Haluan tehdä muutakin ja teenkin.

Niistä ehkä kuitenkin myöhemmin ja muualla kuin Sargaaja – sivuston yhteydessä, koska ne ovat enemmänkin fiktiota.

 

Kuitenkin Sargaaja on sosiaalisen dynamiikan sivusto ja aion hioa sitä myös syksyä kohti.

 

Lisäksi myös verkkokauppani täytyy rakentaa tässä tyhjästä ennen Uroskoodi+ kirjan julkaisua.

 

Myös se, että tuleeko Uroskoodi+ sekä fyysisenä, että e – kirjana mietityttää minua ja kovastikin.

 

E – kirjat ovat minusta tulevaisuutta ja Ipadien takia helppolukuisia, että fyysinen kirja ei ole itsestäänselvyys tai välttämättömyys.

 

Myös syksy sopii julkaisuajankohdaksi sen takia, että haluan nyt toimia strategisesti oikein ja tehdä asiat hyvin.

 

Hyvin ja hyvän tekeminen äärirajoilla tarkoittaa miettimistä ja resurssien oikein kohdentamista.

 

Joten minusta on hyvä, että Uroskoodi+ tulee ajan kanssa ja sen tekemiseen ja esille tuomiseen on oikeasti käytetty harkintaa ja aikaa.

 

Olen aikaisemmin tehnyt sekä kirjailijana, että kustantajana virheitä ja nyt haluan näyttää että olen oppinut niistä.

 

Niinpä syksy 2018 vaikuttaa oikealta ajalta Uroskoodi+ kirjalle.

 

 


Saa kai sitä välillä vähän fantasioida?

Miksi Kyminlinna on niin tärkeä?

 

Kuten kovin moni on jo huomannutkin, niin olen viime aikoina laittanut persoonaani kovasti likoon, jotta Kotkassa oleva Kyminlinnan linnoitus saataisiin avatuksi ihmisille ja ylipäätään sen potentiaali alueella huomattaisiin.


Ennen kaikkea Kotkan päättäjien olisi huomattava alueen merkittävyys.

Lisäksi Kotkan kaupungin täytyisi ottaa ensimmäinen askel Senaatti – kiinteistöjen suuntaan, jotta ylipäätään yhtään mitään merkittävää alkaisi tapahtua.

Uskon jopa, että Kyminlinnan kehittäminen ei Kotkan kaupungin mittapuulla tulisi kovinkaan kalliiksi ja uskoakseni EU:n rahoitusta alueelle olisi myös mahdollista hakea.

Kuitenkin osa ihmisistä on hämmentyneitä siitä miksi laitan itseni niin kovasti likoon tämän asian takia.

Lisäksi kun tällä saitilla ollaan, niin miten taas Kyminlinnan edistäminen liittyy Sargaajaan, Uroskoodi+ kirjaan tai pelimieskulttuurin edistämiseeen?


Maaliskuussa 2018 kuka tahansa ujo mies voi vihdoin ja viimein olla vapaa!


Vai liittyykö se mitenkään?


Lähdetään siis siitä liikenteeseen ja aloitetaan ujouden voittamisesta ja oman sosiaalisen dynamiikan perusteista.


Koska se että voit jutella ventovieraille ihmisille kipsailematta, niin ihan kaikille se ei edelleenkään ole itsestäänselvyys ja tästä ei ole kovin pitkä matka syrjäytymiseen tai esimerkiksi päihdeongelmien syntymiseen.

On paljon pokaamisoppaita, esiintymisoppaita, myyjän käsikirjoja, kaiken maailman elämänhallintaoppaita jne…joilla omaa sosiaalista käyttäytymistään saa tehostettua tai parannettua.

Osa on jopa todella hyviä!

Itse en kuitenkaan vielä ole huomannut sellaista kunnollista ja selkeää lähestymisopasta olevan, joka ennen kaikkea keskittyisi ujouden ja kahvikuppineuroosin poistamiseen ihan alusta asti.

Ja joka lisäksi antaisi ihan konkreettisia käytännönläheisiä neuvoja joilla ujoudesta pääsisi eroon ja sen oman kunnollisen elämän voisi aloittaa omaehtoisesti. 

Joten tavallaan kun minulla on tarvittava tietotaito sekä jo olemassaoleva materiaali, niin en nähnyt mitään syytä miksei semmoista sitten kannattaisi kirjoittaa.

Kyminlinna liittyy tähän siten, että haluan mennä vielä vähän pitemmälle ja syvemmälle kuin muut toimijat pelimiesgenressä.

Moni opas neuvoo miten hyviä sosiaalisia taitoja kehitetään ja saadaan ystäviä tai vaikkapa tyttöystäviä ja ollaan sinut oman itsensä sekä ympäröivän maailman kanssa.

Siinä ei ole mitään vikaa.

Kuitenkin minä taas haluan vahvoja persoonia jotka tekevät vähän elämää suurempia tekoja tai ainakin koittavat ylittää aikaisemmat tekemisensä.

Joko yksin tai yhdessä ja tässä kyseisessä tapauksessa, niin esimerkillä johdetaan!

Uskon itse siihen, että kun mennään eteenpäin niin juoksua kannattaa aina parantaa ja yrittää enemmän.

Uskon myös siihen, että omaa sosiaalista käyttäytymistä kannattaa käyttää ennen kaikkea siihen, että tehdään maailmasta parempi paikka.

Maailmaa kannattaa alkaa tehdä paremmaksi oman uskomusjärjestelmän kautta ja huomioiden omat voimavarat.

Miten maailmasta tehdään sitten parempi paikka ihan konkreettisesti?

Se jokaisen ihmisen kannattaa itselleen selvittää jo hyvissä ajoin.

Ja tätä kautta uskon itse, että se omaa itseä vähän suurempi vetovoima syntyy kun saavutat jotain itsellesi merkityksellistä.

Että nyt ei enää lähdetäkään pelkästään siitä, että ujous voitetaan, vaan kun se oman elämänpolku tai itselle mielekäs tai tärkeä asia löytyy, niin se ehkä laitetaankin kaiken muun edelle.


Se voi olla vaikkapa oma yritys joka toimii uudella ja mullistavalla tavalla, kirjan kirjoittaminen, yleishyödyllinen toiminta tai siis mikä tahansa mikä yksilöä itseään kiinnostaa sieltä sydämen pohjasta asti.

Ja vasta tämän jälkeen sosiaalista käyttäytymistä hiotaan parempaan ja isompaan suuntaan.

Toki Uroskoodi+ lähtee siitä, että ensin laitetaan voimavarat siihen, että ketä tahansa ihmistä voi lähestyä kipsailematta.

Lisäksi emme sitten unohda syvyyttä: että on hyvä tietää vähän empatiasta tai seksuaalisuudesta niin kun vähän syvemmin.

Ihan sen takia, että jos haluatkin tehdä yhden yön säätöjä, niin tiedät miksi teet niitä.

Koska tätä kautta sekä sinä että se toinen osapuoli tai osapuolet saavat kivan kokemuksen, joka jalostaa ja parantaa sinua ihmisenä.

Kyminlinna liittyy tähän ja siis minuun, että itse uskon, että se jalostaa minua ihmisenä jos Kyminlinnan suuruus ja potentiaali huomattaisiin niin kuin isommalla kädellä.

En ole ensimmäinen joka alueen mahdollisuuden on huomannut, ehkä olen kuitenkin tällä hetkellä äänekkäin.

Käytän siis omaa ääntäni, persoonaani ja sosiaalista kyvykkyyttäni, että alue ja sen ihmiset saisivat enemmän mielekkyyttä kun minusta on järjetöntä, että kaksi kertaa Vatikaanin kokoinen historiallinen alue on käytännössä tyhjillään.

Sitten kun on mukana tällaisessa jutussa joka antaa alueelle ja ihmisille merkitystä isommalla kauhalla, niin uskon oman merkittävyyteni kasvavan tai ainakin itse koen sen niin.

Koska kun puhun aina uskomusjärjestelmästä ja mielellään omasta sellaisesta, niin sekin riittää, että teet omasta mielestäsi parhaasi.

Kun omasta mielestäsi olet saanut aikaan jotain merkittävää ja mielekästä, niin kuule joskus se vain riittää.

Toki on ihan kiva jos joku kiittää sinua siitä mitä olet tehnyt tai sanoo sinua hyväksi jätkäksi, kuitenkin kannattaa aina vähän olla varovainen oman itsensä ulkopuolelta tulevan hyväksynnän suhteen.

Kun se voi muuttua aika nopeasti ja aika usein ihmisillä on omia agendoja joiden mukaan he sinun haluaisivat käyttäytyvän, ajattelevan ja puhuvan.

Ja kyllähän minä ymmärrän, että kun varsinkin näitä postauksia luetaan, niin se vaatii vähän aikaa ja sulattelemista.

Itseäni vain vähän masentavat iltapäivälehdissä ja radioissa olevat kymmenen kohdan ohjelmat joilla isket naisen tai olet viehättävä. 

Kun itse näen maailman monimuotoisena ja elämän eri osa-alueet kiehtovat minua suuresti, niin olen sitten päättänyt pitää oman linjani ja kulkea sillä.

Lisäksi olen myös vakuuttunut siitä, että julkkisnaisia on helpompi pokata kun on ensin tehnyt jotain merkittävää, kuin jos ei ole.

 

 

Uroskoodi+

 


Maaliskuussa 2018 kuka tahansa ujo mies voi vihdoin ja viimein olla vapaa!

 

 

Tässä vaiheessa kaunista syksyä on varmaan hyvä tuoda Uroskoodi+ kirjaa enemmän estradille.

Aloitetaan sillä, että Uroskoodi tuli syksyllä 2010 ja nyt se on kirjoitettu uudestaan ja se julkaistaan keväällä 2018.

Joku voi miettiä, että miksi se kirjoitettiin uudelleen?

Lähdetään vaikka siitä, että toivoisin, että pelimies tai PUA – genre Suomessa vahvistuisi.

Toivoisin myös, että genren positiivinen vaikutus miehen sosiaalisuuden kehittämiseen nähtäisiin isommassa laajuudessaan.

Uroskoodi+ on kirja joka koittaa tuoda sisäpeliä ja sosiaalista käyttäytymistä rakentavassa ja positiivisessa hengessä esille.

Lisäksi siihen on lisätty todella paljon uutta materiaalia, jota aiemmin kirjoitetussa Uroskoodissa ei edes silloin 7 vuotta sitten voinut ollut.

Lisäksi Uroskoodi+ ei ole perinteinen kirja vaan pikemminkin työkirja.

Uroskoodi+ kirjaa ei ole tarkoitettu, että se edes luettaisiin ja sen jälkeen unohdettaisiin tai joskus ehkä palattaisiin johonkin lukuun joka saattoi kiinnostaa.

Tämä kirja on tarkoitettu ujouden ja sosiaalisten tilanteiden pelon voittamiseen ja kun puhutaan näin isoista asioista, niin muutos pelosta rohkeuteen ei tapahdu ihan käden käänteessä.

Oppiminen vaatii vanhan hylkäämistä ja uuden omaksumista.

Lisäksi se on hyvä tehdä ajan kanssa ja turvallisissa olosuhteissa.

Sen takia Uroskoodi+ kirjaa kannattaisi lukea vain luku päivässä.

Eikä yhtään enempää.

Ja kun kirjassa tulee Mies Uusix – harjoitus kokonaisuus, niin sitäkin vain yksi harjoitus päivässä.

Lisäksi voi olla että jotain harjoitusta voi joutua tekemään usemman päivän ajan.

Tarkoituksena on, että kirja avaisi uusia näkökantoja omaan sosiaaliseen käyttäytymiseen ja antaisi ihan konkreettisia toimintapoja jolla pääsisi ujoudestaan eroon.

Toive pienen marginaalin elpymisestä ei niinkään liity nätteihin tyttöihin sinänsä, vaan enemmäkin vihapuheisiin, jotka ovat karanneet täysin kenenkään hallinnasta netissä ja vähän myös muuallakin yhteiskunnassa.

Epätoivo ja turhautuminen sekä riisto tavallisen ihmisen selkänahasta purkautuu raivolla ja epätoivolla, ensin ajatuksissa, sitten puheessa ja lopuksi tekoina.

Ja ennen kaikkea päättäjät tästä ovat vastuussa.

Eihän se tietenkään heitä näytä kiinnostavan, vaan se että kuka ehtii kupata omalle intressipiirilleen eniten yhteisestä kupista.

Lisäksi edelleen valitettavasti kuva pelimiehestä ja koko genrestä on liian pinnallinen ja yksipuolinen.

Se puolestaan johtuu naistenlehtien vallasta määrittää myös miesten näkemystä siitä miten naisten ja miesten vuorovaikutus toimii.

Tai pikemminkin miten sen tulisi toimia.

Tässä on sitten ongelmana se, että mainostajat kuten suuret meikkijätit pääsevät hyvinkin tehokkaasti päättämään sen mitä ja myös miten naisten lehtien tulisi kirjoittaa.

Niinpä miesten ja naisten vuorovaikutus mediassa tuodaan miehille ja naisille enemmänkin mainostajien intressejä ajatellen kuin miesten tai naisten omia intressejä huomioiden.

Mainonta taas perustuu enimmäkseen ihmisen epävarmuuden synnyttämiseen, josta pääsee eroon ostamalla mainostettavaa tuotetta.

Pelimiesgenrestä ei valitettavasti ole kovinkaan paljoa tuotu esille foorumeja ja ennen kaikkea Pelimiesfoorumia, joka pääsi Suomessa suhteellisen lähelle sitä mitä Neil Strauss mainiossa Pelimiehessään puhuu pelimiesfoorumeista ja niiden tärkeydestä.

Kuitenkin aikoinaan Pelimiesfoorumilla keskustelun taso oli hyvin sivistynyttä ja tukea sai toisilta miehiltä niin paljon kuin halusi.

Tämä on se pointti jota olen nyt yrittänyt herätellä henkiin.

PUA – genren voima niin maailmalla kuin aikoinaan Suomessakin oli yhteisöllisyys ja keskinäinen solidaarisuus sekä yhdessä oppimisen riemu.

Ja vaikka valtamedia ja naiset eivät sitä uskokaan, niin kaikki se vaiva jonka pojat tekivät ja näkivät tullakseen uskottaviksi pelimiehiksi, niin se tehtiin ihan kyseisen pojan oman hyvinvoinnin takia.

Ja kun joku alkoi pärjätä erehdysten ja oppimisten kautta, niin muut tukivat tätä, koska se on vähän se yhteisöllisyyden juttu: kun meidän jengistä joku pärjää, niin se vahvistaa myös minua ja tuo minullekin hyvän mielen.

Moni foorumi nykyään on mennyt huoraklikkaamisen suuntaan, että pääasia kunhan puhutaan , eipä sen välitä mistä ja että tulisi vain paljon klikkauksia, vaikka siitä olisikin seurauksena pelkkää negatiivisuutta.

Nykyisillä foorumeilla muutamaa hyvää poikkeusta lukuunottamatta voisi olla oppimisen paikka Pelimiesfoorumilta.

Kansainvälisestikin foorumit ovat pelimiesgenressä yhä suuressa roolissa jonne jätetään kenttäraportteja ja saadaan niistä palautetta.

Ja sen palautteen jälkeen hiotaan yhä sitä omaa sosiaalista käyttäymistä parempaan suuntaan.

Yhdessä wingiosion kanssa kenttäraportit luovat vahvaa yhteisöllisyyttä ja antavat foorumeille jotain sellaista sisältöä mitä muista foorumeista on vaikea hakea.

Pelimiesgenren foorumit lähinnä jenkkilässä antavat rakentavaa sisältöä niille miehille jotka sitä haluavat saada.

Toivoisin, että joku nuorempi kolli näkisi saman kuin mitä minä aikoinani näin PUA – genressä ja kävisi Stylelife Academyn tai RSDnationin keskustelufoorumilla ja miettisi miten tämän saisi Suomessa toimimaan.

Minä en siis itse onnistunut aikoinaan Sargaaja – foorumilla ja kauheaa hinkua ei ole enää lähteä uudestaan kokeilemaan foorumin ylläpitämistä.

Kuitenkin Suomessa on yhä paljon ujoja poikia, jotka eivät tiedä miten ujoudesta pääsisi eroon tai miten kauniimpaa sukupuolta kannattaisi lähestyä, niin että pääsisi viekkuun nukkumaan.


Lisäksi kun pelimiesgenrestä puhutaan, niin aina valtamedia ottaa yhden kaverin ja nimittää tätä guruksi.

Tätä ilmiötä olen aina vierastanut, koska kyseessä on genre ja ymmärrän sen, että genre koostuu aina useammasta toimijasta ja useammasta yksilöstä.

Mitä guruiluun tulee, niin minusta jokaisen pitäisi olla oman elämänsä guru ja ennen kaikkea luottaa omaan tietotaitoonsa sekä intuitioonsa.

Ujo poika ei välttämättä tarvitse avukseen yhtään gurua, mutta tukea ja turvaa hän tarvitsee samanhenkisiltä ihmisiltä.

Ja se on minusta yhä PUA -genren ydin, että heikko yksilö saa apua muilta ja vahvistuu voimakkaammaksi yksilöksi joka puolestaan taas auttaa sitten itseään heikompaa.

Vihapuheet ja syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat ovat koko ajan menossa pahempaan suuntaan, enkä nyt sano, että marginaalissa oleva genre voisi kaiken Suomessa olevan pahan poistaa.

Kun genreen kuitenkin sisältyy paljon muutakin kuin julkkisnaisten pokaaminen karvainen silinterihattu päässä, niin minusta genrelle voisi antaa ihan hyvin uuden mahdollisuuden.

Uroskoodi+ haluaa olla rikkana rokassa tässä kehityksessä.

Uroskoodi+ on kirjoitettu aika monta kertaa ja joka kerta siihen on tavallaan saanut uuden otteen.

Joten väite, että se on oikeasti kunnollinen työväline ujouden tai kahvikuppineuroosin voittamiseen ei minusta ole ollenkaan liioiteltua.

Olen koittanut pitää Uroskoodi+:ssa yhteiskunnalliset näkemykseni ja hengellisyyden edistämisen sivummalla ja panostaa enemmän käytännön läheisyyteen ujouden voittamisessa.

Kuitenkin koska elämässämme ulkopuolinen maailma koittaa vaikuttaa jokaisen yksilön omaan uskomusjärjestelmään, niin tietenkin olen tuonut niitä näkemyksiä jonkin verran esille jotka mahdollistavat yksilölle täydellisen vapauden omaan elämäänsä ja siinäkin täydellisen vapauden omaan ilmaisuunsa.

Itse uskon esimerkiksi siihen, että velan ottaminen tai oman arvomaailman rakentuminen materialistisille arvoille on paras omien unelmien tappaja.

Uusi auto tai kallis rivitalon pätkä voi olla loppujen lopuksi este eikä saavutus joka estää sinua menemästä sellaiseen elämään johon haluaisit mennä.

Tai sellaiseen maanantaipäivään jonka voisit elää juuri niin kuin sinä haluaisit itse sen elää.

Materialistiset asiat tai toisten ihmisten hyväksyntä voi tehdä sen, että lakkaat etsimästä asioita jotka tekevät sinusta onnellisen.

Uroskoodi+ koittaa siis antaa konkreettisia neuvoja ja konkretiaa jolla ihminen saa yhteyden itseensä ja sen jälkeen se itsevarmuus ja rohkeus lähtee rakentumaan tuon sisäisen aarteen ympärille.

Ja se luo sen vetovoiman ja sosiaalisen käyttäytymisen jolla elämään tulee niitä ihmisiä ja tapahtumia jotka itse siihen haluaa.

Lisäksi niitä kokemuksia tulee vähemmän jotka eivät ole toivottavia.

On myös hyvin tärkeää ujouden voittamisessa lähteä siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka montaa kertaa epäonnistuit tai kuinka monta kertaa olit lähellä suurta läpilyöntiä.

Tämän päivän maailmassa ja kiitos vapaan internetin, niin riittää, että onnistuu isosti vain yhden kerran, koska se antaa sen vahvan perustuksen jolla päästään rakentavammalle tielle oman sosiaalisen kehittämisen tiellä.

Joten loppupeleissä ketään ei kiinnosta sinun epäonnistumisesi tai kuinka pitkä matka se loppujen lopuksi olikin.

Ja näin ollen, niin sen ei siis pitäisi kiinnostaa sinuakaan, vaan epäonnistumisista tulee oppia ja kehittyä niiden kautta.

Ja jatkaa matkaa kohti sitä yhtä ainoa isoa läpilyöntiä varten.

Tärkeää on myös se, että yksilö määrittelee itse itselleen mikä tuo läpilyönti on ja että kaikki muukin omasta mielestä tärkeä ja mielekäs nousisi sieltä omasta mielestä.

Muiden arvomaailmaan ja arvostuksiin meneminen tarkoittaa sitä, että sitten siellä joutuu pätemään toisten, ei oman arvoasteikon mukaan.

Ja siellä temppuradalla oleminen ei sitten välttämättä ole mikään miellyttävä kokemus.

Omaan onneen ei tarvitse kiirehtiä vaan rauhallinen eteneminen on enemmän kuin paikallaan.