Tehdäänpä erilainen postaus kuin mitä tällä sivustolla on totuttu lukemaan.

Aloitetaan sillä, että olen aina tuntenut itseni vieraaksi tässä yhteiskunnassa sekä kokenut etten sovi joukkoon.

Se mitä yhteiskunta ja ympärilläni olevat ihmiset yhä haluavat edelleenkin antaa minulle tai laittaa minut tiettyyn lokeroon, niin se ole koskaan innostanut minua.

Tuskinpa tulee enää tässä vaiheessa innostamaankaan.

Se puolestaan mihin minä tähtään ja mitä haluan elämääni sekä miten haluaisin minut määriteltävän ei ole puolestaan saanut muilta ihmisiltä tai yhteiskunnalta vastakaikua tai tukea.

Päinvastoin.

Samalla viihde tai kulttuuri sen kaikissa muodoissaan on aina ollut minulle hyvin tärkeä osa elämääni.

Lisäksi jotenkin tuntuu, että iän myötä tuo maailma alkaa tulla minulle yhä merkityksellisemmäksi.

Tolkien, J. K Rowling ja moni muu oman utopian luoja on antanut minulle viime aikoina todella paljon virtaa jatkaa vaikeinakin aikoina ylväästi eteenpäin.
.
Joku voisi sanoa minulle, että olen paennut todellisuutta tai etten kestä sitä.

Puolustuksena todellisuuden pakoon, niin kirjat ja leffat ovat kyllä paljon parempi ja halvempi vaihtoehto todellisuutta paeta kuin päihteet ja omakohtaista kokemusta molemmista tavoista paeta todellisuutta on.

Minusta vain elokuvissa, kirjoissa ja peleissä on aina ollut paljon enemmän järkeä kuin todellisessa elämässä.

Lisäksi esimerkiksi Cobra Kain soundtrack on parempi kuin oman elämäni.

Ja mitä tulee maailman ja yhteiskunnan vaikuttamiseen, niin minusta se onnistuu parhaiten fiktiivisten tarinoiden kautta.

Silleen niin kuin isommalla kädellä.

Sitä kautta nimittäin voidaan niin sanotusti voittaa sydämet isomman ja jalomman asian puolelle.

En häpeä sitä vaikuttamista mitä olen saanut aikaan ujouden voittamisen tai esimerkiksi Kyminlinnan puolustamisen suhteen ja on myös ihan kiva huomata, että ”oikeat” poliitikot pelkäävät anarkimismia.

Lisäksi minusta Suomea ollaan yhä rakentamassa vastenmieliseksi fasistivaltioksi jossa yksilöiltä halutaan oikeuksia pois ja niitä annetaan rikkaalle eliitille jota suojelee auktoriteettjärjestelmä.

Suomessa on uskomisen vapaus ja minä uskon näin ja meillä on ainakin viela sananvapaus, joten minä tuon sen mihin uskon näiden sanojen kautta niiden ihmisten silmien eteen, jotka mahdolliseti haluavat ajatella samalla tavalla.

En siis äänestä, koska hyväkään ehdokas ei voi puoluekurille mitään ja kun puolueessa valta keskittyy pienelle piirille, niin se korruptoituu.

Juha Sipilänkin piti pelastaa viimeksi Suomi ja miten meni?

Jos koet, että äänestämällä voi vaikuttaa ja että asiat muuttuvat paremmaksi, niin sitten sinun varmaan pitää äänestää.

Itse kuitenkin toivoisin, että heräisit ja ottaisit vallan omiin käsiisi ja itse olisit aktiivinen, että maailma ympärilläsi muuttuisi paremmaksi, etkä ulkoistaisi tuota valtaa itsesi ulkopuolelle.

Mitä tulee Kyminlinnaan ja kuten monet tässä vaiheessa ovat jo alkaneet ymmärtääkin, niin isommat pyörät ovat tulossa Kyminlinnan avuksi kun on oikeasti alettu tajuamaan se, että matkailu voi olla Kotkalle se seuraava ISO juttu savupiipputeollisuuden jälkeen.

Lisäksi Kotkan päättäjät munasivat itsensä totaallisesti Kantasataman hömppähallipelleilyn suhteen.

Päätös tehdä kunnan rahalla monitoimiareena kantasatamaan oli demokration ja kuntapäättämisen irvikuva ja se on iskenyt kovaa Kotkan maineeseen.

Positiivista tuossa irveilyssä oli kuitenkin se, että Karhulalainen lehti vahvistui tuon skandaalin myötä ja kun itse asun Karhulassa ja edistän erityisesti sen hyvinvointia, niin se on minusta hyvä asia.

Lisäksi tähän kuvioon Kyminlinna istuu kuin neula narkkarin käsivarteen.

Kuten todettua, niin minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä nykyisestä yhteiskunnastamme, jotka hermostuttavat aika useaakin valtaapitävää ja uhmaan omalla toiminnallani aika monen valta- ja taloudellisia pyrkimyksiä.

Kuten nyt!

Kuitenkin mennään nyt toisaammalla ja olen jo pitempään vihjaillut, että olen kirjoittamassa satukirjasarjaa.

Yhden satukirjan olen jo saanut julkaisukuntoon asti.

Ja tässä postauksessa kerron tarkemmin Vihaiset Possut projektistani.

Se on kuitenkin työnimi enkä tule sitä lopullisena nimenä pitämään.

Rovio voi siis rauhoittua vaikka heidän vihaiset possunsa käyttävätkin muistaakseni titteliä: Bad piggies.

Kuitenkin kun sitä tuodaan jo nyt framille, niin sille pitää antaa joku nimi joka kertoo vähän mikä on tarinan ydin.

Sinällään tämä postaus ei liity Sargaajaan, mutta koska se on minun projektini ja tämä on minun sivustoni, niin sitä tuodaan nyt tätä kautta framille.

Se myös selittää sen miksi Sargaajaa ei silleen isommalla kädellä kehitetä ja minkä takia Uroskoodi+ on hollilla, eikä sitä vieläkään voi ostaa mistään.

Jos haluat ihan yksinkertaisen vastauksen minkä takia näyttää kuvioissani tai elämässäni, että mitään ei tapahdu, niin vastaus on se, että omasta mielestäni olen luomassa jotain uutta ja mullistavaa enkä aio tätä tilaisuutta mokata kiirehtimällä.

Lisäksi satujen maailmaan meneminen on haastavaa ja kun äärirajoilla toimitaan omilla pääomilla, niin voimavarat kannattaa keskittää siihen kaikkein oleelliseempaan.

Seuraavasi menen siihen mitä Vihaiset Possut kokonaisuutena pitää sisällään:

Pieni intro tähän, että minusta nykyinen tehoeläintuotanto on aivan järkyttävää ja vaikka olenkin lihansyöjä, niin koitan vähentää jos en nyt elämäni aikana pysty täysin sitä lopettamaan.

Sinällään eläinten kasvattaminen tapettavaksi teollisen tuotannon mekaniikan keinoin on jotain aivan järkyttävää, koska me ihmiset emme välttämättä tarvitse lihaa ravinnoksemme selviytymisemme suhteen.

Minusta me kohtelemme eläimiä samalla tavalla kuin natsit kohtelivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana ja myös lihateollisuus on yksi syy ilmastonmuutokseen.

Meidän kulutustottumuksemme aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä luonnolle sekä eläimille.

Ja meidän on alettava ottamaan vastuuta itseämme isommista asioista aloittaen vaikka sillä, että mietimme vähän sitä mitä ostamme ja miten kulutamme sekä ennen kaikkea sitä miten se kaikki vaikuttaa ympärillämme olevaan maailmaan.

Tällaisen näkemyksen pohjalta päätin luoda kokonaisen satukirjasarjan.

Ensimmäisessä kirjassa porsaat tajuavat, että sikala jossa he elävät ja jota vartioivat koirat, niin se on heille vaarallinen paikka.

Lisäksi autot jotka tulevat porsaita aina hakemaan, niin siihen ei kannata nousta vaikka heille sanotaankin, että se vie heitä parempaan sikalaan jota paratiisiksikin voisi sanoa.

Ensimmäinen tarina on hyvin Eläinten Vallankumous tyyppinen, päivitettyinä kuitenkin tähän aikaan ja minun porsaani eivät ole tarinan pahiksia vaan hyviksiä.

En ole myöskään itse oikein innostunut maailmassa olevasta auktoriteettijärjestelmästä ja varmaan fiksuimmat lukijat ymmärtänevät, että mitä koirat tässä sadussa edustavat ja kenen etuja he ajavat.

Ensimmäinen tarina on ihan kiva ja sympaattinen sekä laitoin siihen naissankarin joka on saanut voimakkaasti vaikutteita Anne Frankista.

Koska Anne Frank on minusta reippaan ja rohkean nuoren tytön esikuva ja siitäkin ajasta on hyvä minusta aina muistuttaa uusia sukupolvia.

Olen myös käyttänyt aikaa siihen, että vaikka näkemykseni voivat esimerkiksi tällä sivustolla olla jyrkät, niin satu on satu.

Tarkoitus on haastaa J.K Rowling sekä Harry Potter kirjallisuuden kentällä ja se ei saarnaamalla onnistu.

Silti satukirjoissakin voi olla tiettyä kantaaottavuutta kunhan se vain tulee oikeassa muodossa.

Toinen tarina on minusta se Game Changer, koska siinä tulevat villisiat kuvioon mukaan.

Porsaat saavat avukseen toisen lajin, villisiat joiden kanssa lähdetään tekemään teurastamoon pelastusoperaatiota ja tarkoitus on pelastaa mahdollisimman paljon siellä olevia possuja.

Tietenkin koirat vartioivat voimakkaasti teurastamoa ja possut sekä metsäpossut joutuvat tiukkoihinkin yhteenottoihin.

Mainitsen vielä, että teurastamoon mennään sisälle traktorilla.

Tähän tarinaan on puolestaan vaikuttanut hyvin voimakkaasti Aliens, niminen elokuva.

Olen tässä todennut tai huudellut varovaisesti toiselle Youtube kanavalleni, että olen saattanut keksiä uuden genren.

Tämä uusi genre on nimeltään sotasadut.

Yksinkertaisttetuna se on vain Platoonin kaltaisen tarinan kertominen satumaailmassa.

Vaikka aihe ja lähestymistapani kuulostaa hurjalta, niin olen kuitenkin koittanut pitää väkivallan ja veren minimissä.

Lisäksi tarinaa on jo näytetty 5 – 8 vuotiaille lapsille ja eivätpä näyttäneet kovinkaan pahasti säikkyvän.

Tässä tapauksessa kyse ei ole niinkään sisällöstä vaan siitä miten se sisältö kerrotaan.

Aikuisille kerrottuna, niin ajattele, että hyvin voimakkaasti aseistettu ja koulutettu sotislasryhmä kuten merijalkaväki tekisi pelastusoperaation keskitysleirille jota vartioisivat poliisit ja sotilaat.

Minusta myös se lähestymistapa, että kerron jo nyt mitä aion on parempi kuin se, että teen jotain normista poikkeavaa ja sitten ihmiset joutuvat hämminkiin, että mitä tämä on.

Kun se on jo aiemmin tehty: ensin tein fiktiivisen tarinan Jumissa Karhulassa, sen jälkeen mentiin pelimiesgenren ja itsetuntemuskirjallisuuteen joihin kuului myös unisanakirja ja siitä hyvin väkivaltaiseen Tosi Koviin Veijareihin.

Lokeroi jarno tuossa nyt sitten johonkin.

Moni asia kiinnostaa minua myös kirjoittajana ja haluan tehdä asioita eri elämän sektoreilla kuten niin, että tekisin vain dekkarin ja sen jälkeen pelkästään dekkareita.

Siinä tiessä ei ole mitään vikaa, se ei ole vain minun tieni.

Nyt sitten kerron mihin tähtään ja sitten sitä voidaan sanoa, että tuo ei tule onnistumaan tai katsotaan mitä sieltä on tulossa.

Nyt kuitenkin ihmiset tietävät mihin minä suuntaan ja mitä on ajan kanssa tulossa.

Kolmas satukirja sitten kertoo villisikojen yhteisön rakentumisesta ja neljäs kirja päättää satusaagan.

Tämä vihaiset Possut kuvio vie nyt eniten aikaa ja se kiehtoo minua eniten.

Kyllä tässä toki muutakin kirjoitellaan ja kuten todettua, niin Uroskoodi+ on tuossa sivussa.

Vihaisiin Possuihin kuitenkin nyt panostan eniten ja muut projektit ja etenkin kirjoitusprojektit ovat niin sanotusti sivuprojekteja tässä vaiheessa.

En siis pysty pelastamaan pelimiesgenreä tässä vaiheessa nääntymiseltä.

Yhdistetäänpä vielä koulukiusaamistrauma ja Vihaiset Possut jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi sulateltavaa.

Jos menit tiloihin jo lukemastasi, niin muista kuitenkin, että tälle sivulle ei ole pakko tulla, eikä näkemyksiäni ole pakko lukea.

Olen tuonut asennettani koulukiusaajiin ja omaa uhrin rooliani silloin tällöin estradille, koska siihen on aika iso syy.

Koska jos Vihaiset Possut lyö läpi tai joku muu juttuni onnistuu isosti, niin en halua, että ne ihmiset jotka ovat kohdelleet minua väärin tai repineet oman egonsa nostatuksen selkänahastani, hyötyisivät millään lailla menestyksestäni.

En siis halua, että kukaan entinen koulukiusaajani alkaa huutelemaan, että minä tunsin aikanaan tuon tyypin peruskoulussa.

Tai mikä pahempaa: me oltiin parhaita kavereita silloin.

Päinvastoin sitä meteliä on pidetty sen takia, että he eivät ottaisi minuun mitään yhteyttä eivätkä noteeraisi minua mitenkään kuten minäkin koitan tehdä heidän suhteensa.

Vaikka olen melkein 45 – vuotias niin minä en leiki mitään kypsää aikuista tai käyttäydy normaalisti jonkun väärintekijän naaman edessä ja puhu sitten selän takana pahaa.

Minusta jokaisen teon takana pitää seisoa ja jos minua kohtaan on toimittu väärin, niin ihan turha leikkiä, että me olisimme nyt jotain kavereita.

Aikuismainen käytös väärintekijöitä kohtaan ei ole koskaan minulle se syksyn uusi musta.

En jahtaa väärintekijöitäni, mutta kustannuksellani ei myöskään tulla missään oloissa hyötymään.

Tämä on hyvin tärkeä näkemys minulle: lue ja omaksu se.

Tämä on kuitenkin positiivinen kirjoitus eikä negatiivinen tilitys.

Haluan vain että ihmiset tietävät tietyt reunaehdot kun minusta on kysymys.

Kyllä omasta mielestäni olen luomassa jotain suurta ja mullistavaa ja jos muu maailma ei ole tuon vision kanssa samaa mieltä, niin se suuri ja mullistavaa on sitten minulle itselleni.

Se suuri ja mullistava voi olla se, että kirjoitan eri lailla kuin ennen ja yritän jotain muuta kuin ennen.

Kyllä suuri läpimurto voi olla myös omakohtainen kokemus.

En siis kiirehdi tämän kuvion kanssa ja haluan vain tuoda jo hyvissä ajoin estradille sen minne minä suuntaan.

On hienoa, että tulee uusi juttu joka ottaa hallintaan ja sitä kautta on tavallaan vähän pakkokin uudistua.

Ihan loppuyhteenvetona siis, niin toki haluaisin Vihaisten Possujen tekevän minusta ihmisten rakastaman Tolkieniin verrattavan satusedän, jonka tarinat jatkaisivat kuolemani jälkeenkin.

Toivoisin myös tätä kautta tulevani ainakin Bitcoin ( ainoa valuutta joka ei vielä aiheuta korruptiota ) miljardööriksi joka herättää Cannon Filmsin toimivaksi studioksi ja hankkii James Bondin oikeudet.

Kyminlinnan omastaminen tässä vaiheessa on tietenkin itsestäänselvyys.

Lisäksi toki olisi hienoa jos Vihaiset Possut herättäisivät ihmiset huomaamaan eläinten hädän ja sitä kautta muuttaisivat kulutustottumuksiaan ja sitä kautta vaikkapa McDonalds menisi konkurssiin ( siitä minä en menettäisi yöuniani )

Me siis nyt katsomme mitä tapahtuu, että olenko harhainen keski – ikäinen mies joka edelleen luulee itsestään liikoja vai olemmeko jonkun SUUREN kynnyksellä ja kirjoitamme parhaillaan uutta historian kirjoitusta täältä Karhulasta käsin.

Ongelma tässä vaiheessa on se, että kun olet hypännyt vuoren rinteeltä ja räpyttelet käsiäsi, niin vielä me emme tiedä kun olemme puolessa välissä matkaa, että mätkähdämmekö maahan vai nousemmeko ilmaan.

Sen vain aika siis näyttää!

Terve!

Olen nyt tarkoituksella pitänyt vähän hiljaiseloa ja käytännössä kirjoitellut uutta ja mullistavaa sekä hionut vanhoja tekstejäni omissa oloissani.

Olen nauttinut tästä ajasta ollessani omassa rauhassa valtavasti.

Kun nyt kuitenkin varsinkin Facebookin privapuoli on aktivoitunut ja kysellyt, että mitä teen ja mitä tapahtuu, niin ajattelin tehdä tämmöisen julkisen postauksen.

Ei tämä tule olemaan niin provokatiivinen kirjoitus kun uhosin, koska näytin tätä kirjoitusta parille kaverille ja he ehdottivat toisenlaista lähestymistapaa, koska aika isoja asioita tapahtuu taustalla ja niiden etu on myöskin huomioitava.

Näistä kuvioista Kyminlinnan henkiin herääminen ja sen puolustaminen on ehdottomasti nykyisistä kuvioistani se isoin ja merkittävin.

Parempi kun asennoituu tähän kirjoitukseen niin, että tämä on tämmöinen välitilinpäätös matkalla kohti tämän vuoden
loppua.

Olen nyt muiden kuvioiden ohella hionut myös pikkaisen Sargaajan sivuja ja tullut siihen lopputulokseen, että tämä sivusto on juuri nyt tässä ajassa oikeassa paikassa.

Lisäksi se edustaa niitä arvoja sekä näkemyksiä joita pitääkin tuoda voimakkaammin ihmisten tietoisuuteen.

Ulkopelistä on siis menty voimakkaasti sisäpelin sekä psyykkeen puolustamiseen.

Itse toivon edelleen, että ihmisillä olisi elämässään ja ennen kaikkea netissä erilaisia vaihtoehtoja ja että he käyttäisivät omaa älykkyyttään ja osaisivat etsiä tänäpäivänä sen informaation itsenäisesti joka heille sopii.

Se taas ei sovi esimerkiksi valtamedialle, eikä toimittajille jotka yhä uskovat siihen harhaan, että heillä on ainoa oikea tietämys maailmasta ja miten siitä pitäisi ajatella.

Sargaaja – sivusto on siis yhä ja tulee ikuisesti olemaankin haastajan ja altavastaajan roolissa kuten minäkin ja se on vain meille hyväksi.

Se on identiteettimme vahvin peruskivi.

Sargaaja – sivusto kuitenkin antaa ihmisille mahdollisuuden toisenlaisiin näkemyksiin siitä millainen todellisuus on ja miten siinä voi elää konkreettisin metodein jotta se oma elämä olisi mahdollisimman hyvää ja vapaata.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, että tietoja tai näkemyksiä ylhäältä alas pakko syötetään minulle, vaan haluan itse tutkia asioita ja tehdä niistä omat johtopäätökseni ja toimia sitten oman tahtoni mukaisesti.

Melkein päinvastoin tekemällä kuin olisi mukamas pitänyt, olen nykyaikana alkanut pärjäämään paremmin ja elän paljon parempaa elämää kuin silloin kun toimin muiden ihmisten maailmankuvan mukaisesti.

Se taas on ollut aikamoinen isku monelle eri taholle monella eri elämän sektorilla, joissa vaikutan nykyään hyvinkin voimakkaasti.

Nimittäin kyse on edelleen siitä niin rakkaasta ja pyhästä uskomusjärjestelmästä: niin moni haluaisi, että niin minulla kuin sinullakaan ei olisi omaa sellaista, vaan käyttäisit heidän tai joidenkin muiden uskomusjärjestelmää maailmasta.

Kyse on siis vallasta ja voi hyvänen aika mikä huuto siitä syntyykään kun yksilö ottaa oman uskomusjärjestelmänsä omiin käsiinsä ja alkaa runnoa sitä oman näköisekseen.

On käsittämätöntä kuinka paljon vastustusta siitä syntyy, että yksilö haluaa olla vapaa ja elää itsenäistä ja rikasta elämää vielä vuoden 2019 maailmassa.

En oletakkaan, että se mitä minä sanon tai saarnaan olisi ainoa totuus vaan uskon siihen, että täällä kävijä tai lukija osaa jo jonkun verran ajatella itse ja osaa kyseenalaistaa kenen tahansa motiivit puheiden ja tekojen takana.

Minusta vaan poliittinen korrektius ei johda yhtään mihinkään kestävämpään muutokseen vaan näkemyksiin kannattaisi reilusti laittaa radikalismia sekä pieni fanaattisuus…tarkoitan siis intohimo ajettavaan asiaan voi jopa olla eduksi, että se herättää unessa olevan porukan jolle sanoma suunnataan.

Totuus on kuitenkin nyt se, että Suomi elää pahinta alennustilaansa ikinä ja meillä on poliittisessa, että yrityselämän johdossa suoranaisia psykopaatteja ja ihmishirviöitä jotka ajavat omaa etuaan muiden kustannuksilla välittämättä minkälaisia traagisia seurauksia tästä voi yksilöille olla ja esimerkiksi tästä tämä nykyinen yksityisen sektorin hoito- ja hoiva-alan skandaali johtuu.

Joten minä en ainakaan aio katsoa sivusta kun Suomesta yritetään rakentaa fasistivaltiota jossa yksilön pitäisi antaa enemmän ja enemmän oikeuksia viranomaisille ja virkamiehille tai yrityksille joita kukaan ei valvo.

Sanotaan nyt se vielä, että osa entisistä koulukiusaajistani on virkamies ja viranomaisasemassa ja minä en usko, että he ovat muuttuneet.

Itse olen aina pelännyt sitä, että kun ihmiset voivat tehdä jotain toisen kustannuksella jäämättä siitä kiinni, niin he voivat opettaa saman tavan lapsilleen.

Pelkään oikeasti sitä, että entiset koulukiusaajat luovat uusia koulukiusaajia joista tulee työpaikka- ja nettikiusaajia.

Joten en todellakaan halua, että pahat ja itsekkäät ihmiset saavat oikeuksia tietää tai päättää elämästäni varsinkaan niin, että heitä ei valvottaisi ollenkaan tästä toiminnasta.

Tai ylipäätään vaikuttaa siihen mitenkään, koska minä en ole koskaan aiheuttanut kenellekään mitään pahaa, enkä tehnyt yhtään mitään lakien tai asetusten vastaista.

No nyt se on sanottu ja jos tästä tulee seurauksia, niin minä osaan sitten laittaa julkisen äläkän pystyyn: kysykää vaikka Iron Skyn tekijätiimiltä kuka on mekkaloinut eniten fanisijoittajien puolesta.

Mennäänpä hetki fiktioon ja se on myös yksi syy miksi olen pitänyt Uroskoodi+ kirjaa vähän pidemmän aikaa sivumalla, enkä lähtenyt sitä lanseeraamaan esimerkiksi täyteen ahdetuille vuoden 2018 joulumarkkinoille.

Pidin aikoinaan tosi kovasti fiktiivisen kirjani Tosi Kovien Veijareiden lanseeraamisesta jatkosarjana ja minusta se oli hyvä idea, koska se toi säännöllisesti Sargaaja – sivustolle uutta materiaalia.

Ongelma vain oli se, että silloiseen Sargaajaan laitoin kaikkea mikä minua kiinnosti: unisanakirjaa, fiktiivisiä tarinoita, anarkismin edistämistä ja sivusto oli kuitenkin saanut pelimiessaitin maineen.

Ihmiset siis joutuivat hämminkiin kun se olikin enemmän kuin pokaussivusto, joten olen yrittänyt pitää nykyisen Sargaajan sisäpelin ja sosiaalidynamiikan edistämisessä topikkien puolesta.

Kuitenkin koska minua kiinnostaa esimerkiksi Kyminlinnan puolustaminen oma persoona täysin likoon laittaen, niin en näe mitään syytä miksen toisi niitä näkemyksiä Sargaajan blogiosiossa esille.

Itse en edelleenkään pidä siitä, että minua roolitellaan tai yritetään laittaa jonnekin karsinaan.

Toki saatte te niin tehdä jos haluatte, mutta en todellakaan anna mitään takuita, että pysyisin siinä roolissa tai karsinassa.

Halu kirjoittaa ja kehittyä kirjailijana monipuolisesti on voimakas, eikä halu ansaita ainakin osaa elantoansa kirjoittamalla ole kadonnut minnekään.

Olen jo muutamissa videopätkissä ja joissain kirjoituksissa tuonut esille, että kirjoitan parhaillaan satusarjaa jonka työnimi on vihaiset Possut.

Koen niin, että tämä tulee olemaan elämäntyöni ja toivon, että minut muistetaan tästä satusaagasta kuolemani jälkeen.

Yksi Vihaisten Possujen kirja alkaa olla jo julkaisukunnossa ja toinen kirja on kerran kirjoitettu alusta loppuun ja tämä vuosi menee kakkoskirjan hiomiseen.

Kolmas on ihan alussa tai käytännössä suunnitteluasteella.

Vihaiset Possut on se juttu joka on minulle uusi ja kun tiedän ettei kukaan odota minun kirjoittavan satusarjaa, niin olen ihan rauhassa panostanut siihen.

Näillä resursseilla niin voimavaroja kannattaa kohdentaa tarkasti.

Uroskoodi+ on myös ollut vähän sen takia sivussa, että kun haluan vuoden tai kahden vuoden sisällä tulla uskottavaksi sadunkertojaksi, niin Uroskoodi+ menee taas pelimiesgenren ja elämänhallintakirjallisuuden pariin.

Vaikka en häpeä elämänhallintakirjojani tai työtäni pelimiesgenren edistämiseksi, niin en todellakaan halua, että se määrittele minut tai tekemiseni liiaksi.

Olisin kyllä aikoinaan nuorena poikna tarvinnut Uroskoodi+ kirjan kaltaista työkirjaa joka edistää oman sosiaalisuuden rakentumista järjestelmällisesti.

Vihaiset Possut on kuitenkin paljon isompi ja kunnianhimoisempi mahdollisuus, joten se pakottaa minut muuttumaan sekä mukautumaan kirjailijana sekä luovana ihmisenä ihan erilailla kuin elämänhallintakirjani.

Vihaiset Possut ja Kyminlinnan pelastaminen ovat minulle luovana ihmisenä ne isoimmat kuviot joihin panostan nyt.

Toki kirjoitan ja luon muutakin kuten kässärin Urpo Lahtisesta ja Veikko Ennalasta, mutta suurin panostukseni sekä huomion kohde ovat Vihaiset Possut sekä Kyminlinna.

Joten tämän vuoden alussa tämmöiset kuviot sopivat minulle parhaiten ja etenemme rauhallisesti vanhoista virheistä ja haahuiluista oppien.

Enkä edelleenkään kerro kaikista kuvioistani netissä tai somessa sillä haluan, että minulla on myös jotain omaa josta koko maailma ei tiedä.

Meillä kaikilla on oikeus yksityisyyteen ja toivon, että moni muukin huomioisi yksityiselämän elämässään eikä ottaisi sitä itsestään selvyytenä.

Ja vielä kerran: olen todella huolestunut virkamiesten ja viranomaisten halusta saada tietää meidän elämästämme kaiken ja he itse toivoisivat, että heitä ei valvottaisi tästä toiminnasta ollenkaan.

Sanokaa minun sanoneen, että jos tälle tielle lähdetään, niin isoja väärinkäytöksiä tulee joista kärsii ihan tavallinen ihminen ja yleensä juuri se joka on kaikkein heikoimmassa asemassa.

Uskon kuitenkin edelleen siihen, että asiat järjestyvät yhteiskunnassa vain ja ainoastaan vahvojen sekä valistuneiden yksilöiden ja yrittäjävetoisten yritysten toimesta.

En usko edellenkään suuryritysten optiojohtajiin, virkamieheen ja etenkään poliitiikoihin, mutta jos sinä esimerkiksi uskot että äänestämällä voi vaikuttaa yhteiskuntaan, niin sinun varmaan sitten kannattaa niin tehdä.

Minä en äänestä, koska uskon että pystyn itse vaikuttamaan omalla toiminnallani että lähipiirini ja ympäristö jossa elän muuttuu paremmaksi kuin, että antaisin äänestämällä valtakirjan jollekin poliitikolle joka kuitenkaan ei saa mitään merkittävää aikaan, voipa jopa olla täysin korruptoitunut yksilö.

Kuitenkin minä näen tulevaisuuden valoisana ja kun tuota utopiaa kohti mennään, niin minusta tiettyjen yhteiskunnassa olevien rakenteiden tuleekin luhistua.

Uuteen ei voi mennä jos me koko ajan takerrumme vanhaan ja minä en pelkää muutosta eikä minusta sinunkaan pitäisi.

Kyllä tässä taas ilmoitellaan silloin tällöin mitä tapahtuu ja mihin mennään.

PS: kuunnelkaa Youtubesta Thomas Sheridanin materiaalia.

 

Uroskoodi+ myöhästyy hivenen maaliskuulle varatulta julkaisuaikataululta. Pahoittelut!

Että joo, tässä meni enemmän aikaa kuin luulinkaan tai pikemminkin kyse on vähän laajemmasta kuviosta kuin pelkästä pilkun viilaamisesta ajan kanssa.

Ensiksikin niin Me Too – kampanja ja seksuaalinen häirintä on noussut tässä Uroskoodi+:n hionta vaiheessa entistä isommaksi ilmiöksi.

Joten myös Uroskoodi+:n sisällön suhteen jouduin vähän viilaamaan tekstiä mielestäni tähän aikaan sopivaksi.

 

 

Ei se silti mikään nössökirja ole jossa pelätään, että jokaikinen reaktio jonka nainen tekee lähestyvälle miehelle johtaisi syytteeseeen seksuaalisesta häirinnästä.

 

 

Tämän ajan asenteet on vain hyvä ennakoida Uroskoodi+ kirjassa.

Tämän Me Too kampanjan vaikutuksen lisäksi minusta olisi hyvä, että ihmiset tekisivät päivittäin mitä huvittaa myös sosiaalisen käyttäytymisensä suhteen.

 

Ja se ei tarkoita mielivaltaista käyttäytymistä toisten ihmisten kustannuksella, eikä vastuutonta sekoilemista.

 

Se tarkoittaa käytännössä omaan intuitioon luottamista ja muiden ihmisten rajoitteista tai luokituksista vapaata elämää.

 

Tyly fakta on se, että toiset ihmiset yrittävät joka hetki laittaa meidät tiettyihin lokeroihin joissa meidän pitäisi olla, elää ja käyttäytyä.

 

Minusta silloin ei elä itselleen vaan toisten odotuksille!

Ja se taas kahlitsee oman potentiaalin esiin tuomista täyteen mittaansa.

 

Nämä kaksi teemaa on täytynyt saada istumaan Uroskoodi+ kirjaan viimeisessä hionnassa saumattomasti.

 

Tätä kirjaa on siis oikeasti tehty ajan kanssa ja sitä on hiottu viilattu sekä se on koitettu saada tähän aikaan sopivaksi kirjaksi.

 

Lisäksi Uroskoodi+ on työkirja jota tehdään yksi luku päivässä, eikä mikään pokausopas joka luetaan ja sitten nauretaan, että tämä ei voi toimia, ei vain voi.

 

Kirjan avulla on tarkoitus saada ujous lähteämään ja lähestymisen naisia kohtaan tulevan luonnolliseksi.

 

Seuraava on todennäköisesti jälleen kerran hyvinkin kiistanalaista ja se ei ole ensimmäinen kerta kun minusta ja kuvioistani on kysymys.

Sellaista kuvaa kylläkin halutaan ruokkia talous- ja voimapoliittisista syistä.

 

Itse koettuani tarhasta alkaneen ja armeijaan sekä sen jälkeenkin jatkuneen koulukiusaamistrauman, niin olen hyvin vakuuttunut siitä, että koulu-, työpaikka- ja nykyään nettikiusaajat ovat syyllisiä valtaosaan ujojen ihmisten sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

 

Lisäksi kiusaajien aiheuttamat traumat ovat yksi iso tekijä, että ujot ja sisäänpäin kääntyneet pojat ja miehet eivät saa sellaisia ihmisiä tai sosiaalisia kohtaamisia elämäänsä joita kaipaisivat.

 

Trauman ja ujouden voittamisen vastuu on kuitenkin aina sen kokijan. Jokainen yksilö on kuitenkin itse vastuussa siitä, että voi hyvin ja, että saa sellaisen elämän jossa on onnellinen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jos itse kokee, että se ei ole oma syy, niin se ei sitten sitä ole.

 

Tämä ajattelutapa antaa ihan toisenlaisen lähtökohdan lähteä hoitamaan ujoutta kuin se, että kokisi että minussa on jotain vikaa kun kaikki sanovat niin.

 

Tällä ajattelutavalla ehkäistään syyllisyyteen ja itsensävähättelyyn joutuminen.

 

Ne jotka toimivat väärin toista yksilöä kohtaan kuten yleensä kiusaamistapauksissa on, niin he ovat vastuussa tuosta käytöksestään.

 

Lisäksi se on hyvä tuoda julkisesti esille harkinnan kautta sosiaalisissa medioissa tai sitten jos menee aivan räikeästi yli, niin kannattaa tehdä rikosilmoitus.

 

Ujouden uhrin ei nykypäivän maailmassa tarvitse olla avuton.

 

Tähän myös Uroskoodi+ koittaa rohkaista, että pitää puolensa konkreettisilla sosiaalisilla taidoilla jos kokee vääryyttä elämäänsä tulleen.

 

Pelkästään Uroskoodi+ kirjan hiominen ei ole se syy minkä takia joidenkin mielestä sen odottelu on venynyt turhankin pitkäksi.

 

Tässä itselläni on muutamia muitakin kuvioita alla jotka ottavat myös Uroskoodi+:n työstämisestä oman energiaosuutensa.

 

Haluan kuitenkin olla luova monipuolisesti, enkä halua minkään rajoittavan minua.

Ja se tarkoittaa sitä, että en halua että minua määritellään pelkästään pelimiesgenren edustajaksi tai elämänhallintaoppaiden tekijäksi.

 

Haluan tehdä muutakin ja teenkin.

Niistä ehkä kuitenkin myöhemmin ja muualla kuin Sargaaja – sivuston yhteydessä, koska ne ovat enemmänkin fiktiota.

 

Kuitenkin Sargaaja on sosiaalisen dynamiikan sivusto ja aion hioa sitä myös syksyä kohti.

 

Lisäksi myös verkkokauppani täytyy rakentaa tässä tyhjästä ennen Uroskoodi+ kirjan julkaisua.

 

Myös se, että tuleeko Uroskoodi+ sekä fyysisenä, että e – kirjana mietityttää minua ja kovastikin.

 

E – kirjat ovat minusta tulevaisuutta ja Ipadien takia helppolukuisia, että fyysinen kirja ei ole itsestäänselvyys tai välttämättömyys.

 

Myös syksy sopii julkaisuajankohdaksi sen takia, että haluan nyt toimia strategisesti oikein ja tehdä asiat hyvin.

 

Hyvin ja hyvän tekeminen äärirajoilla tarkoittaa miettimistä ja resurssien oikein kohdentamista.

 

Joten minusta on hyvä, että Uroskoodi+ tulee ajan kanssa ja sen tekemiseen ja esille tuomiseen on oikeasti käytetty harkintaa ja aikaa.

 

Olen aikaisemmin tehnyt sekä kirjailijana, että kustantajana virheitä ja nyt haluan näyttää että olen oppinut niistä.

 

Niinpä syksy 2018 vaikuttaa oikealta ajalta Uroskoodi+ kirjalle.

 

 

Saa kai sitä välillä vähän fantasioida?