Nyt on vihdoinkin Kyminlinnassa alkanut tapahtua!
 

 Eikä yhtään liian myöhään jos minulta kysytään. 

Asiasta tullaan ilmoittelemaan myöhemmin sekä lehdet ja muu media varmaan seuraavat perässä.

Kun nyt en huomannut, että kukaan muu asiasta ilmoittelisi, niin ajattelin että olkoot sitten pieni ja pippurinen sivusto nimeltä Sargaaja ilmeisesti ensimmäinen joka kertoo tämän:

Työmiehet, nostolaitteet ja tellingit ovat saapuneet Kyminlinnaan ja kasarmirakennusten kohdalla on aloitettu työt.

Tästä muut tahot kertonevat tarkemmin myöhemmin, mutta näyttää hyvin voimakkaasti siltä, että Kyminlinnan konkreettinen korjaaminen on nyt lähtenyt käyntiin.

Unelmiin siis  kannattaa uskoa ja kannattaa tehdä työtä niiden eteen, sekä tietenkin joustaa kun joutuu joustamaan sekä vähän muuttamaan katsantakantaansa kun tilanteet muuttuvat.

On aivan selvää kun puhutaan yli 200 vuotiaasta historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävästä kohteesta, niin muuttuvia osasia on enemmän kuin yksi.

Kuitenkin Kyminlinnan hiljaiselo näyttää päättyneen ja historiallista kohdetta on alettu korjaamaan.

Se on hyvä uutinen.

Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että Kyminlinna olisi yleisölle avoimena ja siellä voitaisiin vaikkapa paikallisia markkinoita järjestää.

Nyt kuitenkin näyttää, että tuolla tielle olemme menossa!
 

Voi kun voisin aloittaa, että Uroskoodi+ kirjaa lukemalla lukija saisi helposti naisia ja mielellään vielä julkisuudesta tuttuja.

Voi kun oikeasti osaisi kirjoittaa toimivia julkkisnaisten pokausoppaita. 

Voi kun minä voisin olla helposti nieltävä ihminen. 

Kuitenkin se, että joskus yritin toimia sillälailla kaikkia miellyttävästi ja nöyrästi eri tahojen ovia koputellen, niin loppujen lopuksi ei siitä minulle mitään hyvää seurannut.

Tai niin olen kokenut.
 

Joten en usko, että tämäkään on mikään helppo postaus, vaikka periaatteessa ideana on jälleen kerran buffata kirjaa, jonka julkaisu venyy ja venyy

Näytin sitä postausta muutamalle ihmisille ennen kuin tein päätöksen julkaista sen: osan mielestä sitä ei olisi pitänyt julkaista ollenkaan ja osan mielestä minun olisi pitänyt olla paljon radikaalimpi.

Tein sen kirjoituksen puhtaasti itseni tähden ja toin avoimesti esille miksi olen joistain asioista kärttyinen ja tuon niitä edelleen framille.

Koska siitä nyt ei päästä millään yli eikä ympäri, että tarhasta armeijaan asti jouduin monta kertaa brutaalien rikosten uhreiksi ja niiden tekijät ovat kävelleet kuin koira veräjästä. 

Edellinen postaus siis puhdisti minua kun toin framille sen mitä minä olen kokenut ja vieläpä omin ehdoin.

Uroskoodi+ kirjan suhteen, niin etsin sille yhä tässä syksyllä oikeaa saumaa ja minulla on sen suhteen naivi idea: alan myymään sitä ihmisille jotka pitävät minusta. 

Vielä täytyisi vain löytää tarpeeksi minusta pitäviä ihmisiä sekä tietenkin oikea jakelualusta.

Kyminlinna on syytä ottaa tähän lopuksi mukaan.

Sillä vaikka joku voisi luullakin ehkä jopa toivoakin, niin en todellakaan vello vuosikymmenten takaisissa vääryyksissä päivästä toiseen surkutellen itseäni.

Kyllä tarinani etenee ja hyvinkin monella eri elämän sektorilla, joista kaikista te ette edes tule tietämään eletyn elämäni aikana. 

Syksyllä 2018 kuitenkin nyt ylikorotetaan sekä Uroskoodi+ kirjaa sekä Kyminlinnan elvyttämistä.

twitter.com/hashtag/kyminlinna

Joo, ei se maailma toivomalla parane vaan tekemällä. 

Kyminlinnassa on kyllä liikenettä josta olen pari mielipidettäkin kirjoittanut.

Jotenkin tuntuu kun seuraa virkamiesten ja poliitikkojen vastuun pakoilua Kyminlinnan suhteen, että mopopojat ovat paljon enemmän oikeammalla ja kunnioittavammalla suunnalla Kyminlinnan suhteen kuin nämä sydämmettömät byrokraatit jotka eivät ole saaneet 13 – vuoteen yhtään mitään aikaan. 

Hyvin hämmentävää oli saada tietää, että vuonna 1978 Taisto Sinisalo oli tehnyt eduskuntaaloitteen Kyminlinnasta.

Taisto Sinisalo kuitenkin ehdotti eduskuntakyselynsä lopuksi, että Kyminlinna siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan ja se avattaisiin yleisölle ja, että siitä tulisi alueen kulttuurin- ja vapaa – ajan keskus. 

Idea Kyminlinnan elvyttämisestä on siis vanha ja idea siitä, että se siirtyisi Kotkan kaupungin hallintaan on ainakin 40 – vuotta vanha.

Ja minä sain tietää tästä asiasta vasta muutama viikko sitten, että universumi on jännä paikka ja kun lähdetään tiettyä tietä kulkemaan, niin jänniä synergioita tulee vastaan.

Edelleen halvin, helpoin, nopein ja tehokkain tapa olisi se, että Kotkan kaupunki ottaisi Kyminlinnan hallintaansa ja huolehtisi siitä.

Kyminlinnan vapautuminen byrokraattinen kahleista on se taistelu jota minä en saa hävitä.

Herra Merimaan kanssa jutskaillen Rockfutiksen SM ottelujen välissä.

Syksy on alkanut kannaltani ihan kivasti ja olen tarkoituksella pitänyt postauksiani vähän sivummassa sekä miettinyt asioita, että mitä kannattaa tehdä, miten ja mitkä ovat motiivit miksi teen sitä mitä teen.

Aika moni joka on luullut, että samassa koulussa oleminen on sama asia kuin kaveruus aikuisiällä, niin loppupeleissä on tullut paha mieli kun on ottanut kontaktia minuun.

Tämä tilitys menneisyydestä johtuu siitä, että Uroskoodi+ kirjan suhteen se on tarkoittanut sitä, että kyllä uhrillakin on oma osansa sen suhteen, että toipuu traumasta oli se omaa syytä tai sitten ei.

Joten nyt etsin Uroskoodi+ kirjalle optimaallista julkaisukohtaa ja olen kärsivällinen sen löytymisen suhteen.

Siihen yritän kannustaa myös muitakin.

Olen huomannut sen, että ihmisten on nykyään hyvin vaikea suhtautua minuun.

Varsinkin nyt kun Kyminlinnaa on koetettu saada virkoamaan, niin on tullut myös niitä negatiivisia kannanottoja minun roolistani.

Tällaiseen kuntoon ei saisi laskea 200 vuotta vanhaa historiallista muistomerkkiä!

Yksi keskeinen huomio joka nousee silloin tällöin esille on tietenkin se, että teen Kyminlinnan eteen töitä huomionkipeyden takia.

Olen saanut samaa väitettä silmilleni aiemminkin vanhan Sargaajan ja pelimieskirjojeni suhteen kun koitin viedä suomalaista pelimiesgenreä rakentavampaan suuntaan ja isomman mieslössin tietoisuuteen.

Ilkeimmät nettikiusaajat ehättivät jo haukkua itsekeskeiseksi ja narsistiksi, jotkut jopa itsekeskeiseksi narsistiksi.

Kyllä kun Kyminlinna koitetaan pelastaa, niin meteliähän siitä syntyy ja oma nimikin on noussut esille pariinkiin otteeseen isompien lehtien yhteydessä ja myös radiossa.

Pidänkö siitä?

Enpä voi oikeasti sanoa pitäväni, sillä henkilökohtaisesti tykkään olla omissa oloissani ja herätä aamulla aikaisin sekä aloittaa kirjoittamisen niin pian kuin mahdollista.

Kirjoittaminen on loppujen lopuksi hidasta ja aikaa vievää työtä joka vaatii aika paljon pohjatyötä sekä suunnitelmallisuutta.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että täppitaulumerkintöjä tulee paljon ja kun ei ole pääomaa oikolukijaan kustannustoimittajasta puhumattakaan, niin hiontaankin pitää panostaa ajallisesti paljon koska sen joutuu tekemään yksin.

Yrmy jarno?

Pidän yksinolemisesta ja siitä, että voin kirjoitella mitä huvittaa eli siis erilaista tekstiä paljon päivän aikaan ja luen myös paljon erilaista kirjallisuutta.

En pidä kovinkaan paljon ihmisvilinästä tai sitä, että joutuu tuntemattomille ihmisille kertomaan mitä tekee, miksi ja muutenkin avautumaan tuntemattomille ihmisille ja puolustelemaan näkemyksiään.

Koen, että tätä kautta energia ei mene minun kannaltani katsoen oleellisempiin kohteisiin.

Niinpä huomio on asia jota en itse tarvitse.

Ongelma tai ristiriita jos sitä nyt on onkaan, niin on siinä että kirjani tarvitsevat huomiota, että niistä tiedetään.

Lisäksi nykyään kirjoja viedään eteenpäin myös niin, että lukijat kiinnostuvat ensin kirjoittajasta ja sen jälkeen itse varsinaisesta teoksesta.

Tämän lisäksi olen anarkisti ja aktiivinen sellainen, joten minusta maailma muuttuu paremmaksi paikaksi kun ihmiset itse havahtuvat maailmassa oleviin epäkohtiin ja alkavat korjailemaan niitä.

Eivätkä yritä ulkoistaa omaa vastuutaan maailmasta ja yhteiskunnasta esimerkiksi poliitikoille.

Kyminlinnan saisi elpymään hyvinkin pienin toiminpitein ja pienin resurssein jos sitä tahtoa vain olisi.

Tässä Kyminlinna tulee kuvioon mukaan: vaikka siinä on vaativiakin ja rahaa vieviä osia, niin sen elvyttämisen saisi aikaan hyvin nopeasti ja hyvin pienin kustannuksin.

Kyse on vain siitä, että virkamiehillä ja paikallispoliitikoilla ei ole tahtoa.

Vielä.

Se tahto syntyy siitä, että useampi kuntalainen alkaa vaatia, että Kyminlinnalle pitää tehdä jotain ja että ihmiset haluavat käydä katsomassa miltä siellä näyttää.

Jonkun pitää olla se katalyytti joka pistää asioita tapahtumaan vaikka se suututtaakin joitain tahoja.

Se katalyytti satun nyt olemaan minä.

Eikä sitä positiivista reaktiota tapahdu jos minä vain huudan yksinäni että Kyminlinna pitää pelastaa.

Ihmisten on saatava se informaatio ja reagoitava siihen.

Tämän reaktion synnyttämmistä ei vain voi tehdä hiljaa, eikä siihen ole kaavaa mikä olisi oikeaoppisin tapa.

Joten siksi se näyttää siltä miltä se näyttää.

Se meteli joka nyt on syntynyt Kyminlinnan suhteen ja joka on luonut minulle tietyn maineen jonka se on luonut, niin jos haluaa tehdä jotain merkittävää: kuten saada 200 vuotta vanhan linnoituksen elpymään, niin tässä tapauksessa sitä vaan ei ole voitu tehdä toisella tapaa.

Olenko nauttinut siitä metelistä jonka olen aiheuttanut?

No enpä voi sanoa nauttineeni, kuten mainitsin niin henkilökohtaisesti tykkään nauttia hiljaisuudesta ja omasta rauhasta.

Olisin mielelläni kulissien takana oleva mesenaatti joka hoitaisi asioita kuiskauksin.

Nykymaailmassa asiat vain tulevat framille nopeasti ja näin isoa kuviota ei vain voi hoitaa hiljaa.

Kyseessä ei ole huomionkipeys vaan merkityksellisen asian eteenpäin vieminen.

Jos joku asia on merkityksellinen niin joskus pitää vain laittaa ne kädet multaan ja alettava tehdä asioita jotta maailma muuttuu paremmaksi.

Ja yleensä maanviljelijällä on työpäivän jälkeen likaiset kädet.

Se on ihan luonnollista tähän maailmaan kuuluvaa, että kun teet jotain sinulle merkityksellistä, niin se uhmaa jonkun jotain intressiä tai henkilön egoa ja silloin alkaa kura lentämään.

Jeesuskin sai kritiikkiä ja arvostelua osakseen kun kaatoi rahanvaihtajien pöydän, se kuuluu tähän peliin.

Hyvää Juhannusta, oi arvoisa lukija.

Muutamia näkemyksiä ajattelin omasta vinkkelistä kirjoittaa tähän mitä tässä ympärillä tapahtuu ja miten minusta niihin kannattaa reagoida.

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviön tapaaminen aiemmin keveemmällä.

Kun kaikki pitää laittaa lokerikkoon, niin Sargaaja on siis suomalaisen miehen sosiaalidynamiikkaa eteenpäin vievä sivusto, jonka yhteiskunnallinen näkemys on voimakkaasti anarkismia edistävä.

Koska et voi olla hyvässä ja sinua palvelevassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, jos et ymmärrä sitä mihin he uskovat tai miksi he käyttäytyvät ja puhuvat niin kuin he tekevät.

Tämä ei ole suosittu näkemys, mutta valtaosa ihmisistä haluaa olla enemmän johdettavana kuin johtaa ja tämä koskee myös heidän omaa elämäänsä.

He haluavat muiden ihmisten tai jopa mielellään auktoriteettien hyväksynnän omille toimilleen ennen kuin uskaltavat tehdä tai sanoa oikein mitään.

Tämä on tämmöinen karkea näkemys ihmisistä ja ennen kaikkea suuresta massasta tässä yhteiskunnassa.

Sargaaja – sivusto ja minä koitamme rohkaista suomalaista miestä toimimaan toisin.

Koska parhaiten erottuu muista miehistä vaikkapa yökerhossa jos osaa käyttäytyä epäsovinnaisesti ja epäsovinnaiseen käyttäytymiseen, niin että se toimii omaksi hyödyksi parhain keino on ymmärtää anarkismin syvintä olemusta.

Se taas on täydellinen vapaus yksilölle tehdä mitä häntä huvittaa, huomioiden universumin säännöt sekä tietenkin rikoslaki.

Jos joku sanoo, että sinun pitäisi tehdä jotakin, niin yleensä se tarkoittaa, että sinun kustannuksellasi yritetään hyötyä.

Täydellinen vapaus esimerkiksi vilkkaassa yökerhoelämässä toimii niin, että et hae itsesi ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää yhtään keneltäkään.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että kerjäämällä ei saa pesää.

Sinulta hyväksyntää voidaan hakea, mutta annat sitä itse hyvin harkitsevaisesti.

Itse haluan kuitenkin, että Sargaaja antaisi lihaa luiden ympärille ja että sen materiaali saisi ihmiset hakemaan itsestään johdatusta ja voimavaroja alkavaan päivään vaikkapa hyödyntämällä näkemiään unia.

Sargaaja haluaa auttaa yksilöä eikä vain todeta, että maailma on päin peetä ja mitään ei voida enää tehdä.

Asioita voidaan vielä korjata ja yksilökin saa paremman elämän sekä rikkaampia kokemuksia kun alkaa vähän tajuamaan miten maailma toimii ja jos toimii sen ehdoilla niin ketä ruokkii.

Tiedän kyllä, että unesta herääminen on pelottavaa ja sen toteaminen, että ne joiden pitäisi suojella, auttaa ja varjella yksilöä, niin heitä ainoastaan kiinnostaa suuren massan ja siinä olevan yksilön orjuuttaminen.

Sekä tietenkin oman taloudellisen tilanteen parantaminen, oma urakehitys sekä oman egon edistäminen tai puhdas valtapolitiikka joka yleensä revitään heikompien selkänahasta.

Koko länsimainen yhteiskunta on rakennettu pitämään pieni eliitti vallassa sekä rahassa ja he tekevät kaikkensa, että suuri massa uskoisi heitä, raataisi heidän eteensä pienellä palkalla ja antaisi omat vapautensa heille vapaaehtoisesti.

Eliitin esoteeriset symbolit kertoo aika kaiken kattavasti siitä mistä on kysymys nykyisessä maailmassa ja miten meitä hallitaan, mene tästä sinne kiireen vilkkaan.: 
eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2018/05/aton-kultti-osa-35-bank-for.html

Vaikka pahalta näyttää, niin uskon kuitenkin edelleen, että yksilöt heräävät matrixista, huomaavat vastuunsa itselleen, toisille ihmisille ja luonnolle sekä sen, että vaikka asiat ovat todella pahasti pielessä ja eliitti yrittää yhä kurjistaa ja saada isomman massan hallintaansa, niin me selviämme sekä yhdessä, että yksilöinä.

Ja ensimmäinen askel on se, että yksilöt alkavat ottaa vastuuta itsestään ja sen jälkeen ympärillä olevista ihmisistä ja ylipäätään ympäristöstään jossa he toimivat ilmaisten itseään selkeästi ja hyvin voimallisesti.

Siinä hyvä vuorovaikutustaito astuu kuvioon mukaan.

Ja hyvän vuorovaikutustaidon rakentaminen vaatii suunnitelmallisuutta sekä aikaa, joten ajattelinpa tässä vähän mainostaa Uroskoodi+ kirjaa, joka tulee syksyllä.

Tuon sen framille syyskuussa oman verkkokaupan kautta ja sitä ennen avaan siis verkkokaupan ja alan tuomaan vanhoja kirjojani framille sitä kautta.

Ja e – kirjoilla mennään etiäppäin toistaiseksi.

Olen huomioinut äänikirjat ja niissä piilevät mahdollisuudet, mutta sille tielle en vielä pysty menemään ja toistaiseksi pidän myös fyysisen kirjan sivummalla.

Sitten Kyminlinnaan.

Olen taas laittanut itseäni ihan kunnolla likoon ja toivon, että etenkin Kotkan kaupunki ottaisi vastuuta Kyminlinnasta ja jos niin ei käy, niin sitten täytyy pitkällä juoksulla miettiä miten yksityissektori sen voisi pelastaa.

Luotetaan kuitenkin siihen, että Kotkan kaupunki herää ja huomaa vastuunsa Kymilinnasta:seura.fi/asiat/ajankohtaista/ainutlaatuinen-kyminlinna-rapistuu-ja-kotka-katsoo-vieresta-selkeaa-isannan-aanta-ei-ole-eivatka-virkamiehet-uskalla-ottaa-vastuuta/

Kotkan kaupungin kuitenkin kannattaisi se ottaa vastuilleen, koska se on oikeastivoimavara eikä uhka.

Kun alussa otin yhteiskunta kriittisen kannan ja olen useasti todennut, että Suomi elää historiansa korruptoitunutta aikaa ja että pääosin poliitikot sekä osittain myös virkamiehet ovat myyneet sielunsa pääomille, niin ainoa keino taistella vääryyttä vastaan on ottaa itse isosti vastuuta ja laittaa itselle tärkeitä asioita tapahtumaan vaikka se saisikin jotkut tahot ihan tiloihin.

Jokaisen ihmisen kannattaisi tavoitella sankaruutta, että olisi sellainen ihminen joka huolehtii itsestään eikä myy periaatteitaan sekä huolehtii ympäristöstä ja itseään heikommista.

Siitä on minun ja Kyminlinnan suhteen kyse: omien voimavarojen käytöstä niin, että historiallinen Kyminlinna pelastuu ja että historiallisia tai mitään muitakin kohteita ei jätettäisi heitteille vaan niistä pidettäisiin huolta.

Kyminlinnan suhteen kyllä pieniä asioita tapahtuu ja niistä kannattaa olla kiitollinen.

Moni muukin alkaa heräilemään siitä mitä Kyminlinnan suhteen tapahtuu ja alkaa vaikuttamaan omin voimavaroin siihen, että oikeasti Kyminlinna nousisi sille arvostusasteikolle joka sille ansaitusti kuuluu.

Nyt kuitenkin lähdemme Juhannuksen viettoon ja Juhannus on kirjoitettu isolla, koska se on Juhannus eikä maanantai.

Ennen syksyä ja Uroskoodi+ kirjan julkaisua ajattelin tehdä tämmöisen pienen ehkä välipostaukseen verrattavan kirjoituksen.

Aiheena on jälleen kerran Kyminlinna ja se voi jo kyllästyttää joitain lukijoita, mutta se on minusta ihan oleellinen asia niin oman luonteeni kuin Sargaaja – sivustonkin kehittymisen suhteen.

Edelleenkin tämä on aikuismainen pelimiessaitti ( jos se halutaan niin nähdä) ja silloin se tarkoittaa, että sosiaalista dynamiikkaa ja vuorovaikuttamista toisten ihmisten kanssa viedään syvemmälle ja pidemmälle kuin pelkästään yökerhoelämään.

Pelkkä julkkisnaisten pokaaminen on nuorten kollien hommaa ja täällä koitetaan muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.

Kunhan vain ensin on omaa mieltä hoidettu ja sen jälkeen tuo kommunikointi sekä toiminta viedään samaan suuntaan ajattelun kanssa.

Sankaruus ja yhteiskuntaan tai omaan yhteisöön vaikuttaminen rakentavasti on minusta se juttu ja se kiinnostaa minua nyt eniten sosiaalisen dynamiikan kehittämisen suhteen.

Lisäksi yleensä kun saat jotain merkittävää yhteiskunnassa tai omassa yhteisössäsi aikaan, niin naisia sekä seksiä tuppaa riittämään, jos siis sen määrän lisääminen omaan elämään kiinnostaa.

Nimeni jättäminen historiaan vaikkakin paikallisesti positiivisessa mielessä on minulle se ykkösjuttu.

Ja toistaiseksi menee ihan mukavasti tällä tiellä kulkien ja tietenkin toisten riemuksi sekä toisten kiusaksi.

Sille nyt vaan ei voi mitään, että kun olet aktiivinen ja teet jotain, niin jonkun mielestä joka yleensä itse ei tee mitään, niin juuri hänen mielestään teet väärin.

Mennään siis Kyminlinnaan ja miten koitan sitä itse edistää niin, että se palvelisi alueen ihmisiä.

Koska minulla ei ole 16 miljoonaa euroa lompakossani joka on koko alueen kunnostamisen yleisarvio, niin minä poika käytän sanoja ja koitan saada ne tahot havahtumaan joilla niitä pelimerkkejä sekä resursseja on.

Lisäksi näiden tahojen velvollisuuksiin myös itseasiassa kuuluisi Kyminlinnasta huolehtiminen ja sen kehittäminen.

Tässä nyt se kuningasesimerkki mitä tarkoitan:
www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.235601

Jonkun mielestä olen taas riidanhaluinen tai räksytän turhaan ja itse koen niin, että käytän sanoja herätelläkseni niitä ihmisiä toimimaan joiden kuuluisikin toimia meidän kaikkien kotkalaisten hyväksi.

Jos elämä ei olisi vienyt sille tielle jossa joutuu enemmän kamppailemaan ja taloudellisessa mielessä venymään äärettömän pitkälle, niin panisin itse omia pelimerkkejäni Kyminlinnaan.

Kun ei ole mitä laittaa ja asia sekä alue on tärkeä, niin sitten käytän niitä resursseja ja voimavaroja joita minulla on ja joita olen käyttänyt aimminkin: sanoja.

Olen kyllä myös vähän kiukkuinenkin Kyminlinnnan suhteen, koska ensiksikin niin sain jossain kohti erilaisissa keskusteluissa sen kuvan, että Kyminlinnan portit aukeaisivat ja sitä alettaisiin kehittämään varovaisesti nimenomaan tämän kevään aikana.

Siis semmoinen varovainen alku, että portit aukeaisivat muutamia kertoja kevään aikana ja vastaanvanlaisia pienimuotoisia kylämarkkinoita alettaisiin tehdä joita siellä on jo tehty aiempina vuosina.

Lisäksi joitain luontopolkuja alettaisiin varovaisesti avaamaan ihmisille ja muutenkin sellaista, että tehdään alustavasti sekä ennen kaikkea varovaisesti jotain mitä siellä on aiemminkin tehty ja hyväksi havaittu.

Mutta, että tehdään ja aletaan tuomaan eloa Kyminlinnaan ja katsotaan kuinka isoin askelin voidaan sitten tämän jälkeen edetä.

Toki siellä on paikkoja jonne ei voi noin vain mennä ja jossa on vaarallista liikkua, että jos portit avataan, niin ei se sitä tarkoita, että kuka tahansa saa mennä minne tahansa.

Toki siellä voitaisiin paljon tehdä jo nyt ja esimerkiksi Kyminlinnassa kuvattiin valtaosin Suomen Hauskin Mies elokuva ja se projekti meni kaikin puolin nappiin,

Tässä kohti siis ajattelin, että hyvä: oma osuus on tehty ja muut sitten jatkavat siitä eteenpäin paremmilla resursseilla sekä tietotaidolla.

Valitettavasti vain portit eivät olekaan aukeamassa eikä mitään rakentavaa näytä Kyminlinnan suhteen olevan tapahtumassa,

Ja nyt näyttää erittäin pahasti siltä, että palattaisiin siihen mitä on aiemminkin tehty 13 vuoden ajan eli että ei tehdä yhtään mitään tai hätäpäissään saadaan joku hikinen A4 paperi tehtyä siitä mitä pitäisi tehdä.

Se taas sai minut kiukustamaan ja kirjoitin sekä huudin siitä joka paikkaan vähän vaihtelevalla menestyksellä ja kyllä jotkut ovat kuulleetkin mitä ajan takaa:

www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3880294-historiallinen-kyminlinna-pitaa-pelastaa

Ihmisten vastuunpakoilua on joskus käsittämätöntä seurata ja siitä on nyt Kyminlinnan suhteen kyse.

Taloissa oleva home leviää ja muuri on murtumassa tai ainakin siitä tippuu todella isoja kiviä koko ajan alas.

Joten en pysty tai edes halua olla tässä vaiheessa syrjässä kun kyse on Kyminlinnan tulevaisuudesta ja oikeasti pystyn vaikuttamaan asioihin joillakin tasoilla.

Kotkassa ajetaan nyt kovasti sitä, että ei saisi olla negatiivinen Kotkan asioiden suhteen vaan pitäisi ruokkia positiivisuutta.

Kyllä, kun joku tekee jotain hyvää ja saa hyviä asioita aikaan, niin ehdottomasti pitää kiittää ja kehua.

Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jos näkee jonkun epäkohdan jolle päättäjät ovat haluttomia tekemään yhtään mitään, niin siitä pitäisi olla hiljaa tai siitä ei pitäisi puhua ääneen.

Näin ei vain tapahdu mitään rakentavaa ja yleensä se tarkoittaa, että ei tapahdu yhtään mitään.

Kyminlinnan tilanne on nyt tämä:Metsähallituksen, Kotkan kaupungin, Senaatti – Kiinteistöjen tai Museoviraston edustajat eivät pysty tai eivät uskalla tehdä mitään päätöksiä ja Kyminlinnan tilanne vain pahenee.

Silti asiasta ei saisi sanoa mitään, ettei vain jollekin virkamiehelle tule paha mieli.

Sanon kuitenkin: kaikki jotka ovat olleet päättävässä asemassa Kyminlinnan suhteen tämän vuoden osalta ( jotkut jopa kauemminkin ) ovat tehneet huonoa ja täysin ala – arvoista työtä.

Kyminlinnan kesäteatteri ja Kaakon elokuvakomissio ovat sen sijaan tehneet Kyminlinnan eteen hyvää duunia ja kiitos siitä.

Arvostus ja kunnioitus pitää ansaita ja nyt näyttäää, että aika moni taho on unohtanut tämän asian jotka ovat päättävässä asemassa Kyminlinnan kohtalosta.

Kaikki haluavat olla suuria päälliköitä ja sankareita, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta ja tehdä työtä sen eteen, että joku pitäisi suurena päällikkönä tai sankarina.

Jonkun pitää nyt herätellä ihmisiä vaatimaan, että Kyminlinna herätetään henkiin. Sillä virkamiehet ja poliitikot toimivat vasta kun suuren massan mekkala herättää heidät.

Se on minun tehtäväni ja siihen käytän sanoja sekä itseni laittamista asian puolesta kovasti likoon.

Muidenkin ihmisten olisi kyllä nyt tässä vaiheessa hyvä herätä Kyminlinnan suhteen ja alettava vaatia, että aluetta alettaisiin kunnostamaan ja kehittämään sillä pieteetillä jonka yli 200 vuotta vanha historiallinen linnoitus ansaitsee.

Sitten muutama muu asia jotka liittyvät tähän sivustoon ja sitä sivuaviin kuvioihin kuten Uroskoodi+ kirjaan.

Sargaaja – Foorumi oli ollut tarkoitus elvyttää Sargaaja – sivuston sisään, koska näin pystytään kaikista parhaiten valvomaan se, että keskustelu on asiallista.

Se ei onnistunut.

Sargaaja – sivustolle tulee nyt säännöllisen epäsäännöllisesti topikkeja jotka liittyvät ennen kaikkea oman sisäpelin kehittämiseen.

Aion tässä nyt meuhkaamisen välillä vähän lomailla ja ottaa rennosti kesä- ja heinäkuun aikana.

Elokuussa herättelen verkkokauppani henkiin ja tarkoituksena on ensin tuoda Viettelyopas, Omax Pomox, Unenpalvelija sekä Elämäntaitaja tätä kautta framille.

Tänä vuonna tuon verkkokauppaani pelkästään elämänhallintakirjojani.

Ja 15.9 on se finaali kun Uroskoodi+ lanseerataan.

Se vei todella paljon paukkuja sekä aikaa, joten en ole ihan varma koska palaan takaisin elämänhallintakirjojen maailmaan vai palaanko koskaan, se jää nähtäväksi.

Ihmiset haluavat selkeitä vastauksia ja minun kohdallani se on vaikeaa koska moni asia kiinnostaa minua ja haluan olla monella eri sektorilla toimimassa.

Ja minulla on oikeus elää ja tehdä asioita juuri näin.

Tulen kuitenkin ihmisten näkemyksiä vastaan ja tänä vuonna ajan Kyminlinnan asiaa sekä tuon esille lähellä syksyä verkkokaupassani elämänhallintakirjojani.

Lisäksi ne minusta liittyvät yhteen: merkittävien ja positiivisten asioiden tekeminen yhteiskunnassa tai omassa yhteisössä, ensin omaa sisäpeliä fiksaamalla.

Lisäksi lupaan, että jos myyn kirjojani yli 10 miljoonalla niin laitan ne kaikki rahat Kyminlinnaan.

Ensi vuonna sitten mennään fiktioon ja samalla lailla: ihan ensiksi vanhat kirjat verkkokauppaan ja hetken päästä sitä uutta materiaalia.

Hyvää kesää ja mukavaa Juhannuksen odotusta niille jotka lukivat tämän postauksen.

 

Kuten kovin moni on jo huomannutkin, niin olen viime aikoina laittanut persoonaani kovasti likoon, jotta Kotkassa oleva Kyminlinnan linnoitus saataisiin avatuksi ihmisille ja ylipäätään sen potentiaali alueella huomattaisiin.

Ennen kaikkea Kotkan päättäjien olisi huomattava alueen merkittävyys.

Maaliskuussa 2018 kuka tahansa ujo mies voi vihdoin ja viimein olla vapaa!

Vai liittyykö se mitenkään?

Lähdetään siis siitä liikenteeseen ja aloitetaan ujouden voittamisesta ja oman sosiaalisen dynamiikan perusteista.

Koska se että voit jutella ventovieraille ihmisille kipsailematta, niin ihan kaikille se ei edelleenkään ole itsestäänselvyys ja tästä ei ole kovin pitkä matka syrjäytymiseen tai esimerkiksi päihdeongelmien syntymiseen.

Osa on jopa todella hyviä!

Itse en kuitenkaan vielä ole huomannut sellaista kunnollista ja selkeää lähestymisopasta olevan, joka ennen kaikkea keskittyisi ujouden ja kahvikuppineuroosin poistamiseen ihan alusta asti.

Ja joka lisäksi antaisi ihan konkreettisia käytännönläheisiä neuvoja joilla ujoudesta pääsisi eroon ja sen oman kunnollisen elämän voisi aloittaa omaehtoisesti. 

Joten tavallaan kun minulla on tarvittava tietotaito sekä jo olemassaoleva materiaali, niin en nähnyt mitään syytä miksei semmoista sitten kannattaisi kirjoittaa.

Kyminlinna liittyy tähän siten, että haluan mennä vielä vähän pitemmälle ja syvemmälle kuin muut toimijat pelimiesgenressä.

Että nyt ei enää lähdetäkään pelkästään siitä, että ujous voitetaan, vaan kun se oman elämänpolku tai itselle mielekäs tai tärkeä asia löytyy, niin se ehkä laitetaankin kaiken muun edelle.

Se voi olla vaikkapa oma yritys joka toimii uudella ja mullistavalla tavalla, kirjan kirjoittaminen, yleishyödyllinen toiminta tai siis mikä tahansa mikä yksilöä itseään kiinnostaa sieltä sydämen pohjasta asti.

Itseäni vain vähän masentavat iltapäivälehdissä ja radioissa olevat kymmenen kohdan ohjelmat joilla isket naisen tai olet viehättävä. 

Kun itse näen maailman monimuotoisena ja elämän eri osa-alueet kiehtovat minua suuresti, niin olen sitten päättänyt pitää oman linjani ja kulkea sillä.

Maaliskuussa 2018 kuka tahansa ujo mies voi vihdoin ja viimein olla vapaa!

Tässä vaiheessa kaunista syksyä on varmaan hyvä tuoda Uroskoodi+ kirjaa enemmän estradille.

Kuitenkin Suomessa on yhä paljon ujoja poikia, jotka eivät tiedä miten ujoudesta pääsisi eroon tai miten kauniimpaa sukupuolta kannattaisi lähestyä, niin että pääsisi viekkuun nukkumaan.

Lisäksi kun pelimiesgenrestä puhutaan, niin aina valtamedia ottaa yhden kaverin ja nimittää tätä guruksi.

Ja se on minusta yhä PUA -genren ydin, että heikko yksilö saa apua muilta ja vahvistuu voimakkaammaksi yksilöksi joka puolestaan taas auttaa sitten itseään heikompaa.

Vihapuheet ja syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat ovat koko ajan menossa pahempaan suuntaan, enkä nyt sano, että marginaalissa oleva genre voisi kaiken Suomessa olevan pahan poistaa.

Joten väite, että se on oikeasti kunnollinen työväline ujouden tai kahvikuppineuroosin voittamiseen ei minusta ole ollenkaan liioiteltua.

Olen koittanut pitää Uroskoodi+:ssa yhteiskunnalliset näkemykseni ja hengellisyyden edistämisen sivummalla ja panostaa enemmän käytännön läheisyyteen ujouden voittamisessa.

Materialistiset asiat tai toisten ihmisten hyväksyntä voi tehdä sen, että lakkaat etsimästä asioita jotka tekevät sinusta onnellisen.

Uroskoodi+ koittaa siis antaa konkreettisia neuvoja ja konkretiaa jolla ihminen saa yhteyden itseensä ja sen jälkeen se itsevarmuus ja rohkeus lähtee rakentumaan tuon sisäisen aarteen ympärille.